keskiviikko 16.6.2021 | 16:37
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Su 18.9.2011 klo 06:00
Leena Nygård Rosa Liksom: Hytti nro 6 WSOY 2011. 270 s.

Rosa Liksomin kirjassa Hytti nro 6 juna kuljettaa kaikkea muuta kuin hiljaista miestä sekä vaiteliasta tyttöä Moskovasta Mongoliaan. Venäläinen mies on matkalla työmaalle, suomalainen opiskelijatyttö haluaa nähdä Ulan Batorin läheisyydessä olevat kalliomaalaukset. Mies on jättänyt Moskovaan pahoinpitelemänsä Katjusa-vaimon, tyttö nuoren Mitkan ja tämän äidin Irinan. Matkan aikana hän muistaa ja miettii molempia rakastettujaan. Mies ja miehen puheet ovat kaoottisia kuin 80-luvun lopun neuvostomaa. Hän on äärimmäisen karkea, sovinistinen ja rasistinen. Vanhemmat ovat hylänneet hänet hänen ollessaan lapsi, elämä on ollut yhtä ojennus- ja rangaistuslaitosten ketjua. Hän on isänmaataan rakastava ja vihaava kommunisti, jonka selkään on tatuoitu Neitsyt Marian kuva. Tyttö joutuu kuuntelemaan miehen puhetta, joka hiljenee vain tämän sammuessa. Mies syytää rivouksia ja purkaa väkivaltaisia kokemuksiaan sekä sekavaa elämänfilosofiaansa. Tyttöä inhottaa ja pelottaakin. Tyttö enimmäkseen vaikenee ja piirtää tai pakenee käytävään. Venäläisen vieraanvaraisesti mies syöttää ja juottaa tyttöä, juo vodkaansa ja sammuu tämän tästä. Lukija saa jännittää, miten kaikki päättyykään. Ilmassa on samalla kertaa uhkaa ja jonkinlaista huolehtivaa matkatoveruutta. Hytissä höyryävät teelasit sumentavat ikkunan, junaemäntä pitää käytävällä jöötä tarvittaessa kirveen kanssa, kaiuttimista kuuluu niin junassa kuin sotkuisilla asemilla klassinen musiikki. Ulkona on Siperian suuri luonto, jota Liksom yhä uudelleen kuvaa. Kuljetaan keskellä talvea, joka matkan kuluessa muuttuu oikukkaaksi alkukevääksi. Liksom saa tekstiinsä sään tuntua, hän kuvaa metsiä, järviä ja jokia, taivaalla kiitäviä pilviä ja keväisten päivien valoa. Liksom on nimennyt junamatkansa kuvauksen kertomukseksi. Kertomus etenee kuin juna, välillä asemilla epämääräisiksi ajoiksi pysähtyen. Matkustajat pääsevät parin tunnin ajaksi, joskus yön ylikin, tutustumaan kaupunkeihin. Niissä tyttö kohtaa outoja, surullisia ihmiskohtaloista ja kuulee systeemin mahdollistamasta mielivallasta ja julmuuksista. Neuvostomaa on likaa, rappiota ja rujoutta: ihmiset kärsivät, eläimet kärsivät. Mutta luonto on kaunis ja kirkas. Kirjasta heijastuu Neuvostoliiton ja venäläisyyden tuntemus ja ymmärrys. Suotta ei Liksomin junamatkan kuvausta myöskään ole rinnastettu Tshehoviin ja venäläisen pitkän novellin perinteeseen. Matkalla paljon nähnyt ja kuullut tyttö kokee olevansa valmis palaamaan – Moskovaan! Moskovaan!