Paikallisuutiset

Ylivieskalainen somevaikuttaja ja vihreä valtuutettu Tiia Kariniemi kertoo työuupumuksesta ja masennuksesta: "Oli vaikea myöntää, että minä en jaksa" – Katso videolta vinkit toipumiseen

Kun ylivieskalainen somevaikuttajaTiia Kariniemi oli uupunut ja masentunut, hän ei ollut halukas tapaamaan ihmisiä työajan ulkopuolella. Töissä hän yritti olla reippaana, mutta töiden jälkeen hän ei jaksanut tehdä kotona juuri muuta kuin nukkua tai makoilla.

Reissuhommissa oleva yrittäjäpuoliso ymmärsi tilanteen ja otti isompaa roolia kodin arjen pyörittämisessä.

Tilannetta ei salattu lapsilta.

– Sanoin, että äiti on äiti mutta nyt olen erilainen. Oli ihanaa, että lapset saattoivat laittaa ruokaa ja siivota tai tehdä aamupalaa, Kariniemi muistelee.

Tässä ja muutenkin elämässä on yritettävä löytää sitä yhteistä tapaa toimia, mikä sopii kaikille. Tiia Kariniemi

Synkimpänä aikana hän näki kaikesta vain negatiiviset puolet.

– Jossain vaiheessa pelkäsin, että olenko oma itseni enää ikinä, hän kertoo.

Kariniemen on vaikea eritellä, mikä oli masennusta ja mikä työuupumusta. Jo aiemmin hän oli huomannut, että pimeä vuodenaika vaikuttaa hänen mielialaansa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Sitten tuli korona-aika. Kariniemi on aina tykännyt ihmisistä ja asiakkaista, ja hänen on helppo tulla toimeen ihmisten kanssa.

– Korona oli kaikille hirvittävän outo juttu ja ihmiset käyttäytyivät eri tavalla kuin ennen, Kariniemi muistaa.

Kukaan ei aluksi tiennyt, miten vakava koronatauti on ja että siitä tulisi maailmanlaajuinen pandemia. Ihmiset reagoivat hamstraamalla vessapaperia ja pelkäämällä tartuntaa.

– Kaupan kassa ei ole helpoin paikka olla töissä, ja sitä imi ehkä liikaakin itseensä, hän sanoo.

Hän tietää olleensa aina herkkä muiden tunteille.

– Asiakkaat olivat välillä pahalla päällä. Oma pelko oli helppoa siirtää eteenpäin, Kariniemi kertoo.

Samaan aikaan Kariniemeen iski ilmastoahdistus. Hän oli ollut huolissaan ilmastosta jo kauan, mutta Australian palo lumettoman talven jälkeen sai tunteen kasvamaan ahdistavan suureksi.

– Silloin kun kaikki tuntui oikein ahdistavalta, löysin somesta ihmisiä, joiden kanssa jutella ilmastoahdistuksesta ja mielen haasteista.

Kariniemi on löytänyt sosiaalisesta mediasta monia hyviä puolia. Huonot puolet tietävät kaikki, mutta hyviä puolia pitäisi nostaa esiin.

– Myös toisten päivitykset, missä he kertoivat omista, ei niin kiiltokuva-asioista, loivat uskoa ihmiseen.

Ensimmäisellä kerralla avun hakeminen oli erittäin vaikeaa. Sen myöntäminen, ettei pärjää enää ilman apua oli todella vaikeaa.

Kun hän sai soitettua itselleen lääkäriajan, hän sai apua työterveyshuollosta.

– Oli vaikea myöntää, että minä en jaksa. Hyvä, että tein niin, sillä siitä seurasi pelkkää hyvää.

Seurasi hyvä ajanjakso, jolloin Kariniemi palasi töihin ja aktivoitui poliittisesti. Hän oli ehdolla kunnallisvaaleissa, ja hän pääsi yllätyksekseen läpi. Hän sai sata ääntä, mikä on uudelle tulokkaalle hyvin.

Vihreiden valtuustoryhmästä löytyi mukava porukka, jossa Kariniemi pääsi vaikuttamaan. Myös kesäloma oli onnistunut.

– Silloin meni oikeasti hyvin, mutta jälkeenpäin mietin, olisiko pitänyt työstää asioita enemmän. Kun töissä asiat muuttuivat, ja jaksaminen ei ollut parhaalla mahdollisella tavalla, tuli toinen työuupumus.

Ensimmäisestä uupumisesta on nyt kolme vuotta. Kodissa haukkuu eri huoneissa kaksi romanialaista rescue-koiraa, joista Abra tuli taloon juuri samoihin aikoihin.

Noin nelivuotias koira oli viettänyt ensimmäisen elinvuotensa kadulla ja etuhampaista päätellen sitä oli potkittu leukaan.

– Tunteet ovat aika suuret hänelläkin, mutta hän haluaa luottaa ihmisiin, Kariniemi tulkitsee.

Rescue-koiran luottamuksen voittaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kun sen saavuttaa, palkinto on ikuinen.

Abrasta tuli lisäksi uuden omistajansa hengenpelastaja. Kariniemi riitti Abralle rikkinäisenäkin.

– Hän hyväksyi minut juuri sellaisena kun olin. Varsinkin ihan synkimpinä aikoina sellainen tunne on hyvin lohduttava.

Koira ja nainen ovat viettäneet paljon aikaa metsässä.

– Abra tuli aina rapsuteltavaksi, vaikka en ollut oma itseni, hän sanoo.

Vähitellen mieli alkoi muuttua valoisammaksi.

– Huomasin, että luonto auttaa minua voimaan paremmin. Yhtäkkiä aloin huomaamaan, että taivas on kauniin sininen, hän sanoo.

Kariniemi jäi sairaslomalta opintovapaalle.

– Työuupumus teki selväksi minulle, että alanvaihto on paikallaan.

Kaupan kassana 20 vuotta työskennellyt nainen päätti lähteä opiskelemaan sosiaalialaa. Lukion jälkeen kesken jääneet sairaanhoitajaopinnot olivat kakkosvaihtoehto, mutta sosiaaliala kiinnosti enemmän.

Opinnot jäivät aikoinaan kesken työn ja perheen vuoksi. Siinä vaiheessa oli järkevää tienata rahaa.

– Koko ajan olin ajatellut, että lähden opiskelemaan, se on varma juttu.

Sairaanhoitajakoulu ei enää kiinnostanut, joten Kariniemi haki ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.

– Opiskelupaikan saaminen oli merkittävä yllätys minulle, sillä sinne ei ole helppoa päästä, Kariniemi sanoo.

Opinnot alkoivat viime syksynä.

– Yllättävän paljon hyvää aiheutui masennuksesta ja uupumuksesta, että haluaa tehdä muita asioita. Päätin mennä niitä kohti.

Kariniemi kertoo elpymisestään, jotta siitä olisi apua vastaavanlaisessa tilanteessa olevalle.

– Minulla on nyt parempi olo itseni kanssa. Ajattelen vähemmän, mitä muut ajattelevat minusta.

Nykyään hän tuntee myös olevansa vahvempi ihminen kuin ennen.

– Jouduin miettimään, mistä minä pidän ja mitä ajattelen.

Ekologinen elämäntapa on arvo, jonka Kariniemi on halunnut opettaa perheelleen. Esimerkkinä siitä ovat perheen yhteiset ateriat, jotka ovat muuttuneet kasvispainotteisemmaksi.

Jos Kariniemi eläisi yksin, hän söisi täysin vegaanisesti.

– Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen meidän perheen tapaan syödä. Tässä ja muutenkin elämässä on yritettävä löytää sitä yhteistä tapaa toimia, mikä sopii kaikille.

Hänelle riittävät kotimaan lomamatkat, mutta hän ei moiti ystäviään, vaikka he syövät lihaa tai lentävät lomalle.

Kariniemen ja hänen puolisonsa suunnitelmissa on kiertää kaikki Suomen kansallispuistot, joista monissa on jo käytykin.

– En kaipaa elämääni uusia juttuja. Hyvä olo tulee metsästä tai kun pelataan perheen kanssa lautapelejä, niin kliseistä kuin se onkin.

Rankan elämänjakson jälkeen hän arvostaa perhettään entistä enemmän. Lisäksi itku syntyy nyt useammin ilosta ja onnesta.

– Kyllä niitä muitakin tunteita edelleen elämässä on. Eihän kenenkään elämä ole aina pelkkää iloa. Edelleen välillä itkettää myös surusta ja joskus jopa vihasta. Nyt vain ne tunteet menevät myös ohi. Ne eivät enää hallitse elämää.

Myös kirjat palasivat hänen elämäänsä, kun keskittymiskykykin parani. Tämä on näkynyt myös opiskelussa, joka on tuntunut mukavalta ja se on myös sujunut hyvin.

– Välillä ilmastoahdistus iskee, mutta sitäkin on käsitelty terapeutin kanssa, jotta se ei ahdista liikaa.

Psykoterapeutin kanssa Kariniemi tuntee olevansa hyvissä käsissä.

– Terapiassa iso rooli on keskinäisellä kemialla. Minulla on sellainen olo, että tämä toimii.