Ammattiopistosta pian merkonomiksi valmistuvalla Ville Koskelalla urasuunnitelmat ovat selvät. Kun päättötodistus on kädessä, hän menee töihin koulutusta vastaavaan tehtävään tilitoimistoon.

Koskelan työuran alku on malliesimerkki Suomen työmarkkinatilanteesta. Suomessa on kroonista pulaa ammatillisen koulutuksen saaneista osaajista.

Hyvillä tulevaisuuden näkymillä on kuitenkin kääntöpuolensa. Ammattiin opiskelevien nuorten tyytyväisyys opetuksen laatuun laskee kuudetta vuotta peräkkäin.

Wili Kotzschmar (vas.), Iida Hanhineva ja Ville Koskela hakeutuivat ammattiopistoon suoraan peruskoulusta. Heillä kaikilla on pian ammattitutkinto takataskussa. Nuorten mukaan tutkinto helpottaa tulevien jatko-opintojen rahoittamista, sillä tutkinto takaa hanttihommia parempia töitä myös tuleville opiskeluvuosille.

Jarmo Kontiainen

Tuoreen AMIS-kyselyn mukaan enää 69 prosenttia opiskelijoista kokee opetuksen laadun ja määrän hyvänä. Vielä vuonna 2016 opetukseen tyytyväisten osuus oli 88 prosenttia.

– Droppi on kova, eikä se selity pelkästään koronalla. Opetukseen tyytyväisten opiskelijoiden osuus on vähentynyt jo pitkään, OSKU Ry:n pääsihteeri Eemeli Rajala sanoo.

AMIS-kyselyn on tehnyt Suomen opiskelija-allianssi OSKU ry.

– Meille tulevan palautteen mukaan riittävän lähiopetuksen puute on suurin tyytymättömyyttä aiheuttava asia. Lähiopetuksen sijasta keskitytään itsenäiseen opiskeluun joko luokkahuoneessa tai etänä, Rajala sanoo.

Elokuussa tuli voimaan laki, jonka mukaan yhtä opetuksen ja ohjauksen määrän on oltava vähintään 12 tuntia yhtä osaamispistettä kohti.

Lakiuudistusta on pidetty hyvänä, koska aiemmin tuntimäärää ei ole näin tarkasti määritelty.

AMIS-kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden mukaan myös opintoihin liittyvä ohjaus on riittämätöntä.

Ohjaukseen liittyvät asiat ovat olennaisia, sillä koko koulutuspolku perustuu henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan (hoks), joka laaditaan heti opintojen alussa.

Näin toimittiin, kun Iida Hanhineva alkoi opiskella leipurikondiittoriksi. Heti opintojen alussa hänelle tehtiin suunnitelma, jossa huomioitiin muun muassa lisäopetuksen tarve.

– Kerroin, että tarvitsen tukea ja lisäopetusta matematiikassa. Asia kirjattiin ylös, mutta käytännössä en ole saanut tukea enkä lisäopetusta missään vaiheessa, Oulun ammattiopistossa (Osao) opiskeleva Hanhineva kertoo.

Iida Hanhineva valmistuu pian leipurikondiittoriksi. Hän olisi tarvinnut enemmän tukea matematiikan opinnoissaan, mutta suunnitelmista huolimatta tukiopetusta ei järjestetty.

Jarmo Kontiainen

Vaikka muutoin opinnot ovat sujuneet mallikkaasti, matematiikan erityisopetuksen puute on tullut vastaan työharjoitteluissa. Tilanteet ovat olleet nuorelle ihmiselle ikäviä.

– Työharjoitteluissa on ihmetelty sitä, eikö tiettyjä asioita ole opetettu. Tämä on tuntunut pahalta, koska kyse ei ole siitä, etteikö ole opetettu, vaan siitä, että itse en ole saanut riittävää tukea asioiden opiskeluun. Työharjoittelussa minua on kuitenkin neuvottu ja ohjattu todella hyvin, hän sanoo.

Hanhineva kuten hänen opiskelutoverinsa Ville Koskela ja Wili Kotzschmar ovat aloittivat ammatilliset opinnot heti peruskoulun jälkeen.

Muutos peruskoulun ja ammattiopiston välillä on ollut iso. Peruskoulussa olivat opettajat tuttuja ja opetus oli suunniteltu lukujärjestyksen mukaan.

Ammattiopistossa tilanne oli toinen: siellä vastuu omista opinnosta piti ottaa heti. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan synny sinä hetkenä, kun nuori vaihtaa peruskoulun ammatilliseen kouluun.

Aikuisuuden kynnyksellä olevat opiskelijat kaipaavatkin opettajilta ennen kaikkea auktoriteettia ja ammattitaitoa katsoa nuorten perään.

Wili Kotzschmar opiskelee kaupallista alaa Oulun ammattiopistossa. Koulun jälkeen häntä odottaa intti ja sen jälkeen hän aikoo keskittyä musiikin tekemiseen. Koulun opetukseen on hän pääasiassa tyytyväinen.

Jarmo Kontiainen

Ville Koskelan mielestä jotkut jopa kuvittelevat, että ammattikoulussa voi tulla ja mennä miten haluaa.

– Minäkin olin vielä ensimmäisellä luokalla se, joka häiriköi, enkä kuunnellut mitä sanotaan. Sittemmin tajusin, että tänne on tultu opiskelemaan ja oppimaan. Tilannettani helpotti sekin, että pääsin luokkahuoneesta rauhallisempaan tilaan, jossa minun oli helpompi keskittyä opiskeluun.

Opiskelurauhan turvaamiseksi opiskelijat peräävät opettajilta jämäkyyttä puuttua sellaiseen käytökseen, joka häiritsee muiden opiskelua.

– Toivoisin, että opettajat käyttävät auktoriteettiasemaansa ja sanoisivat vastaan, kun oppilas ei tottele. Eihän sekään kaikille auta, mutta joidenkin kohdalla puuttuminen tekisi hyvää, Iida Hanhineva sanoo.

Ammatillisen koulutuksen uudistus oli yksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kärkihankkeista. Uudistus astui voimaan vuoden 2018 alussa ja muutti koulutuksen rakennetta perinpohjaisesti.

Reformin jälkeen koulutuksesta tuli yhä yksilökeskeisempää. Opintoihin on jatkuva haku, mikä nopeuttaa valmistumista ja työelämään siirtymistä. Osaaminen todistetaan näytöillä.

Ammatillisen koulutuksen uudistusta on kehuttu ja kritisoitu kovasanaisesti monelta eri suunnalta.

Opettajat ovat olleet tuskastuneita loputtomiin paperitöihin. Yritysmaailmasta tulee viestiä, että ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet nuoret eivät osaa välttämättä edes perusasioita.

Kauppakamarin tuoreessa kyselytutkimuksessa puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä kokee vastavalmistuneiden ammattiosaamisen heikentyneen.

– Rahoitusleikkauksissa säästettiin merkittäviä summia, mutta se johti resurssien pienemiseen, mikä taas johtaa siihen, että kouluissa on yhä vähemmän mahdollisuuksia opetuksen ja ammattitaidon kehittämiseen, Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Mikko Valtonen sanoo.

Valtosen mukaan vastuu tilanteesta sekä kouluilla että työpaikoilla. Työpaikoilla ei voida odottaa sitä, että työharjoitteluun tuleva nuori olisi valmis.

– Pidän hyvänä sitä, että koulutusta on viety yhä enemmän työpaikoille, mutta nuoria ei voi jättää ilman riittävää tukea ja ohjausta työpaikallakaan. Tässä asiassa ei ole kaikilta osin onnistuttu. Opetusta ei voida ulkoistaa, joten vastuuta on niin kouluilla kuin yrityksillä.

Sipilän hallituskaudella vuosina 2015–2018 ammatillisesta koulutuksesta leikattiin 223 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan kun budjetit pienenivät, koulujen toimintaa piti kehittää uuteen suuntaan.

– Kuulun itse siihen koulukuntaan, jonka mielestä koulutusreformi oli välttämätön. Se toi koulutuksen nykyaikaan, mutta samalla koulutukseen tehtiin miljoonien leikkauksia. Puurot ja vellit menivät sekaisin eli hyvä uudistus tehtiin väärään aikaan, sanoo Amken toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu.

Amke on ammattiosaamisen kehittämisyhdistys, jonka yksi tehtävä on edistää ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja turvata koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä.

Amken toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu kiittelee sitä, että hallitus on lisännyt ammatillisten oppilaitosten rahoitusta. Ongelmana on se, että 1,9 miljardin budjetti ei kestä suuria kustannusnousuja.

AMKE

Reformin yhteydessä muutettiin myös koko rahoitusjärjestelmä.

Nyt ammatillisen koulutuksen rahoituksesta 70 prosenttia on perusrahoitusta. Loppuosa rahoituksesta on sidottu siihen, miten paljon kouluista valmistuu opiskelijoita ja millä tavalla valmistuneet sijoittuvat työelämään tai hakeutuvat jatko-opintoihin.

Lamppu kiittelee sitä, että nykyhallituksen aikana ammatillisen koulutuksen rahoitusta on lisätty ja ensi vuoden budjetti on noin kaksi miljardia euroa.

– Rahoitus on nyt sillä tasolla, että oppilaitokset voivat toteuttaa nykyiset tehtävät, mutta kustannustason kasvua budjetti ei kestä. Rahoituksessa olisi pitänyt huomioida se, millä tavalla kiinteät kustannukset kuten energiakustannukset nousevat, Lamppu sanoo.

Koronakriisin keskellä hallitus myönsi lisärahoitusta opetuksen turvaamiseksi. Koronarahoituksen turvin kouluihin on palkattu muun muassa lisää opettajia ja ohjaajia.

Nyt rahoitus on loppumassa ja määräaikaisiä työsuhteita päätetään.

– Meillä on ollut viisi määräaikaista työntekijää pois. Joukossa on ollut apuopettajia, asentaja ja kaksi opettajaa. Kun työsuhteet loppuvat, töitä jatketaan pienellä porukalla. Se on iso juttu ja vaikuttaa suoraan arkityössä.

Näin sanoo ammatillisten aineiden opettaja Antti Nevala, joka työskentelee logistiikkapuolella Oulun ammattiopistossa. Käytännössä hän kouluttaa muun muassa raskaiden ajoneuvojen kuljettajia.

Nevala on työskennellyt opettajana 16 vuotta. Sinä aikana työ ja opiskelijat ovat muuttuneet valtavasti.

Opetuksen määrä hänen mielestään on riittävä. Suurin muutos liittyykin siihen, miten opetusta otetaan vastaan.

– Haastavien oppilaiden määrä ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet valtavasti. Peruskoulusta tulee oppilaita, jotka eivät osaa kirjoittaa kunnolla eivätkä ymmärrä lukemaansa. Haastavat oppilaat ovat tottuneet siihen, että monet asiat tehdään heille valmiiksi ja oma-aloitteisuutta aletaan opetella vasta täällä, Nevala sanoo.

Haasteista huolimatta Nevala puhuu opiskelijoistaan kannustavasti, mutta löysäilylle hän ei anna sijaa. Nevalan viesti työharjoitteluun lähteville nuorille on selvä: työpaikalle ei mennä selaamaan kännykkää.

– Olen sanonut yrityksille, että aivan turhaan pidätte mukana oppilasta, joka tulee harjoitteluun kännykän kanssa eikä hän osallistu. Potkaiskaa se menemään, sillä se on oppimiskokemus. Ei työpaikalla voi olla tekemättä mitään. Asenne on oltava oikea ja uutta pitää olla valmis oppimaan, hän sanoo.

Ville Koskela, Iida Hanhineva ja Wili Kotzschmar valmistuvat ammatteihinsa vuoden sisällä.

Työtilanne näyttää hyvältä. Koskela menee opintojen jälkeen töihin. Hanhineva ja Kotzschmar lähtevät Sodankylään varusmiespalvelukseen.

Asepalveluksen jälkeen Hanhineva suunnittelee alan vaihtoa ja hakeutumista tanssinopettajakoulutukseen. Kotzschmar puolestaan haluaa keskittyä musiikkiin ja soittamiseen.

– Koska meillä on jo ammattitutkinto, opiskelun ohella saamme oikeita töitä, eikä tarvitse mennä vaikkapa hampurilaisbaariin, nuoret sanovat.

Wili Kotzschmar (vas.), Iida Hanhineva ja Ville Koskela hakeutuivat ammattiopistoon suoraan peruskoulusta. Heillä kaikilla on pian ammattitutkinto takataskussa. Nuorten mukaan tutkinto helpottaa tulevien jatko-opintojen rahoittamista, sillä tutkinto takaa hanttihommia parempia töitä myös tuleville opiskeluvuosille.

Jarmo Kontiainen