lauantai 26.11.2022 | 23:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Laura Läspän kolumni: Jouduin piiloutumaan työpaikan vessaan itkemään kuudesti päivän aikana, ennen kuin tajusin jäädä sairauslomalle

Su 6.11.2022 klo 17:00 | päivitetty su 17:20

Se tapahtui äkisti, kuin olisin juossut kasvot edellä seinään. Täyspysähdys.

Yhtenä aamuna töihin saapuessani tajusin, etten enää jaksa. Mietin, että mitä kamalaa pitäisi tapahtua, ettei minun tarvitsisi tulla seuraavana päivänä töihin. Piilouduin päivän aikana vessaan itkemään kuudesti.

Jäin loppuviikoksi sairaslomalle. Silloiselle esimiehelleni kerroin olevani kuumeessa. Oli helpompaa valehdella kuin kertoa puhelimessa, mistä oli kyse.

Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt kuunnella lääkäriä, joka jo keväällä kehotti hölläämään. Ystäväkin varoitteli, että joko lepään vapaaehtoisesti tai sitten pakon edessä. En ottanut varoituksia todesta.

Merkit kun olivat nähtävillä jo pitkään.

Olin käynyt työpsykologin pakeilla jo useamman kuukauden. Yleensä purskahdin itkuun ennen kuin ehdin sanoa psykologille sanaakaan.

Viimeiset kuukaudet olin niin uupunut, etten jaksanut töiden jälkeen kokata tai tyhjentää tiskikonetta. Minulla ei ollut energiaa asioille, joista olin ennen nauttinut. En saanut nukuttua. Kärsin sydämentykytyksistä ja kivuista.

Asiat kasaantuivat. Hoitamattomien kotitöiden äärelle palaaminen ahdisti niin paljon, että joskus kotimatkalla täytyi painua kyykkyyn haukkomaan henkeä ja itkemään.

Sen itkuisen työpäivän jälkeen jäin pois töistä puoleksitoista kuukaudeksi. Nukuin 12 tuntia päivässä. Lääkäri diagnosoi minulla masennuksen ja työuupumuksen. Samoihin aikoihin kaksi ystävääni jäi sairaslomalle samasta syystä.

Uupumuksesta toipuminen voi kestää puolesta vuodesta vuosiin. Kerran uupunut palaa helposti loppuun uudestaan.

Työterveyslaitoksen mukaan nuoret aikuiset voivat töissä huonommin kuin heitä vanhemmat ihmiset. Academic Work Finlandin tuoreen tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä työntekijästä on uupunut tai ollut lähellä uupumusta jo uransa ensimmäisinä vuosina.

Yhteiskunnassamme ja työkulttuurissamme on valuvika.

Kun parikymppiset joutuvat miettimään, minkä raajan murtamalla saisi jäädä pois töistä, ongelma on yksilöä syvemmällä.

Hälytyskellojen pitäisi jo soida.

Mietin, että mitä kamalaa pitäisi tapahtua, ettei minun tarvitsisi tulla seuraavana päivänä töihin.

#

Kommentoi 11 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »