tiistai 6.12.2022 | 09:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Hirvihenkilöä hirvittää – Erkki Hanni pohtii Näkökulma-kirjoituksessaan, miten eräkulttuurin käy, kun jahtimaista on tehty susisiittola

Su 2.10.2022 klo 09:00 | päivitetty su 14:00

”Tuu ajahan tuo hullu elukka pois, että tohtii mennä lisäähän puita kiukahan alle", huikkaili vaimo ovenraosta. Makoilin rankan pyyntipäivän (tulistelua ja seurustelua metsätien piston loppupyörähdyksessä) raukeassa jälkitilassa hämärätiimaa kesäkortteerin sohvalla.

No, pitihän kumppania avittaa. Kihnustin sukkasillani portaille. Kuuskytvattisen ulkolampun pimenevään lokakuun alun iltaan luoman aneemisen valokehän laidalta kiiluivat hirven silmät. Elukka, kookas lehmä, veteli tuvan nurkalla kaikessa rauhassa turpaansa äpäristöä eli odelmaa.

Kesti hetken äyästellä ennen kuin ruokavieras lompsi tiehensä. Näykkäsi vielä mennessään pari suullista suolaheinää ojanlaidan seisovasta pöydästä kuin osoittaakseen, ettei tässä äijänkuvatuksia kummemmin kunnioiteta.

Kun vuosituhannen alkuhämärissä asetuttiin taloksi tuolloin vielä mummottomaan mummonmökkiin, huomattiin heti, että oli ajauduttu hirvien asumalähiöön. Elukoita pyöri pihapiirissä kuin lehmikarjaa. Tontin reunan tuntumassa, metsän suojissa oli niiden valtatie. Rutina kertoi, että taas on jengiä liikkeellä. Hälytysajoneuvon ulina viesti lähes viikoittain, että jälleen viranomaisten kolarikarttaan työnnetään taas uusi nuppineula.

Kentällä vahvistuu vaatimus, että jokin roti petopolitiikkaan on pakko kohta saada. Pitäisikö kokeilla ”yleislakkoa” ja katsoa kuinka käy? Kenenkäänhän ei ole pakko metsästää.

Kerran heräsin aamuyöstä jytinään. Epäilin vahvasti Vattajaa, mutta syyllisiä olivat kaksi hirvenmullia. Kuin Anttila keväthuumassaan pojat hippastelivat kedolla ikkunan alla. Aina ringin jälkeen ne pysähtyivät huokasemaan puna-ailakkien kirjoman veto-ojan varteen.

Noita hirvikannan hulluja vuosia tuskin kukaan kaipaa. Jahti ei ollut enää harrastus, vaan rankkaa työtä, joka teki hirvihenkilöiden puolisoista kolmannesvuodeksi elävän leskiä.

Nyt puhaltavat uudet tuulet. Ne työntävät taivaalle tummia pilviä.

Etelän asfaltilla asustavat, Woltista ja Foodorasta ruokansa kännykällä pyydystävät suojelushenkilöt ovat päättäneet tehdä jahtimaista susisiittolan. Ja onnistuneet siinä poliitikkojen ja virkamiesten tuella kohtuullisen hyvin. He päättävät nyt puolestamme, kuinka korpimailla elellään.

On kehitelty tehokas toimintamalli. Viranomainen myöntää laillisin perustein luvan hukkapopulaation harventamiseen. Samalla sekunnilla kilahtaa sisään postilaatikkoyhdistyksen valitus, ja hallinto-oikeus pistää – laillisin perustein – luvat ikijäihin.

Kuinka jatkossa käy? Metsästyksen mielekkyyttä syö mieltä kalvava pelko koiran menettämisestä. Kentällä vahvistuu vaatimus, että jokin roti petopolitiikkaan on pakko kohta saada. Pitäisikö kokeilla ”yleislakkoa” ja katsoa kuinka käy? Kenenkäänhän ei ole pakko metsästää.

Hirvi on iso eläin. Monessa mielessä. Kannan elpyminen ja voimallinen kasvu kasvattivat uuden eräkulttuurin. Yksinään virkateitään talsineet pyyntihenkilöt pantiin perehtymään seuruepyynnin saloihin.

Tuo yhdessä tekeminen on varsinaisen jahdin ohella poikinut niin paljon uutta, ettei sitä kaikkea edes jaksa muistaa. Vahva kanta mahdollisti riistan käsittelytilojen päivittämisen karjalatokaudesta nykypäivään. Tuskin on olemassa laskelmaa, kuinka monta lahtihuone-kokoontumistilaa tähän maahan on talkoilla rustattu. Ja niille saunoja, liitereitä, varastoja jne.

On timprattu kotia, laavuja ja passitorneja. Rakennettu ja ylläpidetty ampumaratoja. Järjestetty harjoituksia, ampumakokeita ja kilpailuja. Kutsuttu kylien kansa peijaisiin.

Hirvi on poikinut maahan vahvan kennelharrastuksen. Kelottuvien jahtiukkojen kätyreiksi on kehitelty koirista oivia apureita. Tilannetta hahmottaa eräs nuotiokokemus. Muikunkutu osuu kiivaaseen pyyntiaikaan. Porukan pari jäsentä oli käynyt kyseisiä eväkkäitä verkottamassa. Kalastajat tarjoilivat saalistaan kuumana pannusta.

Vain muutama söi. Useimmat kertoivat tykkäävänsä, mutta eivät uskalla herkkuun kajota. Syynä on ikääntyvien herrasmiesten yleinen vaiva: kihti.

Nelivetoinen karvakasa on siis korvaamaton. Varsinaisen pyyntitoimen ohella hirvikoirien ympärille on virinnyt voimallinen kilpailutoiminta. Tavallisia käyttökokeita, arvo-otteluita ja niihin tähtääviä valintakokeita järjestetään koko pyyntikauden ajan, näyttelyitä ja muita harrastajien kohtaamisia ympäri vuoden.

Esimerkiksi käynevät viime viikonlopulla järjestetyt piirinmestaruushaukut. Niihin osallistui 52 koiraa. Koeryhmässä on koiranohjaajan ohella kaksi palkintotuomaria ja tarvittaessa opas. Koetoimikunta hoitelee järjestelyt, ylituomari jakaa oikeutta, keittiö soppaa. Aikamoinen savotta siis.

Erkki Hanni

Keskipohjanmaa julkaisee viikonloppuisin näkökulmakirjoituksia, joissa käsitellään ihmissuhteita, hyvinvointia, rahaa ja taloutta sekä metsästystä.

#

Kommentoi 5 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »