sunnuntai 4.12.2022 | 07:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Minna Mustosen äänikolumni: Hipi hiljaa hautausmaalla, kolumnin pääset halutessasi kuuntelemaan

Su 2.10.2022 klo 06:30

Hautausmailla on monen monta elämäntarinaa. Hautakivet kertovat heistä, jotka syntyivät, elivät, olivat ja menivät pois.

Oma suhtautuminen hautausmaihin on hyvin kaksijakoinen.

Ensinnäkin pidän hautausmaista. Nautin niiden rauhasta, kauneudesta ja tietynlaisesta mystiikasta. Miksipä ei mystiikkaa hautausmailla olisi, ollaanhan siellä jos missä, elämän suuren mysteerin äärellä.

Viimeisillä leposijoillaan pötköttelee aiemmin eläneitä ihmisiä. Harva on vierustovereitaan itse valinnut, tietynlainen hiljainen tasa-arvo vallitsee käytävien varsille sijoitetuilla hautapaikoilla. Osa sukuhaudoista on komeita ja prameita, silti nimet ja kivien päivämäärät sekä lyhyet kiviin hakatut lauseenparret ovat kaikista mielenkiintoisimpia.

Oulaisten hautausmaalla on yksi koskettavimmista haudoista, muistan sen jo lapsuudestani. Yksinkertaisessa laatassa lukee vihreällä maalilla maalattu: Pikkuäiti.

Vaikka pidän hautausmaista, en itse tunnista omia edesmenneitä läheisiäni hautausmailla. Ullavan hautausmaa on erittäin sievä, en kuitenkaan sieltä tunnista äitiäni enkä Ouluntienmummua. Äitini muistan tytärteni kauneudesta ja poikieni jääräpäisyydestä. Ouluntienmummun vanhankansan viisaudet ovat painuneet selkärankaan.

Marian hautausmaalla Kokkolassa tummu ja vaari ovat vieretysten viimeisellä leposijallaan. En minä heitä osaa siellä muistaa.

Tummun kuulen lauseenparsissa, joita heittelen päivittäin. Lupauksenkin olen antanut: jonakin päivänä olen yhtä hyvä leipuri ja vanttuiden neuloja kuin oli tummu.

Toisaalta Kokkolan keskuskenttää ei voi ohittaa, vaaria muistamatta. Olihan vaarini yksi heistä kenen takia keskuskentän ympäröivää aitaa korotettiin. Matalan aidan aikaan, nämä nuukat ukot seisoivat polkupyöriensä päällä aitaa vasten nojaten ja katselivat ilman pääsymaksua kaikki KPV:n jalkapallomatsit.

Jokaisella meillä on oikeus omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Toinen saa lohtua haudan laitosta, toiselle se on pakkopulla, joka joudutaan tekemään vain siksi, ettei naapurit ala puhumaan.

Itse en suunnattomia tunnontuskia saa siitä onko rakkaitteni haudoilla tuoreita annansilmiä, orvokeita tai callunoita. En myöskään moiti heitä, jotka tuntevat haudan hoidon kauniiksi velvollisuudeksi kuolleita läheisiä kohtaan.

Surulla, muistoilla ja muistamisella on monet kasvot.

Jokaisella meillä on oikeus omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »