Paikallisuutiset

Kokkolalaisen Matleena Roikon liukastuminen ei ollutkaan pikkujuttu: "Kuului hirveä räsähdys" – Pahimmat kaatumiset vievät nyt leikkauspöydälle

Liukastuminen ja kaatuminen voi viedä leikkauspöydälle ja osastohoitoon saakka. Näin kävi kokkolalaiselleMatleena Roikolle, joka kaatui maanantaina Isokylän koulun pihalla.

Hän on hoidettavana Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa osastolla 10, jolla on muitakin kohtalotovereita. Haastattelun ohessa hän välittää terveiset osastolta.

– Lääkäriltä sellaisia terveisiä, että pysykää pystyssä ja olkaa varovaisia. Osastopaikat ovat täynnä, tänne ei mahdu enää, Roiko kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Roikolla on nyt edessään kahden kuukauden sairasloma, kun hän kotiutuu sairaalasta. Ensimmäisenä ajatuksena hänellä on nastakenkien hankkiminen.

– Kyllä minä silti hiekotuksen perään sanoisin, vaikka en varmasti itsekään ollut riittävän varovainen.

Pitkä sairasloma kaatumisen vuoksi oli shokki lähihoitajan työtä tekevälle Roikolle, joka käy töissä myös Prismassa.

– En missään nimessä olisi uskonut, että tästä tulee näin pitkä juttu.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kipsimestari Sanna Uunila kipsasi leikkausta seuraavana päivänä Matleena Roikon jalan.
Kipsimestari Sanna Uunila kipsasi leikkausta seuraavana päivänä Matleena Roikon jalan. Kuva: Markku Jokela

Hän liukastui Isokylän koulun pihalla ollessaan viemässä poikaa eskariin.

Toinen jalka lähti alta niin nopeasti, ettei mitään ollut tehtävissä.

– Kuului hirveä räsähdys ja tiesin heti, ettei kyseessä ole mikään pikkujuttu, hän kertoo.

Onneksi paikalle tuli heti muita vanhempia auttamaan, sillä kovat kivut alkoivat saman tien. Ambulanssikin tuli nopeasti ja Roiko vietiin sairaalaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Siellä sattui olemaan naapuripedillä mies, jolla oli samanlainen nilkkamurtuma. Ihmettelen, miten hän oli sisulla saanut raahattua itsensä, kun minä en olisi yksin pystynyt tekemään mitään.

Liukastumis- ja kaatumispotilaita on nyt enemmän kuin vuosi sitten. Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset liikkuvat ja touhuavat enemmän kuin korona-aikana, arvelee Oskar Hagström.
Liukastumis- ja kaatumispotilaita on nyt enemmän kuin vuosi sitten. Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset liikkuvat ja touhuavat enemmän kuin korona-aikana, arvelee Oskar Hagström. Kuva: Markku Jokela

Viime vuoteen verrattuna kaatumiset ja liukastumiset ovat tuplaantuneet ensihoidossa ambulanssin puolella.

– Osasyynä on liukkaus ja se, että vuosi sitten elettiin nousevan koronapiikin aikaa. Nyt ihmiset liikkuvat ja touhuavat enemmän, joten onnettomuuksia sattuu, sanoo päivystys- ja sairaanhoidollisten palveluiden palvelualuejohtajaOskar Hagström Soitesta.

Yhteispäivystyksessä on ollut selkeästi enemmän kaatumis- ja liukastumispotilaita, joita joudutaan kipsaamaan tai leikkaamaan. Suurta kasvu ei ole ollut eikä siitä ole aiheutunut erityistä ruuhkaa päivystykseen.

Loukkaantuneita on työikäisistä eläkeläisiin. Loukkaantumiset ovat olleet raajamurtumia esimerkiksi nilkoissa, ranteissa tai käsivarressa. Vakavat päävammat ovat Hagströmin mukaan harvinaisempia kuin raajavammat.

Jos kaatuminen mietityttää, yleisohjeena on soitto omalle vastaanotolle tai kiireellisissä tapauksissa päivystysavun numeroon 116 117, jossa ammattilainen osaa arvioida tilanteen ja neuvoa eteenpäin.

Matleena Roiko jännitti leikkausta niin paljon, että hän ei halunnut etukäteen tietää, kuinka pahasti hänelle on käynyt. Enne leikkausta hän kävi pyörätuolin avulla kahviossa, jossa hän tapasi vapaaehtoistyöntekijä Lillin.

– Vapaaehtoistyöntekijät ovat kuin hoitajien jatkokäsiä, kun potilas on hyvin herkässä haavoittuvassa tilassa. Oli tosi tärkeää saada puhua hänen kanssaan, hän kertoo.

Oikean jalan nilkassa oli pohjeluun murtuma ja nivelsidevamma. Kuuteen viikkoon jalalla ei kävellä.

– Nyt on nilkassa aimo satsi rautaa ja ruuveja. Vauriot olivat aika laajat ja isot, hän kertoo.

Ennen leikkausta Matleena Roikoa jännitti, mutta osastolta löytyi vertaistukea. Matti Simpasella on myös nilkka paketissa.
Ennen leikkausta Matleena Roikoa jännitti, mutta osastolta löytyi vertaistukea. Matti Simpasella on myös nilkka paketissa. Kuva: Markku Jokela

Edessä on fysioterapeutin tapaaminen, jossa opetellaan muun muassa keppien käyttöä. Yksinhuoltajan asunnossa on kahdet portaat, joten haastetta riittää.

Sairaslomaa on aluksi kaksi kuukautta. Se on erittäin hankala tilanne yksinhuoltajalle.

– Ei uskoisi, minkälainen määrä mutkallisia asioita voi pienen kaatumisen takia tulla, hän ihmettelee.

Roiko on sairaalasta käsin yrittänyt huolehtia, miten kotona pärjätään. Kotipalvelu on jo tullut Roikon avuksi, mutta vielä pitää miettiä, miten autolla ajaminen, kotityöt ja siivoaminen onnistuu.

– On itselle uusi tilanne joutua muiden armoille, mutta minun ei ole tarvinnut pelätä sitä, etteikö minua autettaisi.

Roiko kiittää hoitohenkilökuntaa osastolla 10, jossa on hänen mielestään maailman paras hoito. Hoidettavaksi joutuminen on omanlaisensa elämys kaikessa surkuhupaisuudessaan. Itse hoitotyötä tekevänä hänelle on tehnyt hyvää nähdä asioita potilaan näkökulmasta.

Keskustelu julkisen terveydenhuollon tilasta oli luonut terveysalan ammattilaisillekin pelkoja hoidosta.

– Täällä on ollut niin ihana hoito ja huolenpito, että se on ollut turha pelko.

Ystävien apu ja muiden potilaiden vertaistuki on myös piristänyt mieltä.

– Kaiken kaikkiaan on mahtava nähdä, että ihmisillä herää auttamisen halu, kun jollekin sattuu jotain.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä