lauantai 4.7.2020 | 04:35
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Muusikon voimannäyte

Ti 29.1.2013 klo 06:00
Anneli Carlson-Suojoki Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Snellman-salissa 26.1. Timo-Veikko Valve sellisti-johtaja. Boccherini, Hämeenniemi, Janácek.

Ei äkkiseltään uskoisi, että lapsenkasvoinen, 31-vuotias Timo-Veikko Valve on sellainen voimanpesä muusikoksi, millaiseksi hän osoittautui johtaessaan konsertin yhtenä orkesterisellisteistä ja esiintymällä lisäksi virtuoosisolistina. Illan kaikki kolme teosta muodostuivat konsertin huippuhetkiksi: raikasta, uutta ja elämyksellistä. Luigi Boccherinin Sinfonia nro 6 oli täydellinen valinta aloitusnumeroksi. Sen energistä ja elävää ensiosaa kuunnellessa oli pakko ihmetellä, miksi ihmeessä sinfoniaa ei soiteta useammin. Rauhoittavan hitaan osan koruton melodia oli riisuttu kaikesta turhasta, ja juuri siksi niin puhutteleva. Orkesteri teki tarkkaa työtä aidon kamarimusikaalisessa hengessä. Finaalin paholaismaisen kiihkeissä tempoissa kuultiin aivan uskomatonta jousisointia, sähäköitä, vaihtelevia rytmejä ja erinomaista soittoa puhaltajia myöten. Siinä lennätettiin pölyt Boccherinin partituurista! Kantaesitykset herättävät aina mielenkiintoa, eikä Eero Hämeenniemen Sellokonsertto ollut poikkeus. Timo-Veikko Valveen tilaama ja hänelle omistettu konsertto on vangitseva, paikoin mystinenkin ensi tahdeista lähtien, mitä korostaa vielä solistin Guarneri-sellon suurenmoinen, täyteläinen sointi. Valve soitti kiihkeän intensiivisesti jousien hypnoottisella säestyksellä, ja legato-osuudet olivat upeita. Oboen kauniisti fraseeratut kommentit solahtivat suoraan sydämeen. Rauhoittavassa hitaassa osassa selloa säestivät usein ainoastaan matalat jouset tai jousien tremolot. Oboen kommenteissa oli jotain sovittelevaa ja kontrabassojen yksittäiset näppäilyt loivat kohtalonomaista tunnelmaa. Loppua kohden musiikki muuttui koskettavaksi valituslauluksi – oboen riipaisevat sävelet, viulujen hiipuvat glissandot. Kaunista ja vaikuttavaa. Finaali olikin sitten silkkaa rokkia, jännittävää ja tarttuvaa, nopeaa ja vielä nopeampaa, taiturillista ja hurjaa. Kommunikointi solistin ja orkesterin välillä oli täydellistä. Bravo! Päätteeksi kuultiin Leoš Janácekin jousikvartetto Intiimejä kirjeitä jousiorkesteriversiona. Teoksen taustalla on vanhan säveltäjän palava rakkaus nuoreen, naimisissa olevaan naiseen ja kirjeenvaihto heidän välillään, josta Eero Hämeenniemi luki alkuun joitakin katkelmia. Musiikki on voimakkaan tunnepitoista ja tunnelmat ja tempot vaihtelevat jatkuvasti säveltäjän kulloistenkin mielialojen mukaan. Alttoviuluilla oli merkittävä osa tunnelmien virittäjänä, viulut soivat tavattoman sielukkaasti ja orkesterilta löytyi jälleen uusia soundeja kuvaamaan vimmaa, epätoivoa, onnea ja kaipausta. Alati vaihtuvissa dynamiikoissa soitto oli kellontarkkaa ja samalla elävää ja jäntevää. Huimista, väkevästi tulkituista lopputahdeista saattoi päätellä ainakin sen, että 74-vuotias säveltäjä kuoli keskellä vireää luomiskautta täysissä sielun voimissa.