tiistai 21.5.2019 | 03:47
UUTINEN | KP24

Leea Klemola: Mummon tupakointia pienessä kopissa

Su 9.9.2012 klo 06:00
Huomenta Keski-Pohjanmaa. Ollaan näytelmäkirjailijan kans Lappeenrannan Kaupunginteatterissa töissä. Hän on saanu hommansa valmiiks ennätysajassa. Minulla on peräti kaks viikkoo vielä aikaa ohjata sen tekeleestä koko illan esitys, että sikäli pyyhkii hyvin. Kun Jari Juutinen, tämän teatterin johtaja, soitti ja tilas meiltä tämän työn, niin minä kävin näytelmäkirjailijan kans vakavan keskustelun. Minolin nimittäin edellisen työn jäljiltä niin huonossa kunnossa että se oli ihan selvää että minun kroppa ei kestä jos se alkaa ite jotain näytelmiä kirjottamaan. Minä valitsin oikein hyvän tekstin. Christopher Hamptonin kirjottaman Vaarallisia Suhteita. Se on semmonen ihana 1700-luvulle sijottuva äärimmäisen eroottinen pukudraama. Glenn Close ja John Malkovitch näyttelee siitä tehyssä elokuvaversiossa semmosia kauheita psykopaatteja jotka haluaisivat panna keskenään mutta eivät uskalla koska pelkäävät myös toisiaan ja panevat sitten siellä täällä pitkin poikin vähän niinku sijaistoimintona. Tästä kaikesta syntyy vaarallista erotiikkaa. Minä sanoin näytelmäkirjailijalle että tämä on hyvä. Nyt vain sen verran pitäis sitä sovittaa että tapahtuis niinku muka suomessa ja nykyajassa. Minä oon edelleen sitä mieltä että tämä on menny tosi hyvin. Alkuperäsestä näytelmästä ei tietenkään oo enään mitään jäljellä eikä varsinaisesti minun keuhkoistakaan. Lappeenrannan Kaupungiteatterissa on nimittäin oikein viihtysä tupakkakoppi. Oitis ilmotti näytelmäkirjailija että tästä tulee sitte hänen työhuoneensa. Se työnteko oli semmosta että aamulla kaheksalta se keitti kahavia ja meni röökikartsan kans töihin. Sitte ku teatteri suljettiin se siirty tuohon tien toiselle puolelle baarin tupakkakoppiin josta se grillillä ruokailtuaan parin tunnin yöunien jälkeen taas krapulassa valu teatterin tupakkakoppiin jatkamaan. Sieltä kun se lopulta kuukauden päästä pölähti pihalle oli Glenn Close ja John Malkovich muuttunu kaheks mummuks. Ei siinä mitään. Ihan mielelläni minä mummuja kattelen. Mutta valitettavasti se tupakkakoppi ei nyt oo taaksejäänyttä elämää vaan se on siirtyny näyttämölle. Siitä toisesta päähenkilöstä, siitä John Malkovichistä, on nyt tämän kuukauen tupakoinnin tuloksena tullu joku vanha naisohjaaja joka asuu siinä teatterin näyttämöllä. Ja jos toinen mummu haluaa sen kans puhua sen pitää mennä kans sinne tupakkakoppiin. Sanomattaki on selvää että eroottisesta jännitteestä ei oo enää mitään jäljellä. Ne ei nimittäin oo ees mitään lespoja nämä mummut vaan ihan tavallisia vanhoja raihnasia ihimisiä. Ja vaikka minä oonki helpottunu että oon ylipäätään näytelmäkirjailijan työnteon jäljiltä vielä hengissä, en minä täysin osaa siitä iloita. Minä oon nähkääs markkinoinu tätä esitystä eroottisena draamana, ja minä oon ennennäkemättömällä tavalla joutunu itteeni nöyryyttämään kun yritän olla sanani mittanen mies. Minoon lakki kourassa ensin käyny rukoilemassa josko tekniikan jätkät vois joissain kohtauksissa ihan vaan kävellä näyttämön poikki. Sitte ku ne hyvää hyvyyttään suostu minun pitää rueta ympäripuhumaan että voisko ne trukilla ajella iliman paitaa ja semmosina hikisinä pyöriä. Yhtä nuorta naisnäyttelijää minä vonkaamalla vonkasin pukeutumaan oikein lyhyisiin shorsteihin semmosiin että perse koko ajan vilkkuu ja laitoin sille pornoperuukin ja tiukan puseron. Teatterinjohtajanki minä sain ympäripuhuttua näyttämölle valehtelin sille ku tämä naisnäyttelijä otti sairaslomaa että se pitää olla mies joka sen paikkaa ja parempi oliski ku ei olis oikee näyttelijä. Hän tietysti tiukassa taloudellisessa tilanteessa suostu varsinki ku minä perustelin että miks se just olis hyvä jos se roolihenkilö on entiseltä ammatiltaan teatterinjohtaja. Vaikka totuus on, että minä otin Jari Juutisenki ihan vaan pelekästään ulkonäön perusteella. Ja kyllä se on nyt tajunnu sen jo itekki. Sanomattaki on selevää että minulle ei tästä talosta enää toista kertaa töitä tarjota. Eikä kyllä varmasti mistään muualtakaan. Tämä on nimittäin tosi iso tämä Lappeenrannan Kaupunginteatterin näyttämö. Ja minä en miltään tilankäytön mestarilta tuu näyttämään kun tässä ei näytelmässä ei välttämättä muuta tapahu ku kahen mummon tupakointia pienessä kopissa. Että minulla on teille sinne Keski-Pohjanmaan seudulle nyt semmonen pyyntö, että jos teistä joku on tänneppäin tulossa sukuoimaan tai työmatkalle, ettette vain missään nimessä tulis tätä kattomaan. Ja jos voisitte tätä viestiä välittää eteenpäin. Leea Klemola yrittää kolumnisarjassaan ymmärtää itsensä sisään pesiytyneen näytelmäkirjailijan työ- ja toimintatapoja sekä löytää syitä tämän kohtuuttomalle tupakoinnille.