keskiviikko 22.5.2019 | 10:36
UUTINEN | KP24

Luurankopuiston Romeo ja Julia - tähtiin kirjoitettu virhe

To 7.8.2014 klo 12:30
Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars). Ohjaus Josh Boone. Käsikirjoitus Scott Neustadter ja Michael H. Weber John Greenen samannimisestä romaanista. Kuvaus Ben Richardson. Pääosissa Shailene Woodley ja Ansel Elgort. 127 min. K12. Temple Hill Entertainment 2014. Rex 1, Kokkola, Red One, Pietarsaari. * * * Hannu Björkbacka Tähtiin kirjoitetun virheen kohdalla moni teini aisti varmaan samaa kuin minä viisitoistakesäisenä sen Romeoista ja Julioista suloisimman, Franco Zeffirellin ohjaaman version äärellä. Hazel ja Gus ovat kohtalon leimaamat rakastavaiset Josh Boonen elokuvassa, joka perustuu John Greenen suosittuun, suomennettuun romaaniin. Kirjaa en ole lukenut, mutta ei se varmaan shakespearea ole. Mutta ei tarvitse ollakaan. Filmikään ei ole ihmeellinen, mutta vastustamaton se on. Syöpää sairastavina nuorina esiintyvistä Shailene Woodleysta ja Ansel Elgortista, tulevaisuuden tähdistä, minä en virheitä löytänyt. Hazel on sairastanut jo lapsesta ja taas tytön keuhkoista löytyy vettä. Onnekkaampi osapuoli on Gus, jonka syövästä ei ole näkynyt jälkiä vuoteen. - Se päättyy ennen polvea ja suippenee kärkeä kohti, sanoo poika amputoidusta jalastaan. Tytön sairaus näkyy hengityslaitteen letkuista, "viikset" ovat aina käytössä. (Pojan suussa on tupakka tuttina.) Hazel ja Gus kohtaavat syöpänuorten tukiryhmässä, joka kokoontuu seurakunnan tiloissa, "Jeesuksen kirjaimellisessa sydämessä". Vanhemmat hoputtavat tytön paikalle, poika tulee sokeutuvan ystävänsä Isaacin henkiseksi tueksi. Kuolema on läsnä parin treffeillä. Piknikillä käydään Indianapolisin puistossa, jonka nurmella lepää hollantilaisen Atelier Van Lieshoutin teos Funky Bones. Se on lasikuidusta tehty valtava luuranko, jonka irralliset "luut" muodostavat penkkejä. Kaakao jäähtyy Alankomaihin Hazel ja Gus pääsevät tapaamaan suosikkikirjailijaa, (fiktiivistä) Peter Van Houtenia. Koska Van Houten on tunnettu brändi, voisi sanoa, että nuorten kaakao jäähtyy. Kirjailija ei vastaa odotuksia, eikä Amsterdam näytä iloista puoltaan. Lempeän opettavaisiin tarinoihin liittyvä Carpe Diem koetaan Anne Frankin talossa. (Talo ei ole aito, sillä museokodin ullakolle ei turisteja päästettäisi.) Katsoja ratkaisee, onko romanttinen kohtaus siellä yhtä mauton kuin Justin Bieberin vierailu. Hazel selostaa, ettei syöpä ole leikkiä, ei kaunista eikä arvokasta. Mutta elokuva näyttää ne parhaat päivät. Lyhyet välähdykset takapakeista, terveyden romahtamisesta, osoittavat, että realismilla elokuvan taide olisi voittanut, vaikka viihteen kustannuksella. Tähtiin kirjoitetun virheen ensimmäisellä kolmanneksella katsoja jo arvaa, miten tässä käy. Mutta päähenkilöiden viehätys saa logiikan ja laskelmoinnin uinahtamaan. Tarinalle antaa anteeksi sen muodollisen keskinkertaisuuden, koska se silti kuuntelee toiveitamme. Juuri, kun kaikki on liian auvoista ja kaivattaisiin särmää, nurkan takaa tulee Willem Dafoe kirjailijana. Nuorille suunnattu romantiikka maustuu aidolla epävarmuudella ja kiusallisilla hetkillä. Juuri, kun Gus - tuo positiivisuuden Veli Ponteva - tulppaaneineen (Hollanti-teema!) muistuttaa liian täydellistä toivevävyä, hänen panssarinsa rakoilee ja saa selityksen. Niin kaunis pari Ohjaaja Josh Boonen kerronta on tasapaksua, Isaacin koomiset kevennykset (pokaalien ja munien rikkominen) eivät ole kovin hauskoja (emme näe näyttelijä Nat Wolffin silmiä mustien lasien alta), ja omaisten huolikin jää taustalle (äitinä tosin upea Laura Dern). Kliseet otetaan käyttöön sateen kuvatessa sielun kyyneliä. Eikä sentimentaalisuus vähene, vaikka siihen päädytään labyrinttimaisia kiertoteitä. Pidin tähtien ja samppanjan vertaamisesta, mutta kun uusiutuvat syöpäsolutkin säihkyvät, ollaan jo rajoilla. Tähtiin kirjoitettu virhe voisi ottaa mallia Van Houtenin (kuvitellusta) kirjasta ja loppua kesken lauseen. Mutta ei Hazelista ja Gusista saa kahdessakaan tunnissa tarpeekseen. Shailene Woodley ja Ansel Elgort näyttelivät sisaruksia elokuvassa Divergent: Outolintu. Woodley kannatteli sitä filmiä. Elgort oli uuden Carrie-elokuvan ainoa valopilkku. Ennustan ja tunnustan: Shailene Woodley on ihastuttavinta, mitä amerikkalaisessa elokuvassa on nähty Jennifer Lawrencen jälkeen. Woodley herättää luottamuksen. Fiksu näyttelijä on epäilemättä tulevaisuuden nimi. Kun myös Elgort osaa ja miellyttää, voi Tähtiä katsellessa tulla ähky. Elokuva on liiankin ihastunut unelmapariin. Filmille voi povata meilläkin menestystä. Rexin iso sali oli täynnä. Tytöt olivat tuoneet pojatkin katsomaan romanttista leffaa, tai ehkä pojat käyttivät tyttöjä tekosyynä. Jo lopputekstien alussa liian aikaisin nousevat teatterin valot yllättivät meidät kaikki pyyhkimästä silmäkulmiamme. Jatko-osaa kun ei ole luvassa.