perjantai 4.12.2020 | 06:39
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Miten pukeudun fiksusti? Millaista on työmuoti?

To 6.10.2011 klo 06:00
Mitä ihmettä töihin pitäisi panna päälle? Jotain siistiä ja fiksua tietysti, mutta mikä on fiksua? Käyvätkö farkut? – Joku on luonteeltaan jakkupukulinjalla, joku farkkulinjalla, kuten minä, kertoo lehtori Carita Bystedt Kokkolan kauppaopiston opettajien pukeutumisesta. – Farkut eivät meillä ole työasu. Vapaa-ajan vaatteet ovat erikseen. Voi olla, että ollaan tässä vähän vanhoillisia, sanoo pankinjohtaja Keijo Kotisaari Kokkolan Osuuspankista. – Farkut on ok. Mutta nyt on tullut muotiin rikkinäiset, valmiiksi kulutetun farkut. Niitä ei mielestäni saisi pitää töissä, vaikka kyllä niitä näkee, sanoo lifestyle-blogaaja ja kiinteistövälitys-firmassa myyntineuvottelijana työskentelevä Malena Björndahl. – Farkut on nykyisin hyväksytty moniin toimistoihin. Ne ovat joustavia ja niihin voi yhdistää vaikka jakun, summaa pukeutumisneuvoja Niina Keiski Kokkolan Pukumiehestä.

Työnantaja määrää linjan

– Jos työnantaja vaatii jakkupukua, on oltava jakkupuku. Työpukeutumisella kuitenkin edustaa yritystä, Keiski sanoo. Hän on joskus käynyt tiukkaakin keskustelua nuorten naisasiakkaitten kanssa, jotka haluaisivat pukeutua työnantajan ohjeita nuorekkaammin. Malena Björndahl kertoo, että kiinteistövälittäjä edustaa paitsi yritystä, myös asiakasta, jonka taloa myy. Hänen mielestään mies voi olla ihan yhteä tyylikäs farkuissa ja kollegepuserossa kuin kokopuvussa, solmio kaulassa, mutta... – Työvaatteet ovat univormu. Ihan samalla tavalla kuin poliisilla, ne antavat auktoriteettia. Ihmisen pitää olla uskottava roolissa, jossa on. Univormusta puhuu Osuuspankin Kotisaarikin. – Parin vuoden välein työnantajan toimesta hankitaan yhtenäisiä työasuja. Siistiä asua vaaditaan ja miehet käyttävät solmiota. Kesällä sallitaan lievää lipsumista ja omia vaatteita eikä edellytetä firman hankkimaa univormua.

Persoona esiin yksityiskohdissa

Mitä tiukempi pukukoodi on, sitä vähemmän on tilaa persoonallisille ratkaisuille. Luovalle ihmiselle rajat ovat kuitenkin vain mahdollisuus. Keiski on itse mainio esimerkki Pukumiehen työasussa, mustasta jakkupuvussa johon sopivat mainiostai hänen suuret korunsa. Keijo Kotisaaren tuntuma on, että työntekijät osaavat noudattaa pankin perinteiden mukaista linjaa luonnostaan. Malena Björndahl sanoo hyvä työtyylin perustaksi puhtaat, silitetyt ja ehjät vaatteet. – Kengät ovat tärkeät. Katson aina kenkiä! Ne pitää putsata. Ne voivat olla vanhatkin, mutta jos niissä on reikiä, pitää fiksata. Björndahl kertoo, ettei halua olla harmaata massaa vaan käyttää mielikuvitusta ja irrottelee. – Ihmisten kannattaisi uskaltaa leikkiä värien kanssa, hän usuttaa. Pohjalla pitää kuitenkin olla tieto siitä, millaiset vaatteet sopivat parhaiten omalle kropalle.

Ulos säkeistä!

Niina Keiski kertookin, että pukeutumisneuvojan palveluita käyttävät asiakkaat saavat suurimpia ahaa-elämyksiä, kun omalle keholle löytyy pukevan mallinen vaate. Hän kannustaa naisia pukeutumaan niin, ettei vartalon muotoja kätkettäisi säkkimäisiin vaatteisiin. – En tarkoita kireää vyötä vaan että vaatteen leikkaus toisi esiin vyötärön. – Jos tietoisesti haluaa peittää jotain kohtaa, sitä usein tietämättään vain korostaa. Esimerkiksi jos on vähän peppua, se peitetään tavalla, joka itse asiassa vain tuo sitä esiin. Tai moni nainen ajattelee, että ei halua korostaa isoja rintoja, ja valitsee korkeakauluksisen puseron, joka itse asiassa saa rinnat näyttämään vielä isommilta. Hieman avara pääntie olisi rintavalle paljon pukevampi, Keiski sanoo. Peittämisen ja paljastamisen raja onkin varsinaista leikittelyä. Malena Björndahl kertoo, että yhdellä vaatemerkillä hihat ovat tarkoituksella liian lyhyitä, sillä suunnittelijan mielestä kädet ovat naisessa viehättävintä. – Käsiä voi vielä korostaa jollain hienolla korulla, hän kannustaa.

Miten työtyyli löytyy?

– Voisi ajatella, että ihmiset tietävät luonnostaan, mikä sopii työpaikalle, mutta ei se aina niin ole, tietää pukeutumisneuvoja Niina Keiski. Silti hän korostaa, että pukeutuminen on hyvin henkilökohtainen asia. Kaikilla on oma perustyylinsä. Vaatevalinnan ratkaisee missä viihtyy, mitä arvostaa ja paljonko rahaa on käytössä. Neuvojakin kaivataan: joku esimerkiksi pitää minimaalisen pienistä hameista, mutta ne vain eivät anna kaikissa tilanteissa kantajastaan fiksua vaikutelmaa. Silti Keiskin mielestään täysin väärää pukeutumista voi olla vain silloin, kun pukeutumiseen on annettu selkeä koodi. Lehtori Carita Bystedt kertoo, että kauppaopiston työelämätaitojen tunneilla käsitellään pukeutumista ja ulkoista olemusta asiakaspalvelussa. Esiin tulee muun muassa se, että usein tatuoinnit on syytä peittää ja jos kasvoissa on kovasti rautaa, pitää olla valmis ottamaan se pois. Bystedt toivoo, että myös nuorten työnantajat tekevät selväksi odotuksensa työntekijöitten pukeutumisen suhteen, ja niin yleensä tapahtuukin.

Katariina Anttila (KP)