tiistai 12.11.2019 | 03:15
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Pekka Huovinen pohtii kolumnissaan latinankielistä juomalaulua ja muuta kevätmielistä

Ke 23.5.2018 klo 09:30

Vanhan latinankielisen juomalaulun rinnalle on istunut hyvin suvivirren säkeet suomalaisen koulu- ja opiskelijaelämän vaiheiden tunnuksina. Tulkittakoon niin, että koulu on elämän koko kirjossa mukana. Mutta pitääkö sen olla vain erillisenä palasenaan elämän kaaressa? Niin kuin pelkistetty ajatuskulku menee, koulu on elämän pääosa vähintäänkin ikävuosien 6–20 välisen ajan. Ja sitten valmistutaan ja siirrytään työelämään!?

Tieto liikkuu verkoissa niin Lapinjärveltä Eskolaan kuin korjausohjeina autotehtaalta remonttimiehen käteen konepellin alle. Koulun asema tässä ketjussa mietityttää. Esiteini-ikäisen, joka opastaa vanhempiaan älylaitteiden käytössä, voi hyvinkin olla vaikeaa ymmärtää koulutie puheita. Kun pojilla tuo nettimaailma on tiedetysti enemmän kiinnostusta vievää, saattaa ainakin osaselittyä heidän huonompi kouluintonsa. Miksi? Kun kaikki vastaukset löytyvät netistä!

Tietoverkoissa on se huono puoli, että siellä liikutaan yksin vaikka illuusio kavereista on koukuttavan vahva. Mutta koulussa kohdataan heitä, jotka ojentavat kätensä ja koskettavat. Kasvokkain olevaa tarvitaan kasvamisessa ja koulu on siihen paras paikka, koska siellä kohdataan oikeita ihmisiä, ikätovereita ja aikuisia. Enemmän kuin kannetaan huolta oikeiden oppiaineiden sijoittumisesta opetussuunnitelmaan, pitää peruskoulun kantaa huolta siitä, että opitaan oppimaan koko ajan, itsenäistytään ja ennen kaikkea: opitaan tulemaan toimeen toistensa kanssa. Koulu ei voi väistää tätä velvollisuuttaan vaikka se ehkä meneekin nykyisen mukavuusalueen ulkopuolelle.

Myöhemmin, kun raivataan tietä ja painitaan menestymisen areenoilla, koulun on ohjattava ottamaan ja kantamaan vastuunsa yhteisönsä jäsenenä. Muuttuvista osaamisen ja ympäristön ehdoista selviytymisessä on osattava nähdä oikeita asioita ja tehdä oikeita valintoja – on opittava suhtautumaan kriittisesti avoimeen tietovirtaan. Se tarkoittaa, että koulun on nähtävä uudet osaamistarpeet ja se mistä osaaminen löytyy. Ja on järjestettävä osaaminen ja sitä tarvitseva kohtaamaan toisensa. Se voi joskus ja joksikin aikaa edellyttää työuralta sivuun siirtymistä, mutta koulun päätehtävä on kulkea rinnalla, tukea eteenpäin pääsemistä, joskus uuden alun löytämistäkin. Se edellyttää notkeutta, elastisuutta ja reagoimiskykyä. Laitostuneelle instituutiorakenteelle ja ainelehtoraateille se on vaikea rasti.

Koulu ja koulutus on väkevä keino vaikuttaa kansakunnan kehittymiseen. Se muuttaa ja sillä muutetaan asenteita ja suhtautumista ympäristöön. Siksi he jotka ovat avoimuuden ja luotettavuuden vartijoina, on oltava erityisen hereillä.

Ja silti muutoksia tapahtuu – myös tarkoittamatta. Kun vanhaa juomalaulua lauletaan nykyisin paatoksella ja seisten voi miettiä, että josko joutuisi armasaika joskus tuoppiotteella.

Kirjoittaja on ollut koulumies koko ikänsä

#