sunnuntai 24.3.2019 | 19:04
UUTINEN | KP24

Lavastajan työn sosiaalisuus houkutti kuvataiteilijan teatterialalle

Ma 24.8.2015 klo 07:30
Lavastaja Markku Hernetkoski palasi Kokkolan kaupunginteatterin palkkalistoille. Hänen edellinen pestinsä täällä kesti yhden kauden neljä vuotta sitten. Kajaanin kaupunginteatterissa opiskeluajoistaan lähtien toimineen Hernetkosken veti meri takaisin Kokkolaan. Merellisyyteen hän on ihastunut vietettyään parikymmentä vuotta kesiään Kalajoella. – Maisemalla on entistä enemmän merkitystä, kun ikää on tullut lisää. Toki muutenkin Kokkola on hieno kaupunki. Houkuttimena Kokkolassa oli myös hyvä työyhteisö. – Ei kyllä Kajaanissakaan siinä suhteessa moitittavaa ollut. Vartiolinnan näyttämöt eivät ole ihan helpoimmasta päästä lavastettavia. Hernetkoski myöntää, että ison näyttämön ongelmakohtana on erityisesti sivu- ja takatilojen niukkuus. Isojen elementtien äkkinäiset vaihdokset eivät ole mahdollisia. – Olen kyllä koko työurani ajan tottunut hankaliin näyttämöihin. Onhan täällä myös hyvät puolensa. Katsomo on inhimillisen kokoinen ja hyvässä balanssissa näyttämön kanssa. Hernetkoski kiittelee, että vanhan rakennuksen arvokkuus ja tunnelma viehättävät. – Moni uusi teatteritalo on aika hengetön verrattuna tähän. Ensimmäinen lavastustyö tälle kaudelle Hernetkoskella on päänäyttämöllä syyskuun puolivälissä ensi-iltansa saava Solistina Olavi Virta. – Luonnokset tein jo keväällä, vaikka virallisesti pestini täällä alkoi elokuun alusta. Yleensä ensimmäiset luonnokset minulla ovat valmiina noin kolme kuukautta ennen ensi-iltaa. Hernetkoski sanoo pitävänsä lavastajan työssä yhtä lailla kaikista vaiheista. Inspiraatiota luonnoksiin hän hakee luonnosta, maisemasta sekä kuvataiteista. – Digimaailma ei ole minulle niin läheistä. Edustan vanhaa käsityömeininkiä. Käsityömeininki tarkoittaa sitäkin, että hän mieluusti tarttuu pensseliin ja on mukana toteutuksessakin. Työtä hän tekee mielellään yhteistyössä erityisesti ohjaajan mutta myös näyttelijöiden kanssa. Tosin näyttelijöiden toiveet välittyvät useimmiten ohjaajan kautta. – Tämä on palveluammatti. Olisi omituista, jos koko suunnittelu pitäisi tehdä itse. Hernetkoski toteaa, että jo käytännön realiteetteja on paljon. – Täytyy tietää, mitä näyttämöllä fyysisesti tapahtuu. Samoin pitää huomioida niin kustannukset, tilat kuin näyttelijöiden mahdolliset rajoitukset. Työturvallisuus on erittäin tärkeää myös näyttämöllä. Ohjaajien osallistuminen lavastuksen suunnitteluun vaihtelee Hernetkosken mukaan suuresti. – Nykyään monet haluavat kohtalaisen valmiit lavasteet jo harjoitusten alkaessa. Se ehkä johtuu tuotantoaikataulujen kiristymisestä. Kokeiluvaraa ei ole enää niin paljon kuin ennen. Sinänsä lavastamon työhön suhdanteet eivät ole juuri vaikuttaneet. Se taas johtuu Hernetkosken mukaan siitä, että lavastamossa on aina kierrätetty paljon ja etsitty halpoja ratkaisuja. Lavastajaksi mies sanoo päätyneensä osin sattumalta. Hänen kaveripiirissään oli paljon teatterintekijöitä ja heidän kauttaan tuli tuntu, että kuvataiteilijalle olisi teatterimaailmassa tilaa. – Ja onhan lavastajan työ sosiaalisempaa kuin kuvataiteilijan ja tietenkin myös taloudellisesti turvallisempaa. Piirtäjän, maalarin ja sarjakuvia paljon tekevän kuvataiteilijan pirtaan lavastajan työ istuu hyvin. Hernetkoski haki ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä taideteolliseen lavastustaiteen linjalle. Valmistuttuaan Hernetkosken hyvä onni jatkui. Hän sai suoraan koulunpenkiltä kiinnityksen Kajaanin kaupunginteatteriin. – Lisäksi olen tehnyt ohessa lavastuksia vapaissa ryhmissä ja kesäteattereissa. Olen myös mukana parissa osuuskunnassa eli kalajokisessa Willi Lakeus -ryhmässä sekä pääpaikkaansa Kajaanissa pitävässä Vaara-kollektiivissa. Lavastajan työn ohessa mies on opettanut alaa muun muassa Pohjoismaisella taidekoululla ja Kainuun ammattiopistossa.
Maisa Järvelä