keskiviikko 22.5.2019 | 10:50
UUTINEN | KP24

Buffy Sainte-Marien uudet laulut

Pe 19.12.2008 klo 17:18
Hannu Björkbacka

Buffy Sainte-Marie: Running For The Drum. Tuotanto Sainte-Marie ja Chris Birkett. Bonus-dvd A Multimedia Life. Gypsy Boy Music/EMI Music Canada 2008. – En ole mikään mummohameessa avojaloin kulkeva folklaulaja, tokaisi intiaanitaiteilija Buffy Sainte-Marie äskettäin lehdistölle. Havaijilla asuvaa lauluntekijää ei voi sijoittaa sen enempää folk-lokeroon kuin muuhunkaan musiikilliseen karsinaan. Sen todistaa myös vahva uusi levy Running For The Drum. Muut tekevät mitä osaavat, Sainte-Marie mitä tahtoo. Kyselin syyskuussa Buffyltä levyn otsikon merkitystä. Se on viittaus powwow-juhliin, joissa intiaanit kokoontuvat harrastamaan kulttuurinsa tansseja ja kisailua. – Nimi tulee laulustani Cho Cho Fire. Se kertoo hauskanpidosta powwow’ssa sen sijaan, että jäätäisiin itsesäälissä surkuttelemaan, Sainte-Marie valotti. ”Etsit uutta kokemusta / Kaipaat vähän powwow’ta sielulles i/ Näet ihmisten innostuvan / He tietävät, että paras on vasta tulossa / Näet ihmisten kerääntyvän mailien takaa / Katsot, kun he juoksevat rummun luo.” Running For The Drumista välittyy kanadalaisartistin lannistumaton elämänilo. Ongelmat voi tuoda esiin iskevästi ja kritiikin pukea riemunkirjavaan musiikkiin. Sainte-Marie esitteli uutta materiaalia jo kesän 2007 Kaustisen konsertissa. Vasta nyt äänite on löytänyt kodin Kanadan EMI-levyjätin suojista. Running For The Drum on lauluntekijän 16. albumi. Edellinen julkaistiin 1996, mutta Up Where We Belong perustui vanhojen bravuurien tuoreisiin versioihin. Aiemmasta uutta sävelsatoa sisältävästä levystä Coincidence And Likely Stories on kulunut jo 16 vuotta. Sattumaa lienee, että myös tuon albumin ja sitä edeltäneen Sweet American välillä oli 16 vuoden kypsyttelypaussi. Runningin ensipainoksen mukana tulevasta bonusdokumentista ilmenee, ettei Sainte-Marie ole koskaan ollut ”vain” muusikko. Toisaalta hän on muiden toimiensa ohessa – kansalaisaktivismi, opetus, digitaide, televisiotyö, toiminta UNESCOssa – jatkanut konsertointia levytystaukojen aikanakin. – Olen taiteilija, en levytähti, Buffy toteaa.

Raisua intiaani- hiphoppia

Niiltä, jotka luulevat, että 67-vuotias veteraani olisi enää nostalgia-akti ja folkfestivaaleja kiertävä kehäraakki, Running For The Drum ottaa luulot pois kättelyssä. Raisua intiaanihiphoppia kuullaan alun kolmella raidalla. No No Keshegesh vertaa riistokapitalisteja ahneeseen koiranpentuun: ”Heillä on luontoäiti lautasellaan / Ne leikkaavat sen palasiksi / Ja kutsuvat niitä kiinteistöiksi.” Toinen Kaustisella kuultu laulu Cho Cho Fire hankaa korvaa vastakarvaan. Se kipinöi rokkikitaran ja powwow-rumpujen ristivedossa, jonka päälle Sainte-Marie lisää omalakisensa voitonlaulun. Working For The Government on vastustamattoman riehakas koukuttavien fraasien, intiaanikuoron ja rumpuluuppien sähikäinen. Buffyn runolaulu on esityksenäkin pyörivässä liikkeessä, kun hän päivittää 60-luvun sävelmänsä Little Wheel Spin And Spin maagisen shamanistiseksi loitsuksi. Teknorockin ja klassikon lämmityksen jälkeen ovat vuorossa Running For The Drumin suurten linjojen balladit. YLE Teeman osittain tuottamassa bonusdokumentissa Sainte-Marie paukauttaa leikkisästi pianonsa kantta kuin ravistellakseen soittimen uumenista lisää Oscarin tuoneen Up Where We Belongin kaltaisia menestyksiä. Helisevää melodisuutta huokuvassa voimaballadissa Too Much Is Never Enough on kyllä ainesta. Valloittavasti kasvava iskusävel huipentuu yleisöystävälliseen kertosäkeeseen ja Chris Birkettin tyylipuhtaaseen kitarasooloon. Parhaana esityksenä palkitaan To The Ends Of The World, joka kohottaa soihtunsa täynnä rakkauden roihua. Sainte-Marien yhä ilmaisukykyinen, kokemuksen uurtama ääni liitää ja syöksyy kiertyen nautinnollisen bändisoiton sävelpunoksen ympärille. When I Had You ottaa riskejä erikoisuutena. Buffy laulaa Billie Hollidayn kipuilevaan tyyliin ja eron tuskaa purkava valitusvirsi tihkuu pianon ja kitaran säestämänä jazzin savuista sivupöytätunnelmaa. Ränttätänttäosastolla levyltä löytyy New Orleans -kilkutus I Bet My Heart On You, jossa blueslegenda Taj Mahal vierailee pianossa. Yhtä mehevä on rockabillynumero Blue Sunday, jossa Buffyn inkkari-iloittelu rynnii elvismäisellä svengillä. Vain suujousi puuttuu soitinvalikoimasta! Viimeisenkin vastarinnan sulattaa Easy Like The Sun Falls Down, joka käy suoraan sydämeen lastenlaulun suoruudella. Kansitekstissä Sainte-Marie omistaa sävelmän kaikille omaishoitajille. Ainoa lainakappale, intiaaniversio epävirallisesta kansallishymnistä America The Beautiful, osoittaa, että purevaakin arvostelua esittäessään Sainte-Marie kuitenkin rakastaa Amerikkaa. To The Ends of The Worldin ohella kestoklassikoksi voi osoittautua albumin päättävä Still This Love Goes On. Se on Buffyn oma hymni rakkaudelle, luonnon ja elämän kauneudelle: In every dream I can smell the Sweetgrass burning / And in my heart I can hear the drum…