tiistai 19.3.2019 | 11:45
UUTINEN | KP24

Olli Löytty: Kulttuurin sekakäyttäjät

Ti 6.12.2011 klo 06:00
Katariina Anttila (KP) Olli Löytty: Kulttuurin sekakäyttäjät. Esseitä. 175 s. Teos 2011 .

Tiesitkö että meitä suomalaisia vaivaa lusikkafetisismi? En minäkään. Eikä tiennyt tietokirjailija Olli Löyttykään ennen kuin ulkomaalainen, suomessa asuva ystävä häntä siitä hoksautti. Meistä kummilusikat, lapselle lahjoina koottavat lusikkasarjat, häälahjaksi toivotut aterinsetit ja urheilukilpailujen palkintolusikat tuntuvat aivan normaalilta. Lusikkafetisismi-esimerkillä Olli Löytty ”outouttaa” omaa kulttuuria tavoitteena paljastaa kansallisen omakuvamme luutumia. Eivät muut ole erilaisia – me kaikki olemme. Erilaisuus on normaaliutta. Hienossa esseekokoelmassaan Kulttuurin sekakäyttäjät Löytty yrittää ottaa niskalenkkiä suomalaisesta maahanmuuttajakeskustelusta: millaiset puhe- ja ajattelutavat synnyttävät ihmisryhmien välisiä vastakkainasetteluja ja mitkä purkavat niitä. Kulttuurien kohtaaminen, törmääminen ja sekoittuminen on kiinnostanut Löyttyä (s. 1966) aikaisemminkin. Tohtorinväitöksensä hän on tehnyt suomalaisten mielikuvista Ambomaasta ja esseekokoelmassaan Maltillinen hutu (2008) Löytty kysyi, mitkä oikein kohtaavat, kun kulttuurit kohtaavat, ja kannusti ihmistä sietämään muita ihmisinä, ei jonkun kulttuurin edustajana. Niinpä Löytylle on soviteltu eräänlaista valtakunnan virallisen suvaitsevaisen viittaa. Tuoreessa kirjassa hän kertoo tulleensa muun muassa kutsutuksi sisäasianministeriön järjestämään ”asiantuntijafoorumiin” (lainausmerkit Löytyn) pohtimaan ”maahanmuuttokriittisen/rasistisen keskustelun rakennetta” ja ”keskustelun taustalla vaikuttavia huolenaiheita ja asenteita” tarkoituksena ”työstää tähän keskusteluun uudenlaisia, rakentavia vasta-argumentteja.” Olli Löytty huomaa kiusaantuvansa. Hän ei osaa sijoittaa itseään 2000-luvun Suomessa käytyyn maahanmuuttokeskusteluun. Rasismi–antirasismi -vastakkainasettelu ontuu. Löytty tunnistaa omassa ajattelussaan etnisiä ennakkoluuloja ja tietää vieraan karsastamisen eli vierastamisen välillä aivan viisaaksi suhtautumistavaksi. Vierashan osoittautuu joskus vaaralliseksi. Maahanmuuttoon hän kertoo suhtautuvansa pahinta peläten, parasta toivoen ja suurimman osan ajasta ei yhtään mitenkään. Ja huomauttaa, että on eri asia puhua Suomen lain mahdollistamasta siirtolaisuudesta, kansainvälisten sopimusten säätelemästä pakolaisuudesta tai hyökyaallon lailla rajat ylittävästä hunnien laumasta. ”...me niin sanotusti hyvää tarkoittavat ihmiset emme osaa eläytyä niiden ihmisten huoleen, jotka kokevat maahanmuuton uhkaavaksi, eivätkä puheemme ja toimintamme vakuuta muuta kuin itseämme”, Löytty päätyy summaamaan tuntemuksensa asiantuntijafoorumista. Hän tekee haparoivan yrityksen tulla keskustelussa vastaan maahanmuuttokriitikoita, kumota ennakkoluuloja kukkahattutädeistä: ei kaikki kulttuurieroihin perustuva kritiikki ole rasismia... kyllä maahanmuuton aiheuttamista yhteiskunnallisista ongelmista on syytä olla huolissaan jne. Yritys kaatuu heinäkuun 2011 Norjan joukkomurhaan, jonka tekijä ilmoittautuu maahanmuuttokriittiseksi. Voiko kaikkia ilmiöitä yrittää ymmärtää? Ajattelunsa kiintopisteeksi Löytty päätyy ottamaan holokaustin. Sen avulla voi mittailla ajatuksiaan ja toimiaan: jos ne viedään loogiseen johtopäätökseensä, niin mennäänkö kohti holokaustia vai siitä pois päin.
Fingerpori