torstai 29.9.2022 | 13:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Käsityötutkija Marketta Luutosen puheenvuorokirjoitus: Suomessa on pärjännyt pitkään melko vähällä käsityöllä – Jos käsityötaito ohenee, sillä on monia seurauksia

Käsityö on tekemisen prosessi ja sen tuloksena syntyvä konkreettinen tuote. Käsityö on harrastus, tärkeä taito ja elinkeino.

Ti 20.9.2022 klo 14:00 | päivitetty ti 15:51

Käsityö on monella tavalla hyvää, mutta vaikka olen työskennellyt pitkään käsityön parissa, tuntuu monesti, että käsityö on niin moniulotteinen, että siitä on vaikea saada otetta.

Käsityö ei tietenkään aina ole vain hyvää. Voidaan tehdä myös huonoja tuotteita ja tuhlata materiaaleja eikä käyttötarkoitusta välttämättä ole mietitty. Tämä ei kuitenkaan ole suuren mittakaavan ongelma. Ongelma on se, jos käsityötaito ohenee ja sillä on monia seurannaisvaikutuksia.

Hyvää käsityötaitoa tarvitaan monilla elämänaloilla. Toivomme, että esimerkiksi kirurgilla, kampaajalla, automekaanikolla ja kokilla on hyvät käsityötaidot. Hyvä taito syntyy harjoittelemalla, opettelemalla, toistamalla. Se on ihmisen upea kyky, joka ei kulu käyttämällä vaan aina vain paranee.

Mistä käsityötaidossa on kysymys? Mielestäni filosofi Juha Varto on ilmaissut asian onnistuneesti. Hänen mukaansa taito on sitä, että osaa ja ymmärtää yhtä aikaa.

Taito synnyttä aina kysymyksen: miten voisi ennakoida tai edeltä aavistaa sellaisia tilanteita tai taidon käyttämisen yhteyksiä, jotka liittyvät siihen taitoon, joka minulla jo on? Tästä seuraa: miksi osaan näin kuin osaan? Miksi taitoni on tällä hetkellä juuri tällainen?

Suomessa on pärjännyt pitkään melko vähällä käsityöllä. Kaikkea on voinut ostaa valmiina. Käsityöstä on tullut sen sijaan monelle harrastus ja tapa toteuttaa itseään ja ilmaista identiteettiään. On arvokasta, että meillä jokaisella on peruskoulun käsityön opetuksen kautta kosketus käsityöhön ja opimme ainakin jonkin verran taitoja. On myös monia mahdollisuuksia, kuten laaja kurssitoiminta ja taiteen perusopetus, syventää käsityötaitojaan.

Jotenkin käsityötä ja sen merkitystä on joutunut monesti altavastaajana puolustamaan. Onko se liian tuttua, yleistä ja arkipäiväistä? Koetaanko, ettei se vaadi aivotyötä, viitaako se menneeseen vai mistä on kysymys? Ennakkoluulot voivat elää, vaikka tutkimus on osoittanut ne vääriksi.

Suomessa sodan jälkeen kotona tehty oli välttämättömyys, mutta teollinen ja kaupasta ostettu tuote oli jotenkin hienompaa. Pääsin aikoinaan opetusministeriön delegaatioon Egyptiin tarkoituksena tutustua erityisesti käsityöhön. Näimmekin käsityötä, mutta ei ihan kaikkea, mitä toivoimme. Isännät toistivat useasti, että Egypti on teollistunut maa, katsokaa tuolla on tehdas. Tästä on jo aikaa enkä tiedä, miten asia nyt nähdään.

Minusta on upeaa ja ihailtavaa, että Suomessa on melko suuri joukko käsityöalan yrittäjiä, jotka pystyvät elättämään itsensä omalla osaamisellaan. Ammatti on vaativa ja edellyttää hyvin monipuolista osaamista. Tarvitaan suunnittelua, toimivaa valmistusprosessia ja myös kykyä viedä tuotteet asiakkaiden ulottuville. Monelle on tärkeää itsensä toteuttaminen ja itsenäinen työ. Käsityöalan yrittäjien kohdalla puhutaan usein elämäntapavalinnasta.

Käsityö on paitsi materiaalisia tuotteita myös aineetonta kulttuuriperintöä. Suomi on mukana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksessa. Elävän kulttuuriperinnön kansallisessa luettelossa on mukana monia käsityötaitoja: ryijyperinne, Tommi-puukon valmistaminen, hailuotolaisen tikkuröijyn neulominen, kansallispuvun valmistaminen, kengän käsityömäinen valmistus, Korsnäsin-paidan valmistaminen, lasinpuhallus, pitsin kutominen Heinämaalla, räsymaton kudonta ja vesilahtelainen ryijyperinne. Kruunupyyn kaislaperinne on mukana wiki-luettelossa, mutta ei vielä kansallisessa luettelossa.

Suomi on mukana myös pohjoismaisessa limisaumaveneperinne-aloitteessa, joka hyväksyttiin Unescossa ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2021 kuten Kaustislainen viulunsoittoperinne. Vuonna 2020 oli hyväksytty saunaperinne.

Käsityö on kansallista kulttuuriperintöä, mutta samalla se on maiden rajat ylittävää kulttuuria. Vaikutteita on saatu ja saadaan monelta suunnalta. Oma ilmaus on tehty soveltamalla omalla tavalla, käytettävissä olevilla materiaaleilla ja omilla taidoilla. Esimerkiksi ennen neulomisen kansanomaistumista Suomeen tuotiin Euroopasta kalliita neuleita, joiden vaikutukset saattaa nähdä yksinkertaisemmissa kansanomaisissa tuotteissa.

Jo edesmennyt tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen toteutti hienosti kestävää kehitystä omassa tuotannossaan. Yksi kestävyyden lähtökohta oli luonnollisesti korkea laatu ja hyvä materiaali, mutta myös muotoilu, joka sai tuotteet säilyttämään kiinnostavuutensa ja kestämään aikaa. Pohtiessaan villapaitoja, hän totesi, että vaatteiden pitää olla kauniita ja mukavia, lämmittäviä ja tarpeellisia sekä tuottaa iloa. Ne voivat myös olla hullun hauskoja. Hänen reseptinsä oli kaunis ja käytännöllinen ja valmistettu luontoa rasittamatta.

EU on herättänyt kysymyksen siitä, onko villa ympäristömyönteistä, kun sen tuotantoprosessi vie paljon energiaa ja myös lampaidenhoito jättää hiilijalanjälkiä. Tarkastelusta on ehkä jäänyt vähälle huomiolle villatuotteen pitkäikäisyys ja sen käyttömukavuus. Polyesterin valmistusprosessi saattaa olla melko vähän kuluttava, mutta jos tuotetta käytetään vain lyhyen aikaa, tilanne muuttuu. Villatuotteita voidaan käyttää jopa vuosikymmeniä.

On kuitenkin tärkeää havahtua myös käsityöalalla kestävän kehityksen haasteisiin. Nykyistä enemmän on hyvä miettiä materiaaleja ja sitä, miten ne on tuotettu. Tuotantoprosessikaan ei ole aina ongelmaton. Osa käsityötuotteista ja materiaaleista saattaa olla tuotettu epäeettisesti köyhissä maissa.

Oleellinen kysymys on myös se, mitä tapahtuu käsityötuotteelle, kun se on otettu käyttöön. Kuinka pitkään sitä käytetään ja voiko sitä huoltaa? Miten tuote poistetaan ja voiko materiaalin käyttää uudelleen? Näiden kysymysten avaaminen on tärkeää.

Parhaimmillaan käsityö lisää hyvinvointia sekä parantamalla elinoloja että antamalla iloa ja elämään tarkoitusta. Itselleni käsityö on merkinnyt mielenkiintoista työuraa käsi- ja taideteollisuusalalla, tutkimuskohdetta ja harrastusta.

Ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Käsityötuote voi toimia tässä hyvänä välineenä. Tutkija Seija Kojonkoski-Rännäliä lainaten: Käsityössä ihminen tuo esille ympäröivästä luonnosta käyttöesineitä ja taideteoksia, joiden yksinkertaisissa käsityömuodoissa on viittaus, paitsi materiaaliin ja käyttötarkoitukseen, myös työn tekijään ja käyttäjään.

Marketta Luutonen

Käsityökulttuurin tutkija, FT

Artikkeli perustuu juhlapuheeseen, jonka käsityötutkija, FT Marketta Luutonen piti lauantaina Taito Keski-Pohjanmaan ja Taitoliiton Kokkolassa järjestämässä valtakunnallisessa Käsityögaalassa.

Suomessa sodan jälkeen kotona tehty oli välttämättömyys, mutta teollinen ja kaupasta ostettu tuote oli jotenkin hienompaa.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »