Erään kotimaisen kansanmusiikkiyhtyeen jäsen markkinoi Facebookissa yhtyeen cd-levyä. Keväällä julkaistu, omakustanteena tehty levy on saanut erinomaisia arvioita sekä Suomessa että ulkomaisessa mediassa, mutta arviot eivät elätä.

Levyn ostamista joulupakettiin voisi ilman muuta ajatella. Mutta entä jos ei omista cd-soitinta? Tuntuu typerältä ostaa kotiin pölyä keräämään esine, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta. Kun levyt kuunnellaan nykyisin lähes poikkeuksetta digitaalisena, eikö olisi fiksumpaa maksaa niistä siellä niin, että rahat menevät musiikin tekijälle?

Näin ei Spotifyssä tai muissa musiikin suoratoistopalveluissa tapahdu. Ne maksavat tekijöille hyvin pieniä rojalteja, joten ainoastaan miljoonia ja kymmeniä miljoonia kuuntelukertoja keräävät artistit voivat saada palveluista oikeita tuloja.

Musiikkiala on jo vuosia ollut kurimuksessa. Kun levymyynti musiikin digitalisoitumisen myötä romahti, tulot piti hankkia keikoilta. Se johti keikkamarkkinoiden ylikuumentumiseen, jonka korona sitten jäähdytti hetkessä pakkaselle. Uuteen normaaliin ei ole palattu, sillä polttoaineen ja sähkön hinnannousu on tehnyt keikkailusta entistä huonommin kannattavaa.

Radiosoitosta artisteille maksetaan asianmukaiset tekijänoikeuskorvaukset, mutta siinä jyllää aivan yhtä lailla suuruuden ekonomia. Kuten tiedämme, esimerkiksi kansanmusiikki ei radiossa, edes Ylellä, soi. Kaupallisia radiokanavia taas hallitsevat samat, suuret artistit, jotka keräävät myös suoratoistopalveluissa suurimmat kuulijamäärät.

Se ei ole sattumaa.

Musiikin tekeminen voi nykyisin lähteä suuren mediakonsernin järjestämästä television laulukilpailusta. Sen voittaja tekee sopimuksen samaan konserniin kuuluvan levy-yhtiön kanssa. Se palkkaa biisintekijät tekemään kilpailuvoittajalle hitin, jonka samaan konserniin kuuluva radiokanava ottaa voimasoittoon. Kun yritykseen kuuluu vielä musiikkifestivaali ja iltapäivälehti, näkyvyys on taattu.

Esimerkiksi Sanoma-konserniin kuuluu tv-kanavia, kuten Nelonen, radiokanavia, kuten Radio Suomipop, muun muassa Suomipop-festivaaleja järjestävä Nelonen Media Live sekä musiikkiyhtiö Kaiku Entertainment. Ja tietysti paikallis- sanoma- ja aikakauslehtiä.

Tällaista jättiläistä vastaan ei pieni, omaehtoisesti musiikkia tekevä artisti tai bändi voi taistella.

Johtaako tämä siihen, että omaehtoinen musiikin tekeminen loppuu Suomesta? Ehkä kuitenkin ostan sen cd:n.