Parhaillaan käynnissä olevan juttusarjamme tutustuttaa nivalalaisia paikkakunnan järviin.Onkin hyvä muistaa, että pitäjän keuhkot riittävät mainiosti luonnossa liikkumiseen muuallakin kuin vain näillä lakeuksien virkistävillä keitailla. Aina retkeilyyn ei tarvitse tehdä tuttavuutta vaikeimman kautta, mikä varsinkin lasten kohdalla voi antaa kestävämmän ja mielekkäämmän pohjan pidempiaikaisemmallekin harrastukselle. Yksi tällainen matalamman kynnyksen paikka Nivalassa on varmasti Lassinlampi Sarjankylällä, joka nuoria retkeilijöitä on hiljattain vastaanottanutkin, itseoikeutetun isäntänsä, Heiskan Laurin, suopeudella tietysti. Uimassahan lammella voi käsitykseni mukaan huoletta käydä ominpäinkin. Jokamiehenoikeudet mielessä pitäen kannattaa samalla vaivalla pitää mielessä myös niihin liittyvä vastuu muiden liikkujien viihtyvyydestä luonnonhelmassa. Hyvänä perussääntönä lienee pidettävä sitä, että esimerkiksi leiriytymispaikka kannattaa aina jättää hieman parempaan kuntoon kuin mitä se sille saavuttaessa oli. Sanomattakin on selvää, että sivilisaatiosta muistuttavien muiden kuin korkeintaan biologisten jätösten unohtaminen on ehdoton nou nou. Toki viimeksimainitutkaan eivät ole ihmissilmille karkkeja. Yhtä hyvin luontoretki voi olla lyhytkestoisempi, jolloin sille valmistautuminenkin käyttää joutuisammin, kun mukaan ei tarvitse ottaa yöpymisvälineitä. Tällainen kohde on vaikkapa Lehmilammen laavu Kivenhakkaajan luontopolulla. Retkeilyinnon kenties kasvaessa, on aloittelevan vaeltaminen edelleen turvallisinta merkityillä reiteillä kaverin kanssa. Heinäkuun sateiden keskellä on vielä pakko vielä sauhuta muutama sana kesän eräästä merkkipaalusta musiikin, ja nimen omaan kotimaisen maalais-sellaisen, ihmeellisessä maailmassa. Pian loppuunmyydyn Lieksan tyttö -mini-cd:n Suomen Maaseutumusiikkiyhdistyksen kautta julkaisseen Huojuva lato -orkesterin Maalaismaisema-version soisi nimittäin tahdittavan kesäretkeilyä useammassakin mp3-soittimessa. Kirjoittaja on Nivala-lehden toimittaja. matti.heinineva@nivala-lehti.fi