maanantai 21.10.2019 | 16:40
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Keskipohjanmaa: Turvallisuudesta on lupa puhua

Ti 10.6.2014 klo 06:00
Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti Suomen EU-jäsenyyden toteuduttua, että turvallisuuspoliittiset syyt olivat hänestä se näkökohta, joka voimakkaimmin puolsi unioniin liittymistä. Tätä ei kuitenkaan sopinut pitää kansanäänestyksen alla isosti esillä. Jos jäsenyys ei olisi toteutunutkaan, turvallisuuspolitiikkaan vetoaminen olisi saattanut kääntyä Suomen vahingoksi. Näihin asti EU-jäsenyys ei ole haitannut Venäjän kaupan elpymistä Neuvostoliiton romahduksen jälkeisistä ajoista. Se ei ole estänyt poliittista kanssakäymistä eikä muuttanut suomalaisten suhtautumista Natoon. Kahdenvälisten suhteiden vahvistaminen Venäjän kanssa on kirjattu nykyiseenkin hallitusohjelmaan. Ukrainan kriisi on kuitenkin muuttanut puolessa vuodessa perusteellisesti ulko- ja turvallisuuspoliittista asetelmaa. Vähittäinen muutos – irtiotto eurooppalaisista arvoista – tosin alkoi Venäjällä jo vuosia sitten. Presidentti Vladimir Putin ryhtyi hankkimaan itsevaltaiselle politiikalleen hyväksyntää kansallismielisyydellä, joka korostaa Venäjän suuruutta, ortodoksisia arvoja ja tuomitsee lännen henkisen rappion. Varsinainen propagandasota ja viholliskuvien luominen pääsi kuitenkin valloilleen vasta, kun Venäjän johto joutui tunnustamaan, ettei se voi tukahduttaa ukrainalaisten kansannousua ilman aseita. Krimin liittäminen Venäjään oli vastaveto ”fasistien vallankaappaukselle”. Itäiseen Ukrainaan laajentuneet ja laajennetut aseelliset yhteenotot uhkaavat tehdä konfliktista pitkäikäisen. Suomen naapurina on nyt erilainen Venäjä kuin ennen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä oli hyvä syy isännöidä Kultaranta-seminaaria, jonka aihepiiri aidosti kuuluu presidentin tontille. Kuten Niinistö avauksessaan totesi, turvallisuuspolitiikassa ei ole enää tabuja. Kaikesta täytyy voida puhua. Ennallaan ei ole Suomikaan, vaikka yksi seminaari ei muuta Suomen asemaa, eikä varsinkaan maantiedettä. Tuskin se muuttaa kovin nopealla aikavälillä edes turvallisuuspolitiikan peruslinjauksia. Tästä huolimatta turvallisuuspolitiikan perusteita on hyvä pohtia perusteellisesti ja monipuolisesti. Presidentti Niinistö muistutti taas eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämistä. Aihetta sopii pitää esillä, vaikka tähänastiset pyrkimykset ovat saaneet vain vähän vastakaikua. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, millaisia seurauksia Ukrainan kriisistä vielä koituu ja mitä ne vaikuttavat EU:n tulevaisuuteen. Varmaa on, että Suomi tarvitsee aina Venäjä-suhteita. On tärkeää, ettei kahdenvälinen keskusteluyhteys ole katkennut edes suhteita kiistatta rasittavan kriisin aikana. Ulkoministeri Sergei Lavrovin vierailu on tästä hyvä merkki. Ellei Ukrainan tilanne rauhoitu nopeasti, EU:n ja Venäjän väliset suhteet uhkaavat kuitenkin jäätyä. Kaikki tietävät, ettei vastakkainasettelu hyödytä ainakaan lähitulevaisuudessa ketään. Päin vastoin, siitä kärsivät sekä Venäjä että EU-maat. Tästä huolimatta yksittäisillä jäsenmailla ei ole varaa livetä pakoterintamasta, vaikka Venäjä käyttää hajota ja hallitse -taktiikkaa. Jos se onnistuu horjuttamaan EU:n yhtenäisyyttä, unionin painoarvo romahtaa. Niin sanotut eurokriittiset, EU:n heikentämiseen tähtäävät tahot toimivat tietäen tai tietämättään Venäjän hyväksi. Tässä kriisissä uskottavuuden säilyttäminen vaatii mieluummin ”lisää Eurooppaa” kuin sooloilua.

Arto Hietalahti