Paikallisuutiset

Sisäisellä kellolla on taas kirittävää, kun sunnuntaina hypätään kesäaikaan

Pieni askel kellolle, mutta suuri harppaus ihmiselle.

Kun kelloja siirretään sunnuntaina aamuyöstä tunnilla kohti kesää, ihmisen elimistö joutuu ottamaan ison aikahypyn, kuvailee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.

– Ihmisen sisäinen vuorokausi on pidempi kuin 24 tuntia, ja kesäaikaan siirryttäessä otetaan pois yksi tunti. Se ei voi tapahtua välittömästi, että elimistömme olisi samassa ajassa kesäajan kanssa, Partonen sanoo.

Vaikka päivästä varastetaan vain yksi vaivainen tunti, vie keholta aikansa sopeutua muutokseen. Kirittävää olisi muutenkin.

Partonen puhuu sisäisestä ja ulkoisesta kellosta, jotka ihannetilanteessa tikittäisivät sopusoinnussa. Yhteiskunta pyörii ulkoisen kellon mukaan. Ihmisen sisäinen kello, joka on tietty hermosolujen joukko aivoissa, luo ja pitää puolestaan yllä vuorokausirytmejä elimistössä. Se jätättää muutaman minuutin päivittäin.

– Eri elimillä on omat sisäiset kellonsa, joita tämä aivoissa sijaitseva keskeinen sisäinen kello tahdistaa.

Tahdistajaa Partonen kuvailee kapellimestariksi, joka johtaa orkesterin jäseniä eli elimien sisäisiä kelloja.

– Kapellimestarilta menee aikaa paimentaa nämä kaikki samaan aikatauluun.

Ihmisen keho on toki oikeasti hieman monimutkaisempi. Se on silti selvää, että koko orkesteri on sunnuntaina tiukan paikan edessä.

Hypyllä kesäaikaan on vain huonoja vaikutuksia.

Unihäiriöt, väsymys, muistivaikeudet, huono keskittymiskyky ja tarkkaavaisuus. Muun muassa nämä ovat tutkitusti seurauksia siitä ilosta, että kelloja siirretään aina maaliskuun lopulla kesäaikaan.

– Mieliala yleensä muuttuu tavallista ärtyneemmäksi ja empatiakyky heikommaksi. Tästä sitten seuraa, että tulee tavallista herkemmin riitoja muiden kanssa, Partonen jatkaa loputtomalta tuntuvaa listaa.

Siirtyminen kesäaikaan saa ihmisen jopa altistumaan tapaturmille tavallista herkemmin.

– Ne voivat olla vapaa-ajan tapaturmia urheillessa tai kotona, mutta etenkin liikenteessä.

Partonen kertoo tuoreen kansainvälisen meta-analyysin jälleen kerran osoittaneen, että kesäaikaan siirtymisen seurauksena alkaa ilmaantua odotettua enemmän akuutteja sydäninfarkteja ja liikenteessä jopa kuolonkolareita.

– Kolareita selittävät kognitiiviset haitat ja univaje. Sisäisen kellon häiriintyminen unen häiriintymisineen nostaa verenpainetta, mikä selittää akuutteja sydäninfarkteja.

Partosen mukaan meiltä kaikilta kuluu ainakin muutama vuorokausi päästä kesäaikaan, mutta sopeutumisessa on suuria yksilöllisiä eroja.

Aamuvirkuilla on helpompaa kuin iltavirkuilla, joiden sisäinen vuorokausi voi olla jopa puoli tuntia pitempi. Iltavirkuilta voi viedä jopa muutaman viikon taipua uuteen aikatauluun.

– Iltavirkuille tulee kirittävää enemmän, mikä näkyy siinä, että ihminen on väsynyt silloin, kun pitäisi olla virkeä. Ja toisaalta ei saa unta tai pysy unessa samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Pystyykö ihminen itse vaikuttamaan siihen, miten selviää hypystä kesäaikaan?

– Jos siihen haluaa valmistautua, kelloa pitäisi siirtää puolella tunnilla eteenpäin jo ennen sunnuntaita. Eli pitäisi käydä nukkumaan aikaisemmin, ettei siirtymä tuntuisi niin isolta.

Partosen mukaan myös sunnuntai-iltana kannattaa noudattaa sisäisen sijaan ulkoista kelloa ja painua ajoissa pehkuihin.