maanantai 20.9.2021 | 06:04
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Taidehankintoja satunnaisesti Ylivieskassa

Ti 26.3.2002 klo 18:34
Leena Ahlholm YLIVIESKA (KP) Ylivieskan kaupungin taidekokoelmassa on 280 teosta, joista suurin osa on esillä kaupungin ja kuntayhtymien julkisissa tiloissa. Yleisön säännöllisesti nähtävissä käytävien ja aulojen seinillä on kulttuurisihteeri Tapio Helanderin mukaan satakunta teosta ja toinen mokoma kaunistaa työhuoneita, joissa kaupunkilaiset eivät niin usein käy. Taidekokoelmaa ei kartuteta suunnitelmallisesti eikä taidehankintoihin ole varattu säännöllisesti tiettyä määrärahaa. Kulttuurilautakunta esitti taidehankintatoimikunnan perustamista 80-luvulla tuloksetta. Taidekokoelma on kasvanut satunnaisesti lahjoitusten ja yksittäisten hankintojen kautta vuodesta 1980, jolloin Ylivieskan seudun taideyhdistys lahjoitti 70 teosta. Ne ovat pääasiassa alueen harrastajien töitä. Ammattitaiteilijoista Erkki-Sakari Heinoselta ja Herman Wiirretjärveltä on molemmilta useampi teos. – Viimeinen merkittävä taidehankinta tapahtui vuonna 1990, kun Pro Ylivieska -mitali tilattiin nimekkäältä mitalitaiteilijalta Toivo Jaatiselta. Sitä lyötiin 300 kappaletta, joista on annettu 17 Ylivieskan puolesta toimineille. Viimeksi jaettiin neljä mitalia vuoden vaihteessa, sanoo Helander. Näkyvin osa kokoelmaa ovat julkiset veistokset, joista tunnetuimmat ovat Ylivieskassa asuneen Italialaisen kuvanveistäjän Antonio da Cudanin Elämän vesi -veistos, 1985, kaupungintalon pihassa ja aseman vieressä katseen vangitseva Feriatis-veistos, joka paljastettiin 1986 Pohjanmaan radan rakentamisen 100-vuotismuistomerkiksi. Elämän vesi on Helanderin arvion mukaan tunnetumpi kuin Feriatis. – Elämän veden symboliarvo on suurempi ylivieskalaisille. Palautetta on tullut enemmän ja kaupunkilaiset ovat ottaneet teoksen paremmin omakseen. Se symboloi tulevaisuuteen ja yhteistyöhön tähtäämistä, kun nuoret hahmot ovat rinta rinnan katse kohti auringonnousua. Paikka lähellä keskeistä päätöksentekoa on oikea. Väinö Lätin Lakeuden liekki symboloi Kalajokilaaksossa vaikuttaneita uskonnollisia herätysliikkeitä. Se paljastettiin vuonna 1972 Kirkkopuistoon. Seuraavana vuonna paljastettiin graniittipateen kiinnitetty Kyösti Kallion muistoreliefi kaupungintalon ja kirjaston pihaan osana talonpoikaispresidentin syntymän 100-vuotisjuhlatapahtumia. Sen tekijät ovat kuvanveistäjä Risto Saalasti ja ylivieskalainen Onni Vähäkangas. Katajan koulun pihassa on Seppo Pällin suunnittelema ja Lauri Kiven toteuttama Kivimiehet-reliefi vuodelta 1985. Toivo Jaatisen Sillanrakentajat- reliefi valtuustosalin seinässä on vuodelta 1970. Kulttuurilautakunta esitti viimeksi taidehankintaa samaan tilaan. Se ehdotti kolmiosaita maalausta valtakunnallisesti merkittäväksi katsottavalta taiteilijalta viime vuotisen kaupungin 30-vuotisjuhlan kunniaksi 40 000 markalla. Ehdotus kaatui rahapulaan. Kokonaisuudet puuttuvat Suurimman yksittäisen lahjoituksen kokoelmaan teki ylivieskalainen harrastajataiteilija Terho Perkkiö vuonna 1999. Hän antoi 49 omaa työtään säilytettäväksi ja 23 muuta työtä, jotka voivat olla esilläkin. Mukana on mm. Unto Piispasen pastellitöitä ja Helanderin työhuoneen seinälle sijoitettu Pentti Kaskipuron talvimaisemaa esittävä akvatinta. Helander sanoo, että kaupungin kokoelmasta puuttuvat laajemmat kokonaisuudet tietyltä taiteilijalta, aikakaudelta tai tyylisuunnalta. – Ysty vaati aika hurjana taidemuseon perustamista 70-luvulla. Ajatus ei ole realistinen tällä kokoelmalla, joka on hirveän nuorta taidetta. Vanhimmat ovat 20-luvulta. Teoksia pitäisi olla kaksinkertainen määrä ja mukana laajoja kokonaisuuksia. Pari näyttelyä kokoelmasta on laadittu Arsis Galleriaan, eikä Helander pidä jatkoa mahdottomana, jos hankinnat elpyvät. – Simo ja Seppo Pällin muistonäyttely koottiin kaupungin ja yksityisten kokoelmista. Se oli aika näyttävä ja yleisön suosikki. Kulttuurikeskuksen valmistuminen ensi vuonna merkitsee Helanderin mukaan ilman muuta, että omaa taidehankintamäärärahaa esitetään talon kaunistamiseen. – Kulttuurikeskukseen tulee näyttelytila. Jos kuvataiteilijat ovat kiinnostuneita, miksipä ei kokoelmaa kasvattavia taidekauppoja voisi syntyä näyttelyjen kautta. Meillä on kovat odotukset, että kulttuurikeskus kohottaa näyttelyjen tasoa. Helanderin työhuoneessa on myös Erkki-Sakari Heinosen surrealistinen grafiikanlehti Heinäkuu ja Kirsi Muinosen serigrafia Unien talo. Ripustamatta seinää nojaa Ylivieskasta Pirkkalaan muuttaneen Anne Nygårdin maalaus Jäljet, joka on hankittu kulttuurikeskusta varten vuonna 2000 Helsingin näyttelystä. Helanderia kiehtoo kaupungin kokoelmassa eniten ylivieskalaisen taidemaalari Lena Kosken taiteen elämänmyönteisyys. Se ilmenee esimerkiksi kaupungintalon aulaan sijoitetussa Palkintolehmä-maalauksessa. – Lena Koski on kovimpia naivisteja, joka on mukana vuosittain Iittalassa naivistien näyttelyssä. Hänen teoksissaan on myös surrealismia ja vertauskuvallisuutta. Hän ei ole mikään synkistelijä, vaan hän viestittää teoksillaan, että elämä jatkuu.