torstai 9.12.2021 | 02:43
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Loveretin ja Satamakadun alue on vanhinta Pietarsaarta

Ti 4.6.2002 klo 12:19
Onerva Leisti PIETARSAARI (KP) Pietarsaaren vanhinta säilynyttä rakennuskantaa edustaa Loveretin ja Satamakadun varrella sijaitseva taloryhmä. Ulkorakennuksineen yhteensä noin tusina taloa on rakennettu enimmäkseen 1800-luvun alkupuolella. Varhaisimmat rakennukset saattavat olla peräisin jo 1700-luvun lopulta, jolloin Loveretin tienoilla lainehti rantaviivan vesi. – Loveretin nimi tulee ruotsinkielen sanasta lova (suomeksi luovia), kertoo kaupunginmuseon amanuenssi Guy Björklund. Satamakadun päässä oli 1760-luvulla talvitulli, jonne pienet purjeveneet rahtasivat lastia Vanhan Sataman laivoista. Rannassa vallitsevan tuulen takia veneiden piti usein luovia päästäkseen oikeaan paikkaan. "Loveret"-niminen kaupunginosa on ollut myös muissa Ruotsin ja Pohjanmaan rannikkokaupungeissa, mutta monet vanhoista nimistä ovat hävinneet. – Täällä nimi on vielä olemassa. Nimi viittaa siihen, että paikalla on ollut satama, Björklund valottaa. Missä nyt on kuivaa maata, on siis parisataa vuotta sitten purjehdittu ja viety lasteja maihin. Loveretia vastapäätä on ollut vanhoja suola- ja muita varastoaittoja. Maan noustua ja laivojen kasvettua vesireitti jäi käytöstä, eikä kaupunkiin asti enää voinut purjehtia. Nimi on jäänyt muistoksi. Merimiesten ja käsi- työläisten seutua Satamakadun tontit muodostettiin vuonna 1765, Loveretin tontit 1783. Ensimmäiset talot ja ulkorakennukset Loveretin rantaan rakennettiin, kun maa kohosi vedestä tarpeeksi korkealle. Venäläisten joukot polttivat vuonna 1714 kaupungin maan tasalle. Jälleenrakennus alkoi 1720-luvulla. Vähin varoin rakennetut asuintalot koettiin väliaikaisiksi, joten vielä 1800-luvulla niitä purettiin ja rakennettiin uusia tilalle. Varhaisimmat säilyneet rakennukset ovatkin siis takapihojen vanhoja aittoja ja navettoja. Millaista elämää Loveretin ja Satamakadun taloissa sitten vietettiin? Tietystikin merimiehet ja kapteenit pitivät siellä talouttaan vaimoineen. Silloin tällöin nämä joutuivat leskiksi aaltojen vietyä talosta miehen. Myöhemmin kaupunginosaa asuttivat työmiehet ja käsityöläiset, rengit ja piiat. Esimerkiksi Neulamaakarinkatu on tästä ajasta muistona. Neulasepän lisäksi taloissa asui ainakin ruukuntekijä, suutari ja köydenpunojia. Köysiä punottiin ulkona Satamakadulla koko kadun pituudelta. Satamakadun puolella asuivat aikoinaan myös J.L. Runebergin vanhemmat. – Alue oli esikaupunkia, mökit olivat pieniä ja niissä asui paljon ihmisiä, kuvailee Björklund ajan normaalia elämänmenoa. Tonteilla pidettiin karjaa ja viljeltiin kasvimaata, joten suurille taloille ei ollut tilaa. Keskustassa asuva varakkaampi väki piti siihen aikaan erikseen tonttia ruokataloutta varten. Nykyisin pieni keinokanava kulkee siellä missä ennen oli meri. Purkamiselta säilyneet vanhat talot ovat yksityisomistuksessa. Kaksi taloista on partiolaisilla ja yhdessä toimii antiikkiliike Antik Loveret. Talo oli aikoinaan merikapteeni Carl Böckermanin omistuksessa. Kuoltuaan tämä jätti talonsa veljentyttärelleen Sofie Böckermanille, joka perusti taloon tyttökoulun. Koulu toimi 1867-75, ja siellä kaupungin tyttöjä opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan. Talonpoikaisantiikki sopii vanhaan taloon Antik Loveret muutti Böckermanin taloon vuonna 1996 neljän kuukauden remontin jälkeen. Talo kunnostettiin entiseen asuunsa. Nykyinen omistaja Ulla Lehtinen on suuntautunut pääasiassa talonpoikaisantiikkiin, joka sopii parhaiten talon miljööseen. – En voisi olla muualla näiden esineiden kanssa, Ulla Lehtinen sanoo. Antiikkialalla pitää hänen mielestään halu säilyttää vanhaa tulevillekin sukupolville. Lehtiselle rakkaita ovat talonpoikaisesineistön lisäksi jugend ja art deco -tyylit. Itselleen hän kerää Pietarsaari-aiheisia postikortteja, joita on kertynyt jo neljäsataa, sekä nukkekotiesineitä. Kiinnostus vanhoihin esineisiin syntyi jo pikkutyttönä Lehtisen leikkiessä kotipaikkansa lähellä olevassa Bonäsin pappilassa. – Sain sieltä jonkin kipinän, kun näin kauniita vanhoja huonekaluja, Lehtinen muistelee. Antiikkia ostetaan nykyään antamaan lisämaustetta sisustukseen. Talonpoikaisantiikki ei Lehtisen mukaan ole juuri nyt trendikästä. Jopa antiikin alalla muodit vaihtelevat. Lehtinen uskoo kuitenkin talonpoikaisesineistön arvostuksen nousevan. – Tämä on meidän kulttuuriamme; meillä on ollut köyhyyttä ja sotia, Lehtinen sanoo. Hienommat esineet on myyty tai poltettu. Vaatimattomampaa on enemmän jäljellä. Alueen talojen säilyminen on Lehtisestä tärkeää. Iloinen hän on siitä, että muitakin taloja on kunnostettu. Vanhan talon rauhallinen tunnelma saa joskus hiljaisina talvi-iltoina unohtumaan työpaikalle.