tiistai 12.11.2019 | 03:23
Tilaa lehti
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24

Kauko Palola pohtii kolumnissaan muistisairautta ja muistisairaan kaipuuta kotiin

Su 27.5.2018 klo 08:30

Ensin katoavat nimet, sitten lähimenneisyys, päivittäiset askareet, esineet ja lopuksi nykyhetkikin.

Monelle tapahtumaketjun päässä häämöttää tuo pahamaineinen tauti. Taudin nimi on Alzheimer. Tauti, joka on pahempi läheisille kuin sitä sairastavalle.

Jokainen kohtaa tai tuntee lähipiirissään jotakin muistisairautta potevan läheisen. Yhä useammalla on riski sairastua tähän tautiin. Yli 190 000 suomalaista potee muistisairautta ja joukko kasvaa lähes 10% vuosivauhdilla.

Ensimmäinen kerta kun kohtasin läheisen muistisairaan ihmisen ei unohdu minulta koskaan. Kävin tervehtimässä ”vara-äitiäni” hoitokodissa. Puhuttiin maailman parhaasta ruoasta, hänen keittiön hellanpesässä märässä sanomalehtikäärössä kypsyttämistä ahvenista. Puhuttiin heinätöistä, minkkien ruokkimisesta ja menneistä juhannuksista. Hän ikävöi kotiin. Selväksi kävi sekin, ettei koti ollut hänelle se tutulla paikalla seisova rakennus. Koti oli enemmän muistoja omista vanhemmista tai lapsista, joista hän niin arvostavasti puhui.

Vasta pitkän muistelun päätteeksi taudin karmiva kuva iski päälle kuin tuhat volttia. Hän kysyi, kuka minä olin. Pala kurkussa kerroin nimeni. Saman talo toisessa päädyssä varttunut poika.

Tapaamisen jälkeen sadan kilometrin kotimatka tuntui tuhannelta. En edes yrittänyt näytellä raavasta miestä. Tippa oli linssissä. Tuon jälkeen rohkeus petti monta kertaa, ei tullut käytyä. Pelkuri tai ei, perustelin asian, että halusin säilyttää omat kauniit muistoni hänestä. Seuraava tapaaminen oli kirkkomaalla, hänen hautajaisissaan.

Artisti Arttu Wiskarin laulu Tuntematon potilas puhuttelee väkevästi kaikkia muistisairaiden läheisiä.

Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin

Ja maastouduin sänkyni alle, tietenkin

Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin

Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

Kuule mun toive mä haluan pois

Eikö aikana täynnä jo ois?

Tahtoisin lähteä kuin sotilas

terveisin tuntematon potilas

Kauko Palola

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan päätoimittaja

#