° | m/s |
Leena Harjunpää ja Martti Nykänen ovat kokkolalainen teologipariskunta, joka vietti sydäntalven reppureissulla Israelissa. Keskipohjanmaa julkaisee heidän kirjoittamansa 2-osaisen matkakertomuksen. Ensimmäisessä osassa he muun muassa antavat vinkkinsä reppureissua suunnitteleville.
Me olemme tuoreita eläkeläisiä. Edessä odottavat monet uudet haasteet ja seikkailut, ja niihin haluamme sukeltaa rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Ensimmäisen eläkeläismatkamme toteutimme kuukauden reppureissuna Israeliin.
Olemme käyneet useita kertoja Israelissa aiemminkin, Leena jo 50 vuotta sitten kibbutsilla. Maa on kiehtova. Siellä törmää historian rikkauteen, useampaan eri kulttuuriin, kansallisuuksiin, kielten runsauteen ja uskontojen moninaisuuteen.
Saimme kokea ainutlaatuista yhteyttä ihmisiin, heidän tapoihinsa, elämäänsä nykyisessä Israelin valtiossa, ja saimme nähdä kuinka vahvasti heidän kulttuurinsa ja tapansa siirtyvät sukupolvelta toiselle – älykännyköiden, nettien ja muun nykyaikaisen kehityksen ohessa.
Perusteellinen valmistautuminen reppureissuun oli meille tärkeää. Aloitimme sen hyvissä ajoin jo vuosi sitten keväällä. Kaikki liput, majoitukset ja paikallisten liikennevälineiden aikataulut saimme selville netistä.
Valmistautumisesta huolimatta tarvitsimme rohkeutta kysyä linja-autoasemien infoista, hotellien vastaanotosta, taksikuskeilta ja paikallisilta ohikulkijoilta lisää neuvoja ja ohjeita. Kysyvä ei eksy tieltä!
Pakkaamisen yhteydessä kannattaa kysyä itseltään kolme kysymystä: Mitä haluan mukaan? Mitä tarvitsen matkalla? Mitä ilman en tule matkallani toimeen? Kaikki vastaukset kysymyksiin vähentävät matkatavaroiden määrää. Leena ompeli meille anorakit ja muita matkavaatteita huomioiden materiaalien käytännöllisyyden.
Lähtiessämme reissulle meillä oli mukana kaksi rinkkaa ja kaksi reppua, täynnä tavaraa. Matkan aikana tavaraa poistui rinkan verran. Muhammed sai Martin mustat kengät ja Ein Gedin hotellisiivooja Leenan varsikengät... Paluumatkalla rinkat ja reput olivat kevyempiä kantaa.
Tutustuimme ennakkoon sääolosuhteisiin, ja se sai meidät ottamaan mukaan sadeviitat. Ja niitä tarvittiin.
Videolla tunnelmia rankkasateessa tulvivasta Jerusalemista:
Kävelysauvat olivat ehdottomat näin ikäihmisille, ja suosittelemme niitä kyllä kaikille. Negeven autiomaassa, Kuolleen meren vuoristossa ja Haifan satamakaupungin isoja korkeuseroja sisältävillä kaduilla ne helpottivat menoa.
Lääkkeistä on hyvä ottaa englanninkieliset reseptit mukaan, ne saa apteekista. Rokotusten selvittäminen ja englanninkielinen rokotustodistus tuo turvallisuutta. Terveydenhoitohenkilökunta avusti ja ohjasi meitä hyvin. Esim. Israelissa yli kuukauden matkustavilta vaaditaan poliorokkorokotus, ja keltakuumerokotus on myös hyvä olla. Lisäksi teimme tärkeän matkustusilmoituksen ulkoministeriön nettisivuille.
Aiemmat kokemuksemme monilta Israelin matkoilta antoivat meille näkökulmaa. Kun Martti ensimmäisen kerran kävi Israelissa 14 vuotta sitten, meitä kuskasi taksillaan Tiberiaassa Isac. Löysimme vanhoista matkapapereista hänen käyntikorttinsa. Martti otti häneen yhteyttä, ja hän kuskasi meitä tälläkin matkalla, historiallisille paikoille (Kapernaum, Autuaaksi julistuksen vuori, Jeesuksen aikainen vene museossa). Lähtiessämme takaisin Jerusalemiin Isac toivoi: ”Älkää enää odottako 14 vuotta. Tulkaa uudestaan parin vuoden kuluessa! Olen käytettävissänne!”
Kielitaito helpotti ja syvensi reppureissumme merkitystä. Kommelluksia toki syntyi, vaikka meiltä sujuu englanti ja Leena puhuu auttavasti hepreaa. Kun Leena 50 vuotta sitten tuli ensi kerran Israeliin, opiskeli hän hepreaa kielikoulussa.
Matkaseuralla on reppureissaajalle iso merkitys. Olimme matkalla 30 päivää. Niistä kymmenen päivän ajan, Jerusalemissa ja Tiberiassa, matkatovereinamme olivat Eija ja Kyösti Jukkola. Yhdessä uskalsimme heittäytyä hetkeen. Saimme laulaa Kanadasta ja USA:sta Israeliin matkanneen kiinalaiskuoron kanssa jouluaattona Jouluyö, juhlayö Jerusalemin Grand Court -hotellin aulassa. Siellä kaikuivat tutut laulut kiinaksi, englanniksi ja suomeksi. Yhteinen heittäytyminen tilanteisiin tuo iloa ja tekee kokemuksista ainutlaatuisia.
Meillä oli matkalla mukana myös huumori. Kerroimme välillä olevamme Argentiinasta ja Messi oli heti kaikkien huulilla. Kun Betlehemissä Syntymäkirkon edustan kaupustelija kyseli kotimaatamme, hän hämmästyi kuulemaansa ja kysyi kaveriltaan: ”Nuo ovat Ruotsista. Tiedätkö, missä se maa on?”
Loput 20 päivää kuljimme kahdestaan. Ne päivät olimme Negeven erämaassa, Ein Gedissä Kuolleen meren rannalla ja Haifassa. Meillä oli hyvä olla yhdessä: välillä seikkailimme, olimme epätietoisia, välillä fiksuja ja teräviä ja nautimme kaikesta. Ensimmäinen riitamme tämän reppureissun tiimoilta toteutui vasta kotimaassa. Suoritimme reissun jälkipyykkiä itsepalvelupesulassa, ja siellä arki tuli vastaan.
Meille oli henkisesti kasvattavaa nähdä ja ymmärtää uskontojen kirjo, jonka matkallamme kohtasimme: juutalaisuus, islamilaisuus, druusit, bahaismi, kristinuskon suunnista venäjänortodoksit, anglikaanit, katolilaiset, adventistit, luterilaiset...
Kolme viimeistä päivää Haifassa satoi. Ne olivat perjantai, lauantai ja sunnuntai: kaikkien suurimpien uskontojen pyhäpäivät. Se antoi meille tilaisuuden viettää kolme – ansaittua – pyhäpäivää.
Päiväkirjan kirjoittaminen syventää kokemuksiamme, havaintojamme ja ajatuksiamme matkalta, ja tämän taidon Martti osaa.
Haluamme rohkaista kaikkia hakemaan matkustamisesta uudenlaisia kokemuksia. Innostamme etsimään ennennäkemättömiä kohteita. Kannustamme pysähtymään ennakkoluulottomasti uusien ihmisten luokse, kuulemaan heidän elämänsä vaiheita ja jakamaan yhteistä ihmisyyttä.
Teksti ja kuvat
Leena Harjunpää ja Martti Nykänen
Juttuvinkit ja uutispäivystys
Tekstiviestit ja WhatsApp: 040 036 5601
Sähköposti: toimitus@kpk.fi
° | m/s |