torstai 19.5.2022 | 21:24
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Keskipohjanmaa: Talous määrittää ulkopolitiikkaakin

Ti 18.6.2013 klo 06:00
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannustaa suomalaisia irtoamaan menneisyyden kahleista myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Itse avaamaansa Kultarannan seminaariin Niinistö oli kutsunut lähes sata eturivin kotimaista vaikuttajaa. Kansalaisille tarjoutui tilaisuus osallistua keskusteluun nettisivuston kautta. Niinistön itsensä ”provokatiiviseksi” kuvaama avauspuhe ilmensi tapaamisen tarkoitusta. Presidentti haluaa herätellä keskustelua, jossa asioista puhutaan selkokielellä. Se tarkoittaa, että liittoutumisestakin olisi kyettävä sanomaan selvästi, mitä mieltä ollaan. Toive on perusteltu. Kun ulkoasianvaliokunta totesi äskettäin yksimielisesti, ettei Suomi ole enää perinteisessä mielessä liittoutumaton, niin mitä se täsmällisesti ottaen silloin on? Tarkoittaako sotilasyhteistyö EU:n ja Naton kanssa sitä, että Suomi on vähän niin kuin liittoutunut, muttei kuitenkaan oikeasti? Epämääräinen välitila on tarjonnut Natoa vastustaville paikan muistuttaa Venäjä-suhteesta, jonka vuoksi liittoutumattomuutta on pitkään vaalittu. Kritiikin mukaan poliittinen eliitti on nyt hylkäämässä koetun linjan ja salakuljettamassa Suomea Naton täysjäseneksi. Tässä keskustelussa menneisyyden kahleita on vaikea jättää. Nato-kysymyksestä syntyy Kultarannan seminaarin jälkeenkin juupas-eipäs -väittelyä. Eikä se ole ihmekään. Lopullinen valinta on joko tai -tilanne. Niinistön omakaan kielenkäyttö ei ole aina kaikkein helpoimmin tulkittavaa. Nyt presidentti kertoi kannattavansa mahdollisimman laaja-alaista liittoutumista. Se tarkoittaa pohjoismaista yhteistyötä ja eurooppalaisen yhteisen puolustuksen kehittämistä. Tämä sopii myös gallupeissa kansalaisille paljon paremmin kuin Nato-jäsenyys. Turvallisuus on yhdistynyt aina myös talouteen. Tuskin länsimaat olisivat lähteneet 1990-luvun alussa Yhdysvaltain johdolla vapauttamaan Kuwaitin emiirikuntaa Irakin miehityksestä YK:n luvasta huolimatta, ellei kyse olisi ollut öljykentän päällä lepäävästä maakaistaleesta. Sen jälkeen talouden merkitys on edelleen kasvanut. Se on kietonut valtioita monin tavoin yhteisiin verkostoihin. Niinistö pelkää läntisen maailman velkaantuneisuuden muuttavan pysyvästi voimasuhteita. Talousvaikuttaja Björn Wahlroos on samoilla linjoilla: Eurooppa on menettänyt kyvyn menestyä. Päättäjiltä ei siis puutu haasteita. Suomi vaikuttaa suoraan vain EU:n ja YK:n piirissä, eivätkä kummankaan viime vuosien saavutukset ole häikäisseet. Isojen G-maiden pöytiin ei ole asiaa nyt eikä tulevaisuudessa. Miten siis pieni maa pystyy kehittämään osaamistaan niin, että se käy maailmalla kaupaksi? Ehkä sentään paremmin vahvan kuin heikon EU:n osana – tai aivan yksinään.

Arto Hietalahti