keskiviikko 4.8.2021 | 14:52
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Kirsti Mäenpää: Ehyt päivä

Pe 31.5.2013 klo 06:00
Leena Ahlholm (KP) Kirsti Mäenpää: Ehyt päivä. Runoja. 96 s. Books on Demand GmH, Suomi, 2013.

Nivalassa syntynyt, ylivieskalainen Kirsti Mäenpää (o.s. Vilkuna) teki työuransa kätilönä pääasiassa Ylivieskassa. Eläkkeellä hän alkoi toteuttaa haavettaan kirjoittamisesta. Ehyt päivä on hänen kolmas runokokoelmansa. Häneltä ilmestyi viime vuonna myös sukuhistoriateos Maan ja taivaan välissä. Heikki ja Janiika Vilkunan sekä heidän suuren perheväkensä elämää Nivalan Onnelassa 1894 – 1955. Pienessä muistelmassaan Tehtäväksi annettu (Mediapinta 2011) hän kirjoitti koskettavasti työstään. Uutuudenkin runoista melkoinen osa on keskeislyriikkaa eli runon minän omakohtaista tilitystä. Uskonto on edelleen mukana turvallisena pohjavirtana, mutta ehkä sillä on edellistä kokoelmaa pienempi osuus. Mäenpään runoissa arkiset asiat sekä ympäristön ja luonnon tarkkailu limittyvät luontevasti suuriin tunteisiin ja ihmiselon eri vaiheisiin. Edellisessä kokoelmassa ikääntymiseen liittyvä luopuminen ja haikeus korostuivat enemmän kuin tässä. Lieneekö eläkeläinen vuosien myötä asettunut uuteen oloonsa, jota kirjoittaminen on avartanut. Tästä Mäenpää kirjoittakin kertovassa runossa: Kaksi vuotta leijuin kuin höyhen/ irronneella jäälautalla...Tässäkö oli ja meni elämäni/ ainoani/ virkani mukaanko/ mieltäni määritin/ maatani käänsin...Runon lopussa löytyy kiireetön ilo. Kokoelma jakautuu kolmeen osaan: Haikulauluja, Sydänvirsiä ja Pimeät piilot. Harmi, ettei sisällysluetteloa ole eikä runoja ole nimetty. Osassa tekstin lihavoitu alku antaa viitettä aiheesta. Haikulaulut viittaavat pikemmin runojen aihepiireihin kuin japanilaisiin haikuihin. Lasten ja vanhusten asemaa Mäenpää käsittelee herkästi. Nyky-yhteiskunnassamme lapset hakevat ja itkevät vanhempiaan. Runon minä ihmettelee, miten auttaisi sodan jaloissa Syyriassa eläviä lapsia. Raskaana oleva äiti rukoilee rauhaa ja uskoa elämään. Kauneutta näkyy aivan lähelläkin: Puutarhani yllä riehuu sade/ kuin kyyneleet/ tippuvat vesipisarat/ kuunliljojen lehdille/ kuivuneet juuret/ kastellen/ uuteen eloon. Hulvahtavan hellyyden aallon herättää niin lukijassakin mummon lettuja kehuva murrosikäinen poika suupielet hillossa. Sydänvirsiä-osa on omistettu tunteille, jotka heräävät joskus arkisista tuokioista, kuten kahdesta kahvikupista aamulla keittiön pöydällä siniruutuisen vahakankaan päällä. Rakkaus on hellyyttä, läheisyyttä ja palelevien jalkojen hieromista. Se korjaa pois vahingossa tippuneet/ ikävät sanat... Pimeät piilot -osassa Mäenpää kokeilee haikailun sijasta reippaampaa otetta. Siinä on yhteiskunnallista näkökulmaa luontokuviin liitettynä tai avoimemmin. Huolta on maailman lapsista, ihmisyyden inflaatiosta, köyhästä kansasta, ympäristöongelmista, asevarustelusta, vanhusten asemasta ja leipäjonoista. Kirjailijan tyttären Elisa Drossoksen kuvitus täydentää vaikutelmaa.