torstai 22.8.2019 | 21:23
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Ke 28.11.2012 klo 06:00
Leena Nygård (KP) Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala 2012. Kansi: Elina Warsta

Nälänhätä koetteli Suomea 1860-luvulla. Huonoja satovuosia oli useita vuosikymmenen alusta lähtien. Vuonna 1866 sateinen ja kylmä kesä pilasi sadon, vuonna 1867 talvi kesti pitkälle kesään. Kadon seuraukset tuntuivat pahimmillaan vielä vuonna 1868, jolloin Suomessa kuoli nälkään noin 150 000 ihmistä. Kerjäläislaumat kulkivat köyhtyneistä taloista toisiin armopaloja anellen, kulkutaudit levisivät ja tappoivat. Aki Ollikainen (s. 1973) kuvaa esikoisteoksessaan Nälkävuosi vuoden 1867 koettelemuksia yksittäisten ihmisten näkökulmista. Marja joutuu jättämään heikentyneen miehensä kotiin kuolemaan, kun hän lähtee kahden lapsensa kanssa vaeltamaan kohti Pietaria ja paremman elämän mahdollisuuksia. Matkan varrella Mataleena-tytär menehtyy, eikä Marjakaan koskaan pääse Pietariinsa. Vain pieni Juho jää henkiin. Nälkä tuo esiin joissakin kanssaihmisissä parhaimman, joissakin pahimman. Lihapalan vuoksi voi vaikka tappaa. Säätyläisillä ravintoa riittää, mutta ankeaa on heidänkin elämänsä. Lääkäri Teo Renqvist hakee lohtua prostituoitujen parista. Hänen veljensä Lars on senaatin apulaiskamreeri, jolla ei ole omaa lasta. Lars toistelee ihailemansa Senaattorin mielipidettä: ”Työtä ihmisille pitää järjestää. Jos heidän laariinsa aletaan viljaa vastikkeetta kaatamaan, sille ei pohjaa näy.” Senaattori, jonka nimeä ei mainita, on J. V. Snellman. Jotkut pitävät häntä syyllisenä kansan hätään. Mutta minkäs teet, kun avustuslaiva juuttuu jäihin ja toiset haaksirikkoutuvat syysmyrskyihin. Ja onhan hänekkäkin usko Suomen omaan rahaan, metsissä piilevään rikkauteen, rautatiehen ja teollisuuden nousuun. Nälkävuoden teksti on käsittämättömällä tavalla kaunista. Vaikka se kertoo nälän kurjuudesta ja kuolemasta realistisesti, jopa naturalistisesti, vaikutelmana on kuitenkin runollisuus. Taitavasti Aki Ollikainen punoo lauseensa ja niistä vahvasti vaikuttavan kokonaisuuden. En ole ainoa, joka kokee, että kirja jää elämään mielessä pitkäksi aikaa. Näkökulmia Nälkävuodessa on paljon, mutta niiden runsaus ei merkitse sekavuutta. Mitään ei voi myöskään sille, että kirja vie ajatukset nykyaikaan: edelleen ilmasto oikkuilee, edelleen ihmisiä kuolee nälkään ja köyhyyteen, edelleen avustusoperaatiot jäävät riittämättömiksi. Myös avun vastikkeellisuudesta kiistellään. Harvoin esikoisteos on koskettanut ja saanut kiitosta yhtä paljon kuin Nälkävuosi. Yhtä lailla on kiitetty teoksen kaunista ulkoasua ja erikoista kansiratkaisua. Ja nehän ovat kokkolalaisen graafikon Elina Warstan käsialaa. Aki Ollikaisen Nälkävuosi on yksi vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaista.