tiistai 21.5.2019 | 04:20
UUTINEN | KP24

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

Ma 2.11.2009 klo 18:47
Leena Tanskanen

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. 176 s, Otava 2006. Tämän lyyrisen epookin voi nähdä kuvina. Tweed- ja samettitakkiset pikkukylän ihmiset, tiilen ja mullan tuoksuiset maisemat, vihreät laaksot, puutarhat, takapihat, kujat ja nummet voi aistia elävästi. Kristina Carlsonin romaani on tyhjentävä kokemus. Kertomus vie lukijan englantilaiseen Kentin maakuntaan, Downin pieneen kylään ja kylän elämään, juoruihin, uskomuksiin, arkeen ja myytteihin marraskuulta keväälle. Eletään 1870-luvun loppua. Kyläläiset elävät tiiviinä yhteisönä ankarassa jumalanpelossa pyrkien kaikkinaiseen kuuliaisuuteen. Täysin ristiriidatta oikeaoppisuus ei luonnistu. Ihmisluonto lienee sellainen. Uudet ajatukset kyseenalaistavat vanhat, ihminen aprikoi itseään ja ympäristöään. Pohtimista ei voi hyvästä halustaankaan täysin lopettaa. Onneksi. Kun yhteisöön työntyy erilaisuutta, joukko horjahtaa. Kyläläisten keskuudessa elää vanha herra Darwin, poikkeuksellinen yksilö. Se erilainen. Herra Darwin on uskaltanut ajatella monesta asiasta eri tavoin, maalaisjärjellä ja itse. Kotonaan hänellä on kylän erikoisuus, dysh, suihku. Ja sekös puhuttaa! Darwinin puutarhuri on lähimpänä tätä vanhaa herraa ja siksi kiivaan supatuksen kohde. Teemat eivät jämähdä kuitenkaan puutarhurin tai Darwinin poikkeuksellisuuden, uskon ja tieteen äärelle. Samansuuntaista erilaisuuden hyväksymisen ongelmallisuutta johdattavat puntaroimaan puutarhurin mietteet elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Jumala on kasvattanut hänen kahdesta lapsestaan vammaisia, mutta kasveista virheettömiä. Miksi?

Oikean ja väärän lähteillä

Kirja on lyyrinen matka syvien aatteiden historiaan, mutta tarkemmin ajatellen se on kuin taskukokoinen, pikkukylien erilaisuus-opas. Downilaisten pohdinnat oikeasta ja väärästä, todesta ja uskomuksista sekä kaksinaismoralistisesta seikkailusta kirkon ja pubin välillä antavat ajattelemisen jokaiselle pikkukyläläiselle. Maanläheinen tarina opettaa, miten tervettä on erilaisuus ja miten tarpeellista on ajoittain tarkistaa omia ajatuksiaan. Onko yhtä totuutta? Osaammeko ajatella itse vai ovatko mielemme kahlittuina uskomuksiin, joiden turvassa näennäiskuulumme yhteisöön? Ehkä parempi on olla yksin. Paikoin teos tosin maistuu tyyliltään turhan intellektuellilta, sävy on ylevä. Onneksi maalaisenglantilainen mullantuoksu peittoaa romantiikallaan turhan sievistelyn. Kristina Carlsson on kirjailija ja kriitikko. Vuonna 1999 hänelle myönnettiin Finlandia-palkinto romaanistaan Maan ääreen.