tiistai 19.3.2019 | 11:57
UUTINEN | KP24

Uusin levyin Kokkolasta maailmalle

To 19.9.2013 klo 06:00
Mikko A. Himanka Epifania: Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri joht. Juha Kangas. Alba Hybrid SACD BCD-355 Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin tuore levytys tuo persoonallisen lisänsä Raatihuoneen levykokoelmaan. Varsin uuden sadon äärellä taaskin ollaan, kun levyn raidoista vain yksi ei ole ensilevytys. Teosvalinnat rajaavat levylle mystisen eteerisen viipaleen nykymusiikkia, jossa jokaisella säveltäjällä on silti oma persoonallisesti soiva kerroksensa. Jukka Tiensuu on poiminut Sulci-teokseensa resepteistään jo vakiintuneet bravuurit; toistuvat delay- ja doppler-efektit ynnä harmonisia sarjoja huiskivat sointumaailmat, jota bassopuolen henkselinpaukuttelujakso ja huiluäänikentän päällä leijuva viulusoolo kivasti maustavat. Myös nimikkoraidaksi valitun Péteris Vasksin Epifanian tunnistaa Latvian miehen tuotteeksi vaivatta. Niin tutusti leikataan aina kiivas nousu silkinohueen hiljaisuuteen ja rakennellaan asteikoista paksuja äänipalkkeja. Melankolinen maisema takaa alkuperän. Erkki Salmenhaaran Canzonetta sopii hyvin näiden miesten väliin. Nöyrä ja hillitty kauneus puhuttelee taas – niin, kourallinen nykyisestä soittajistosta oli mukana levyttämässä sitä ensi kertaa 35 vuotta sitten. Usko Meriläisen kesäkonsertto edellyttää kuulijalta jo hieman sarjallisuuden parkitsemaa nahkaa, mutta teos kyllä palkitsee sitten kuulijansa. Ehkä eniten tukkani alle jäi touhuamaan Helena Tulven L’ombre derrière toi eli Varjo takanasi. Mielikuvitusta kiihottava kähinä saa korvat hörölleen siksi, kunnes kolmen gamban ja orkesterin tihenevä hippaleikki on jo korvien välissä kihelmöimässä. Kunniakapteeni Kangas ohjastaa yhtyeen taas tinkimättömään meininkiin, jota intensiivinen äänitys vahvistaa entisestään. Yhdessä jännittävän musiikkivalikoiman kanssa se nostaa äänitteen positiivisesti esiin viime vuosien projekteista. Musica Barocca a Due Hannu Annala – kitara, Mari Mäntylä – dekakordi. Alba CD ABCD 358 Hannu Annala on saanut uudella levyllä aisaparikseen Mari Mäntylän, jonka 10-kielinen kitara on tuonut mukavasti lisäsävyjä Suomen kitarapiireihin. Tyylipuhdas setti myöhäisbarokkia on tämän levyn juonena, ja mikäpä siinä. Vivaldin sonaatti ja J.S. Bachin kappaleet edustavat sitä tyylipuhtaampaa genreä, kun taas Falckenhagenin duetolla sekä Scarlattin ja Cimarosan sonaateilla on jo toinen jalka kevytkenkäisemmissä uusissa tuulissa. Oli kitarassa sitten kuusi tahi kymmenen kieltä, sen ilmaisullinen työkalupakki on varsin rajallinen. Siispä tällaisen levyn yleisfiilis asettuu automaattisesti varsin maltilliseen uomaan, jossa myös tasapaksuus vaanii. Hyvin duo tämän kuopan kiertää, kun teosten välille on hahmoteltu tyylillä harkittuja sävyvaihteluita. Kitaristien yhteispeli kuulostaa sangen vaivattomalta. Kuka sitten duosovitukset on tehnytkään – tekijöitä en levytiedoista löytänyt – soittolinjat puikkivat toistensa lomitse niin ahkerasti, että syntyvä kudos on tasainen ja napakka. Joskus on jo kuulevinaan päällekäisäänitystä, niin intensiivisesti kitarat tiluttavat nopeissa osissa. Kenties dekakordin muhkea alarekisteri paksuntaa kokonaissointia sen verran, että kitaran yleensä ylittämätön intiimiys uhkaa haihtua. Tähän tuovat apua kuitenkin molempien soolokappaleet, joista löytyy omaan makuuni ehkäpä se syväluotaavin osuus. Hyvin soitettu ja äänitetty levy. Kuulokkeilla kuunneltuna soolonumeroiden ja duojen soundi ja stereokuva ovat aika eri paria, mutta haitanneeko tuo. Kaiuttimissa kaikki liimautuu hyvin yhteen.
Fingerpori