lauantai 10.12.2022 | 05:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ruotsalan kolumni: Haltioitumista ja empatiaa kuvataidenäyttelyissä

Su 13.11.2022 klo 17:00

Lyhyt piipahdus keskellä viikkoa pääkaupunkiin virkisti mieltä ja antoi ajateltavaa. Helsingin rikkaasta näyttelytarjonnasta ehdin poimia vain kaksi näyttelyä.

Molempiin pääsin ilman odottelua. Jopa Amos Rexiin, jonne tuttavani ei jaksanut paria päivää myöhemmin jonottaa kun väkeä riitti ovella sadan metrin jonoksi. Näyttelyyn päästetään katsojia vain tietty määrä kerrallaan, sillä belgialaisen taiteilija Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati ei kestä suurta väkijoukkoa. Kokonaisuus sisältää 25 teosta vuosilta 2015–2022 sekä näyttelyä varten luodun äänimaiseman.

Amos Rexiä on jo ehditty syyttää siitä, että sen näyttelyt ovat helposti avautuvaa nykytaidetta, joka houkuttelee paikalle suuria massoja. Kritiikkiä on vaikea ymmärtää. Katutason alapuolelle sijoitettu näyttelytila on kuin oma maailmansa, joka antaa mahdollisuuden hengähtää hetken ja kokea jopa haltioitumista. Kiittelemmehän me suosittuja elokuvia tai menestynyttä kirjallisuutta. Miksi kuvataidenäyttely ei saisi olla suuren yleisön suosikki?

Näyttelyjärjestäjät ovat huomanneet, että koronatauon jälkeen kävijöitä on jopa enemmän kuin ennen pandemiaa. Myönnän itsekin kaivanneeni erityisesti nykytaiteen näyttelyitä.

Taiteen myönteiset vaikutukset ihmisten hyvinvointiin on tullut tunnustettua ja todistettua moneen kertaan. Taide antaa ilon lisäksi kanavan myös surulle, pettymykselle ja ahdistukselle. Se välittää vahvaa tunnetta ja parhaimmillaan lisää empatiaa ja myötäelämistä.

Koska aikaa oli vain kahdelle näyttelylle, suuntasin askeleet Hamiin eli Helsingin taidemuseoon. Erityisesti taiteilija Viggo Wallensköldin (s. 1969) näyttely kosketti, ja kokemuksena se oli vielä vaikuttavampi kuin Amos Rexin Hiljainen paraati.

Wallensköld on haastatteluissa kuvannut lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jota on leimannut vahva erilaisuuden kokemus. Hän on ollut myös koulukiusaamisen kohde. Pakkoneurooseista kärsivä Wallensköld on kertonut, että maalatessaan hän on vapaa, ja voi siirtyä maailmaan, jossa saa olla oma itsensä.

Taiteilijan tauluissa on usein yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat fyysisesti erilaisia ja olemukseltaan poikkeavia. Hän yhdistää teoksissaan eri ikäkausia, sukupuolia, historiallisia aikakausia ja yhteiskuntaluokkia. Ihminen saattaa olla myös osa konetta.

Teoksen hahmot ovat inhimillisiä ja sympaattisia. Samalla on vaikea ymmärtää, miksi herkät ja laumasta poikkeavat niin usein joutuvat kiusan ja jopa väkivallan kohteiksi.

Miksi kuvataidenäyttely ei saisi olla suuren yleisön suosikki?

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »