tiistai 21.5.2019 | 03:54
UUTINEN | KP24

Jacques Tourneur: Stars in My Crown – Sanan voimalla

Ke 23.11.2011 klo 06:00
Hannu Björkbacka Stars in My Crown. Ohjaus Jacques Tourneur. Käsikirjoitus Margaret Fitts Joe David Brownin omasta romaanistaan tekemän sovituksen pohjalta. Kuvaus Charles Edgar Schoenbaum. Pääosissa Joel McCrea, Ellen Drew, Dean Stockwell, Alan Hale, James Mitchell, Amanda Blake, Juano Hernandez. 89 min. Warner Bros. 1950. DVD 2011. * * * * * Tunnelmalliset kauhufilmit Kissaihmiset ja Yö voodoosaarella ovat Jacques Tourneurin klassikkoja. Niiden vertaisia ovat myös Leopardimies, Liekehtivä erämaa, pampawestern Gauchojen kuningas ja myöhäisteos Paholaisen palvelija. Monet ohjaajan vähemmän tunnetut westernit, historiaseikkailut ja jännitysfilmit nousevat jatkuvasti arvossaan. Niiden löytäminen takaa Tourneurille kunniapaikan yhtenä hienovaraisimmista Hollywoodin elokuvanluojista. Tourneur halusi välttämättä ohjata Naisen menneisyydestä, yhden tärkeimmistä film noireista, ja suostui siksi minimipalkkioon. Sen jälkeen studiot luokittelivat hänet halvaksi työvoimaksi ja ohjaajanura kului pienten budjettien merkeissä. Mutta juuri niissä Tourneur teki parhaat taikansa. Tänä vuonna Warner julkaisee On demand -sarjassaan restauroitua Tourneuria. Stars in My Crown on ranskalaissyntyisen ohjaajan auteurin kruunun kirkkain tähti. Joel McCrea, "Man in Black", esittää omintakeista lännen pastoria, jonka silmin pikkukaupungin yhteisö nousee varsinaiseen pääosaan. Tarina uskosta, epäuskosta ja vähän taikauskostakin on salattu mestariteos. Siinä tapahtuu ihmeitä kymmenen minuutin välein, niin tarinallisia kuin elokuvallisiakin. Walesburgin kaupunkia johtaa käytännössä pastori Gray "Sanan voimalla". Konflikti uskonnon ja tieteen välillä konkretisoituu, kun kaupunkiin lääkäriksi tulee nuori tohtori Harris. Puhkeava lavantauti kärjistää miesten välit, kun kumpikaan ei anna periksi toisen metodeille. Taudin kulun ja alkusyyn etsinnän lisäksi juoneen tuo jännitystä kauppias Backettin yritys anastaa mustalta Uncle Famousilta tämän pieni mökkitontti. Alueelle suunnitellaan kaivostoimintaa. Famousia ryhdytään pelottelemaan Ku Klux Klanin menetelmin. Tarinan huumorista pitää huolen henkilöiden keskinäinen kiusoittelu ja läpikulkumatkalla olevan showmiehen, "professori" Jonesin Medicine Show. Elokuva pohjautuu Joe David Brownin kirjaan, joka taas perustui kirjailijan muistoihin omasta isoisästään. Käsikirjoituksen muokkasi Margaret Fitts, joka muutama vuosi myöhemmin teki käsikirjoituksen myös toiseen lapsen silmin aikuisten maailmaa katsovaan klassikkoon, Fritz Langin Kätkettyyn aarteeseen (Moonfleet, 1955). Loistavasta mustavalkokuvauksesta, joka viehättävällä tavalla yhdistää ulkomaisemaa studiokuvaan, vastasi Charles Schoenbaum, jonka toiseksi viimeiseksi elokuvaksi Stars in My Crown jäi, sillä kuvaaja kuoli ennen ensi-iltaa. Tarina kuullaan aikuista kirjailijaa edustavan John Kenyonin suulla. Tapahtuma-aikaan lännessä Walesburgin pikkukaupungissa John on vielä toisella kymmenellä oleva pikkupoika ja kertomuksen päähenkilön, pastori J.D. Grayn kasvattilapsi. Pikku-John on jäänyt orvoksi, mutta hänen äitinsä sisar Harriet on ottanut pojan huostaansa, ja nyt, pastorin mentyä tädin kanssa naimisiin, poika ihailee miestä yli kaiken - ja tekee kaiken isähahmon perässä. Joustavasti, melkein huomaamatta ohjaaja Jacques Tourneur kuljettaa kertomusta aikakerrosten läpi kevyesti kuin ajatus - ja aikuisen Johnin ajatuksiahan katsoja seuraa. Ensimmäinen otos alkutekstien aikana on pastorin komean kirkon ulkopuolelta, jonne kuulemme kirkkoväen laulavan elokuvan teemavirttä Stars in My Crown. Vireän ja vehreän pikkukaupungin raittia ja väkeä vilkaistuamme kuva vaihtuu karuihin näkymiin ajalta, jolloin Josiah Doziah Gray - niin kuin pastorin koko nimi kuuluu - tuli Walesburgiin pitkässä mustassa takissaan ja ratsuväen housuissaan. Tuohon aikaan Walesburg oli vielä yhden hevosen ja yhden kadun kaupunki, mutta Gray pani sen kukoistamaan "sanan voimalla", mikä on antanut elokuvalle sen Suomessa tunnetun nimen. Ensikohtauksessa pastori astuu suoraan saluunaan valiten sen ensimmäisen saarnansa paikaksi. Juottolan väki baaritiskillä nauraa vain siihen saakka, kunnes Gray vetää revolverinsa esiin. Sen jälkeen on taas Raamatun vuoro puhua. Stars in My Crown juhlii yhteisöllisyyttä, joka on tehnyt kyläpahasesta sivistyksen pesän, jossa kanssaihmistä kunnioitetaan erilaisista näkemyksistä tai ihonväreistä huolimatta. Brownin kirjaa lukematta voi arvella, että kirjailija haluaa kunnioittaa juuri tuota piirrettä isoisässään, taitoa yhdistää ihmiset toistensa hyvinvoinnista huolehtivaksi yhteisöksi. Ja millä tavalla Josiah Doziah sen tekeekään! Puolivälissä elokuvaa kaupunkiin saapuu vankkureineen ja kahden nuoren mustaihoisen kumppaninsa kanssa "professori" Sam Houston Jones, monitoimimies. Vankkurien kyljessä lukee "Artist - Conjurer - Hypnotist". Professori Jonesilla on kiertävä "medicine show", jossa hän toimii itseoikeutettuna tähtenä. Jonesissa on "taiteilijaa, silmänkääntäjää, hypnotisoijaa" yhdessä paketissa. Hän myös osaa nauraa itselleen, tullessaan Walesburgin ensi-iltanaan lavalle pukeutuneena riikinkukkomaisesti kuin pullukka Buffalo Bill. Professoria näyttelevä Charles Kemper tekee yhden miehen show'staan huiman stand up -esityksen. Hämmästyttävästi Kemper muistuttaa sekä ulkoisesti että hieman myös komiikassaan myhäilevää brittihumoristi Benny Hilliä. Päänumeroonsa professori ottaa avustajakseen yleisön joukosta pastorin kasvattipojan, Johnin. Silmänkääntötempuin Jones taikoo esiin ihmeitä, jotka sattuvat olemaan jotain suuhunpantavaa. Professori tekee filmin keskelle loistavan soolon, joka kuitenkin tarkemmalla katsomisella osoittautuu hyvin elimelliseksi osaksi Stars in My Crownin hiottua kokonaisuutta. Valitettavasti näyttelijä Charles Kemperkin kuoli filmin ilmestymisen aikoihin, 49-vuotiaana, vain päivä Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen. Alan Hale, joka kuoli neljä kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa, esittää yhdessä päärooleista farmari Jed Isbelliä. Jed on tarinassa yksi pastorin seurakunnan mustista lampaista. Gray ja Isbell ovat verrattoman eriparisia ystäviä, jotka nauttivat hyväntuulisesta kinastelusta. Parin toistuvasti hehkutettu keskinäinen kiintymys perustuu yhteisiin kokemuksiin sisällissodan taisteluista. Kaupunkiin tullessaankin pastorilla oli vielä jalassa ratsuväen housunsa. Pohjoisen ja Etelän välisen sodan konfliktin ratkeamista ja sovintopyrkimystä kuvaavat myös professori Jonesin medicine show'n mukana kulkevat nuoret mustat, jotka ensi kertaa näemme pastorin pihalla pukeutuneina sotilaspukuihin. Illan taikaesityksessä taas mustat nuorukaiset ovat ottaneet ylleen hyvin erikoislaatuista rekvisiittaa. Toinen lyö taustalla rumpua ja toinen soittaa trumpettia täydessä intiaanin asussa komeine sulkapäähineineen. Yhdistelmä on uskomattoman väkevä, eikä vastaavaan medicine show -esitykseen ole ylletty myöhemmissäkään uuswesterneissä Arthur Pennin Pieni suuri mies (1971) mukaan lukien. Ohjaajana Tourneur oli "värisokea" siinä mielessä, että hän käytti tummia näyttelijöitä arvokkaissa rooleissa jo varhaisissa filmeissään. Stars in My Crownin pääkonflikti on rotusorto, vaikka pastori Grayn ja pikku-Johnin mustan ystävän, Uncle Famousin vainon varsinaisena syynä onkin kauppias Lon Backettin ahneus vallata vanhuksen maapläntti kaivosvaltauksensa tieltä. Tätä taustaa vasten myös taikaprofessorin nuoret apulaiset ovat kertomassa valkoisten epäoikeudenmukaisuuden ja ahneuden aiheuttamasta sorrosta niin mustia kuin Amerikan alkuperäisväestöä, intiaaneja, kohtaan. Pastorin ja professorin yhtäläisyys näkyy jo näiden yhtäläisessä työ- ja esiintymisasussa. Molemmat käyttävät hattua ja pitkäliepeistä mustaa takkia. Eikä kumpikaan ota itseään vakavasti. He osaavat esittää asiansa ja myyvät kumpikin edustamansa "tuotteen" ihmisille niin taitavasti, että kyseessä on tarjous, josta ei edes huomata kieltäytyä. Yhteinen tapa katsella maailmaa näkyy jo ensikohtaamisella tapahtuvassa kaupanteossa. Professori tarjoaa Graylle mahdollisuutta saada kymmenys illan tuloista kirkolle, mikäli pastori perheineen suvaitsee tulla katsomaan hänen esitystään. Professori tunnistaa mielipidejohtajan: jos pastori tulee paikalle, niin muutkin kaupunkilaiset tulevat. Pastori on yhtä ovela. Hän kieltäytyy tarjouksesta, mutta vain näennäisesti. "En voi suostua tarjoukseenne, mutta jos ensi sunnuntaina satutte tulemaan kirkkooni ja päätätte tehdä lahjoituksen kolehtiimme, niin sehän on täysin teidän asianne. Ja jos minä taas päätän illalla tulla katsomaan teidän esitystänne, se on minun asiani." Molemmat komeljanttarit saavat mitä haluavat sulassa yhteisymmärryksessä. Professori Jonesin hillittömälle medicine show'lle nähdään vakavana, elokuvan sanomaa korostavana kaikuna loppukohtaus, jossa silmänkääntäjän hengellinen vastine, pastori Gray esittää oman, ei yhtään vähemmän artistisen ja hypnotisoivan esityksensä tarkoituksenaan pelastaa Uncle Famous roskajoukon mielivallalta. Keinonsa pastori valitsee niin viisaasti, että hän vanhuksen pelastaessaan tulee pelastaneeksi myös tämän vihollisen omalta itseltään, rikoksen teiltä takaisin yhteisön täysivaltaisiksi ja kunniallisiksi jäseniksi. Niin kuin professori taikoi linnun tyhjästä, myös pastori ratkaisee Uncle Famousin kohtalon nyhjäisemällä tyhjästä - silmänkääntötempulla huppupäisten, soihtuja ja hirttoköyttä heiluttelevien miesten edessä. Elokuvassa nähdään kolme erilaista tiedotusta paperilappusilla. Ensimmäinen on pastorin kirkon ovessa, kun tämä joutuu ainoan kerran sulkemaan palveluspaikan lavantautiepidemian vuoksi. Toisen huppupäiset rosvot kiinnittävät Uncle Famousin rintaan viimeisenä uhkauksena. Kolmas paperi on tyhjä, mutta pastorin kädessä siitä muodostuu kuulijakunnan silmissä mitä painavin todistuskappale. John näkee Famousin mökin kynnykseltä, että paperi on tyhjä, mutta Gray on lukevinaan siitä Famousin viimeisen tahdon ja testamentin. Koska rosvojoukko on lähtenyt liikkeelle saadakseen vanhuksen myymään maansa, he ovat luonnollisesti kiinnostuneita tietämään, kenelle Famous on omaisuutensa testamentannut. Olemme elokuvan alussa kuulleet, että Uncle Famous on opettanut kaupungin jokaisen pikkupojan onkimaan ja metsästämään, joten antelias testamentti huomioi täsmällisesti jokaisen nyt entistä opettajaansa roikottavan aikuiseksi venähtäneen huppupään. Pastorin ratkaisu on jo kerronnallisesti nerokas - varsinkin suhteessa professorin esitykseen - mutta Tourneurin käsittelyssä jakso on päätähuimaava. Yhteisöllisyyden ylistyksenä Stars in My Crown on sukua toiselle yhtä täydelliselle amerikkalaiselle pikkukaupunkikuvaukselle, jouluelokuvalle Ihmeellinen on elämä (Frank Capra, 1946). Molemmat ovat yhtä sydämellisiä, toiveikkaita ja aurinkoisia. Ja molemmat syöksyvät yhtä syvälle ihmissielun synkkyyteen mustan elokuvan tinkimättömimmällä hehkulla. Vihreätukkaisessa pojassa (1948) valloittanut lapsinäyttelijä Dean Stockwell onnistuu taas erinomaisesti pikku-Johnina. Stockwellilta ei vaadita roolissa aivan samaa ääripäihin venymistä ja soolosuorituksia kuten (myös liian vähälle huomiolle jääneessä) Joseph Loseyn klassikossa. Ihailla sen sijaan täytyy Tourneurin taitoa saada useampikin lapsi uskomattoman hienon ensemblensä täysivaltaiseksi jäseneksi. Johnin yhteispeli niin McCrean, Harriet-tätiä näyttelevän Ellen Drewn kuin Juano Hernandezin Uncle Famous -hahmon kanssa on hienovaraista ja pysyy erossa helposta sentimentaalisuudesta. Koska John on aikuiskertoja, hän voi olla paikalla todistajana useimmissa kohtauksissa. Avainjaksoissa professori Jonesin medicine show'ssa ja lopun testamentinluvussa Famousin tilalla Johnin hahmo palvelee kohtausten toisistaan ottamaa kaikuvaikutelmaa. Uncle Famousin tilalla kasvatti-isäänsä paikalle seurannutta Johnia järkyttää syntynyt lynkkausmieliala. Rohkeasti poika kuitenkin astuu esiin, vaikka jääkin nyyhkyttämään Famousin talon kynnykselle. Pastori rauhoittaa poikaa taputtamalla tämän päätä. Aiemmassa kohtauksessa John lyyhistyi professorin esityskorokkeen portaiden alle lavantaudin ensioireissa pastorin sieltä nostettavaksi. Vaikka Stars in My Crown asettuukin ehdoitta pastorin kannalle, se rinnastaa uskon mielenkiintoisesti Harrisin edustamaan tieteeseen ja Jonesin konstailuun. Jonkinlaiseksi mystikoksi oletettu Tourneur tavoittaa ohjauksessaan synteesin kehittämällä artistisuuden ja osaavan tekniikan kautta katsojalle vaikutelman ihmeestä ja uskon voimasta. Puhutaanhan elokuvaan uppoutumisesta amerikkalaisittain "epäuskon pidättelynä" - suspension of disbelief. Elokuvan musiikkina kuullaan pääasiassa elokuvan nimen mukaisesti vanhan virren Stars in My Crown muunnelmia - useimmiten seurakunnan yhdessä laulamina, mutta myös orkesteroituina milloin hautajaissaattomaisiksi, milloin voitonriemuisiksi versioiksi. Raamatullisuutta, siis Sanan mukaisuutta, elokuvassa on tavassa, millä pastori tarinassa kutsuu kirkossa käymätöntä Jed Isbelliä jumalanpalvelukseen kolmeen eri kertaan. Uskonnolliset teemat voivat runsaudessaan tuntua jo tuputtamiselta, mutta tämän elokuva välttää subtiililla käsittelytavallaan. Vain kerran vuoropuhelu särähtää. Kun farmari Isbell kysyy, mitä hän uskolla tekee, kun muutenkin pärjää, vaikuttaa pastorin heitto "Pärjäähän sitä ilman silmiäkin, vaikkei näe" melko väkinäiseltä. Farmarin ja hänen poikansa ilmeetkin ovat kyllä sen mukaisia. Tourneurin tyylitaju kuitenkin ylittää pienet karikot. Tapa yhdistää tähän erikoislaatuisiin pasifismi-westerniin jännitysmomentteja ja film noiria Ku Klux Klanin rotukiihkoilua muistuttavissa yökohtauksissa on mestarillinen. Hupuilla henkilöllisyytensä peittäneet roistot tuovat mieleen Tourneurin Leopardimiehen (The Leopard Man, 1943) mystisen kulkueen huppupäät ja tuon elokuvan pimeä uhka voittaa hetkittäin alaa, kun Uncle Famousin koti ja henki ovat vaarassa. Tourneurin ja Schoenbaumin yhteispeli kantaa komeaa hedelmää yöllisessä hyökkäyksessä, kun Famousin avatessa mökkinsä oven kamera kulkee sen raameista ulos ja tarkentuu palavaan puuhun, joka paljastuu ristiksi. Ristikuva vaihtaa ajan seuraavaan aamuun pastorin pihalle. Keskustelun taustalla nousee kuitenkin savu – Johnin ja Harrietin polttaessa pihan lehtiä – kuin jälkikuvana yöllisestä painajaisesta. Lavantauti on koettelemus, joka erottaa hetkeksi Walesburgin asukkaat toisistaan ja pastorin laumastaan. Vastakkainasettelu kärjistyy pastori Grayn ja nuoren tohtori Harrisin kiistelyssä uskonnosta ja tieteestä. Dan Harris (roolissa vuonna 2010 kuollut James Mitchell) on valmistunut isänsä tavoin lääkäriksi ja saapunut kaupunkiin hoitaakseen vanhempaa Harrisia. Kun lavantauti puhkeaa, Harris junior joutuu astumaan isän suuriin saappaisiin. Ongelmana ei ole tieto eikä osaaminen, vaan ihmistuntemuksen puute. Kun pastori hoitaa sanan voimalla ihmisiä, Harris parantaa vain sairauksia. Walesburgilaiset eivät hevin lämpene muualta tuotetuille metodeille. Tohtori Harris ei ymmärrä pastorin erikoislaatua ja ratkaisevaa eroa tämän sukulaishahmoon professori Jonesiin nähden. Harris pitää Grayn sanomaa ja jumalanpalvelusta samanlaisena taikauskona ja silmänkääntämisenä kuin komeljanttarina showssa. Kun Jonesin ihmeet ovat taidokasta viihdettä ja hienoa hupia, Grayssä sana tulee lihaksi. Ainakin walesburgilaisille pastori on Sanansa mittainen mies. Josiah Doziah omistautuu asialleen ja seurakunnalleen tavalla, jonka Harris ulkopuolisena, koko ajan poislähtöä tekevänä oppii vasta vähitellen. Harris on ärsyyntynyt, kun sairastuneet kutsuvat paikalle lääkärin lisäksi aina myös papin. Lopulta, lavantautiepidemian niittäessä kuolemaa, Harris kieltää Graytä tulemasta surutaloihin. Hän jopa syyttää pastoria siitä, että tämän on täytynyt levittää sairaus koululaisiin ja muihin, koska John oli ensimmäinen, johon tauti tarttui. Tätä logiikkaa pastorinkin on vaikea kumota ja ensimmäistä kertaa häneen iskeekin epäilys. Jospa hänen pyrkimyksensä yhteisöllisyyteen onkin saanut aikaan tämän pahan? Gray sulkee kirkon, jottei tauti enää leviäisi, ja vetäytyy kotiinsa. Kun Harrisin rakastettu, koulun opettajatar Faith (!) Samuels (Amanda Blake) sairastuu vakavasti, eivätkä lääkkeet auta, tohtori taipuu vihdoin kutsumaan pastorin paikalle. Kun Harris astuu sairasvuoteen vierestä käytävään, talon kello lyö samalla tavalla kuin tohtorin ja opettajattaren sopiessa ensitreffeistä. Soinnit voi kuvitella joko enteeksi suhteelle koittavasta lopusta, tai merkiksi siitä, että jotain aivan muuta ratkaisevaa on tapahtumassa. Jacques Tourneur järjestää Faith ("Usko") Samuelsin makuuhuoneessa ihmeen, joka hollywoodilaisena hengellisyyden ilmentymänä vetää vertoja niille, joita nähdään Dreyerin, Bressonin tai Tarkovskin elokuvissa. Vuoteen ääreen polvistunut pastori taipuuu rukoukseen. Välillä kokokuva huoneesta vaihtuu lähikuvaan McCreasta silmät suljettuina. Seuraava näkymä on huoneen eri kulmasta, nyt pastorin sivulta. Charles Schoenbaumin kuvauksen visuaalisuus saavuttaa kolmiulotteisen tehon. Kuvan vasemmassa kulmassa verho värähtää, kun toiselta puolelta huonetta olevasta ikkunasta käy veto. Tuulahdus heilauttaa paitsi vastakkaisten ikkunoiden verhoja, myös kuvan keskellä, vuoteen päädyssä olevaa liinaa. Kauniiseen syvyysvaikutelmaan liittyy myös tuulen henkäyksestä syntyvä assosiaatio henkeen. Pastorin vielä rukoillessa näemme Faithin pään liikahtavan ja kääntyvän, käden tarttuvan Grayn käteen. Valo Faithin tyynyllä säestää herkänvoimakkaan hymyn valoisuutta. Musiikki voimistuu äärimmilleen, kun pastori Gray päästää tohtori Harrisin todistamaan ihmettä tapahtuneeksi. 1.33:1-kuvasuhteinen laadukas restaurointi on mustavalkokuvauksen juhlaa, jossa päästään nauttimaan Tourneurin kuulusta "mise en scènen", näyttämölle panon taiteesta eli otoksessa näkyvillä olevien elementtien liikkeistä ja keskinäisistä suhteista. Lisämateriaalina Warnerin tilausten mukaan valmistetussa On demand -julkaisussa on vain traileri, jossa kuvaan ratsastava pääosanesittäjä Joel McCrea esittelee filmin kahden minuutin näyttein. Amerikkalaislevy on aluekooditon ja pelittää hyvin myös eurooppalaisissa soittimissa. Dvd-levyä voi tilata Suomeen ainakin Oldies.comista ja Amazonilta.