2000-luvun alussa keskusteluissa nousi vahvasti esille yliopistojen kolmas tehtävä. Yliopistojen kaksi ensimmäistä tehtävää ovat koulutus ja tutkimus, ja kolmannella tehtävällä tarkoitetaan näiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Tämä keskustelu osoittautui hyvinkin tervetulleeksi Keski-Pohjanmaalle, koska kolmanneksi tehtäväksi ymmärrettiin nimenomaan yliopistojen rooli alueellisina vaikuttajina. Ja juuri ajatus yliopistojen tehtävästä alueiden ”talousvetureina” johti kuuden yliopistokeskuksen perustamiseen.

Niinpä vuoden 2004 alussa tehtiin alueiden kehittämisen ja tasavertaisuuden kannalta tärkeä päätös: Suomeen päätettiin perustaa kuusi yliopistokeskusta, jotka toimisivat sateenvarjo-organisaatioina koordinoiden yliopistojen aluetoimintaa. Kokkola ja Keski-Pohjanmaan maakunta saivat kolmen yliopiston, Jyväskylän, Oulun ja Vaasan toiminnan alueelle.

Nyt Kokkolan yliopistokeskus Chydenius on toiminut jo 19 vuoden ajan, mielessä laadukas koulutus ja tutkimus sekä alueellisen vaikuttajan tehtävä.

Innovaatioiden syntymistä alueella edesauttavat järjestelmät ja verkostot, jotka tyypillisesti muodostuvat yliopistojen, tiedekorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ympärille. Näiden kautta saatava tutkimustieto, osaaminen sekä kyky etsiä ja tuottaa uutta tietoa ovat keskeisiä toiminnan kehittämisen ja innovaatioiden synnyn edellytyksiä. Niinpä etua saavat ne alueet, joilla on tiukasti kyseiselle alueelle kiinnittynyttä yliopistotoimintaa.

Pelkkä yliopiston läsnäolo alueella tai toimiminen norsunluutornista ei riitä "kolmannen tehtävän" tavoitteen ja kaikkien osapuolten kannalta parhaan vaikuttavuuden saavuttamiseksi.

Ennen kaikkea merkityksellistä on, kuinka hyvin yliopisto ja yliopistolliset toiminnot kytkeytyvät alueelle, ja kuinka hyvin valitut alat sekä tutkimuksessa että koulutuksessa vastaavat alueen tarpeisiin. Tämä edellyttää tiivistä ja luontevaa vuorovaikutusta alueen sidosryhmien kanssa, ja tästä syystä yliopistokeskuksen strategian läpileikkaavana teemana on verkostomainen toimintatapa. Yhdessä ja verkostomaisesti toimien pystymme olemaan kokoamme suurempia ja tuottamaan yhä suurempaa hyötyä alueelle.

Miten yliopistollinen toiminta sitten näkyy Keski-Pohjanmaalla? Kuinka hyvin yliopistokeskuksessa tehtävä koulutus, tutkimus ja kehitystyö tunnetaan? Erityisesti mielenkiintoista on pohtia, mikä on ollut toiminnan vaikuttavuus.

Usein toimintaa arvioidessa katsotaan vain hetkessä saatavia ja mitattavia tuloksia, mutta pitkäkestoiset vaikutukset unohtuvat. Tämä on toki luonnollista, koska vaikuttavuuden mittaaminen on haastava tehtävä, ja sitä usein pystytään arvioimaankin vasta vuosien kuluttua.

Näillä ajatuksilla olemme lähteneet selvittämään, millä tavalla yliopistokeskuksen vaikuttavuutta voidaan arvioida.

Selvitys on vasta alkumetreillä, mutta on ollut ilahduttavaa huomata jo ensimmäisten analyysien jälkeen, että huomattava osa yliopistokeskuksen valtakunnallisen koulutustoiminnan tuloksellisuudesta on itse asiassa suuntautunut alueelle. Esiin ovat nousseet myös vahvasti alueelle kiinnittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan positiiviset vaikutukset.

On erittäin mielenkiintoista päästä jatkossa arvioimaan, mikä vaikuttavuus on ollut pitkällä aikavälillä. Tai käänteisesti: missä olisimme, mikäli olisi aikanaan valittu toisin, esimerkiksi mikäli jokin tutkimusala olisi jäänyt tarjonnastamme kokonaan pois?

Vaikuttavuutta ei voi tarkasti arvioida, koska muuttuvia tekijöitä on paljon. Mutta vaikuttavuuden arvioinnin kautta meillä on mahdollisuus arvioida toimintaa, ja se auttaa myös suunnittelemaan askeleita tulevaisuutta ajatellen.

Kokkolan yliopistokeskusta perustettaessa yliopistokeskustyöryhmän esitys alkoi lauseella: "Kokkolan yliopistokeskuksen kehittämistä koskevan ohjelmaesityksen lähtökohtana on toisaalta alueen tahto vahvistaa omaa osaamistaan ja toisaalta yliopistojen kiinnostus osallistua alueelliseen kehittämiseen."

Lause ei ole vanhentunut vuosien varrella, ja samalla on myös mainiolla tavalla osoitettu, miten hyvin alueen ja yliopistojen tavoitteet ja päämäärät ovat yhteneväiset ja yhteensopivat. Palikat ovat siis kunnossa kehittää aluetta eteenpäin yhdessä, yliopistollisen tutkimusta ja koulutusta hyödyntäen – yhteistyössä ja verkostomaisesti toimien.