keskiviikko 20.2.2019 | 11:15
UUTINEN | KP24

Selänne: Vailla täyttä kelpoisuutta

Su 25.8.2013 klo 06:00
Minä suoritan ruokailuun liittyviä toimenpiteitä pääasiassa käyttäen hyväkseni haarukan ja veitsen apua. Vai: minä syön haarukalla ja veitsellä. Kumpi lause kuulostaa paremmalta? Selkeä suomenkielinen ilmaisu ei aina sovi virkamiesten suuhun saati viranomaispalveluihin. Autovarkaus ei ole autovarkaus, vaan ajoneuvon luvaton käyttöönotto. Termiä käytetään lehdistölle lähetettävissä poliisitiedotteissa. Yksittäiset poliisit tiedottavat joskus selkokielellä, mikä on piristävää, mutta harvinaista. Mutta ei yksistään poliisia pidä sormella osoitella. Kela puhui ennen lomakkeissaan maksuosoitteesta, kun se tarkoitti tilinumeroa. Jospa työn alla oleva Kelan lomakkeiden ”suomentaminen” vähentää asioiden tulkinnanvaraisuuksia. Kela on luvannut selkokielistää tavallisimmat lomakkeensa vuoden loppuun mennessä. Kun puhutaan henkilövalinnoista, joku saattaa jäädä valitsematta, koska hän on ”täyttä kelpoisuutta vailla oleva”. Suomeksi siis epäpätevä. Työharjoittelua ei ole enää olemassa, vaan se on työssäoppimista – tai ei taida sekään termi olla enää oikea, vaan tulee puhua työllistymistä edistävästä palvelusta. Kapulakielen kankeuteen aiotaan puuttua myös opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta. Perustettu virkakielityöryhmä kerää elokuun loppuun asti kansalaisilta vinkkejä viranomaisten kielenkäyttöön. Kysely löytyy osoitteessa www.kotus.fi. Ehdotukset voivat koskea kaikkea viranomaisen kielenkäyttöä: lakikieltä, kirjeitä, hakemuslomakkeita, virastojen tai niiden yksiköiden nimiä... Mitä vain mieleen juolahtaa, mistä haluaa antaa palautetta – myös positiivisista kielellisistä kokemuksista. Toimittajan työssä virkakielen kiemuroihin törmää tuon tuosta. Kuinka masentavaa onkaan korjata haastateltavan pyynnöstä teksti latteaksi ja vaikeasti tajuttavaksi. Toisinaan tuntuu, että virkamies haluaa ikään kuin piiloutua virallisten termien taakse, koska saman asian voisi aivan hyvin sanoa selvällä suomella. Kun asia ilmaistaan latteasti ja epämääräisesti, kukaan ei voi oikein tarttua siihen ja sanojalle jää takaportti avoimeksi muille näkemyksille. Eli vaikka sanojensa pyörtämiseen, jos niikseen menee. Jotta on hyvä virkamies, pitänee olla kielellisesti mauton, hajuton ja väritön. Sanat pitää valita niin, ettei vahingossakaan erotu joukosta. Vai lienenkö väärässä? Poikkeuksia joukkoon toki mahtuu eli ei sopisi yleistää. Mutta... Lain mukaan viranomaisen pitää käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Kielellisen sisällön tuottajana arvostan suuresti suomen puhumista ja veikkaan, että lukijakin arvostaa. Se synnyttää kuvan vastuullisuudesta ja rehellisyydestä sekä avoimuudesta. Elina Nuolioja Selänne-lehden päätoimittaja
Fingerpori