keskiviikko 22.5.2019 | 10:13
UUTINEN | KP24

Liza Marklund, Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Su 16.7.2006 klo 18:19
Maija-Liisa Mattila Liza Marklund, Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Käänt. Sanna Manninen. Otava 2006. 160 s. "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan"puuskahti Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Madeleine Albright kerran ja antoi tällä lausahduksellaan Liza Marklundille ja Lotta Snickarelle kipinän kirjoittaa kirja epätasa-arvon toteutumisesta nykypäivän Ruotsissa. Marklund tunnetaan ennestään jännityskirjailijana, Snickare toimii organisaatiokonsulttina. Poikia kasvatetaan aktiivisiksi ja vaativiksi, tyttöjä passiivisiksi ja vaatimattomiksi. Roolijako näkyy jo päiväkodissa ja sitä vahvistetaan myös koulussa ja työelämässä. Kasvattajien asenteet ja käytös, lelut, leikit, vaatteet sekä koko lasta ympäröivä maailma tukee hänen identiteettinsä muodostumista. Koulussa tytöt ovat äänessä vain kolmasosan ja pojat kaksi kolmasosaa ajasta. Kun Ruotsissa tutkittiin sosiaalilautakunnan toimintaa havaittiin, että sielläkin jako oli sama. Naiset keskeytettiin useammin, mutta miehet saivat puhua loppuun. Koska poikia alusta asti kannustetaan menestymään ja naisia myötäilemään, tulee naisten ponnistella kovemmin kuin miesten edetäkseen urallaan. Naiset tarvitsevat keinoja miesten maailmassa pärjäämiseen, ja ennen kaikkea he tarvitsevat toisten naisten apua. Marklund ja Snickare marssittavat lukijan eteen vakuuttavan määrän tilastoja ja tutkimuksia väitteidensä tueksi. Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään kasvatuksen sukupuolittavuutta ja toisessa osassa kerrotaan kuinka se vaikuttaa meihin myöhemmin. Lopuksi tekijät antavat vielä neuvoja, kuinka piirtää oma "miinakartta", jonka avulla välttää eriarvoisuuden sudenkuopat. Lisäksi Marklund ja Snickare kertovat läpi koko kirjan omia kokemuksiaan epätasa-arvosta. Tekstin tyyli on ytimekästä ja varmaa. Rakenne on selkeä ja paljon tietoa sisältävä kirja onkin hyvin helppolukuinen. Suora ja väittävä tyyli saa tosin epäilemään kärjistyksiä: ovatko vanhempien ja muiden kasvattajien asenteet sukupuolirooleja kohtaan todellakin niin jyrkkiä, että jopa saman lapsen itku tulkitaan eri tavoin sen mukaan luullaanko kyseessä olevan tyttö vai poika? Kärjistykset ja yliampuminen saattavat auttaa viestin perille saamisessa, mutta ne saattavat myös tehdä karhunpalveluksen ja leimata koko tasa-arvokeskustelun kiihkoiluksi. Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan tarjoaa kiinnostavan näkökulman, jonka kautta voi tarkastella omaa suhtautumistaan sukupuoliin, erityisesti lapsiin pikku miehinä ja -naisina. Siinä on kuitenkin myös populistisen feminismin piirteitä. Vaikka tekijät alkuun toteavatkin, että "yhteiskunta olisi parempi meille kaikille, sekä naisille että miehille, jos tasa-arvo vihdoinkin toteutuisi", tuntuu kirja kuitenkin suhtautuvan tasa-arvoon vain naisille kuuluvana etuutena.