Ihmiset 

Bonusvanhempi voi kokea riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta — Uusperheissä äärimmäisen tärkeää on tasapuolisuus

Bonusvanhemmuus näkyy ja kuuluu vahvasti Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Vanhempain puhelimessa ja chatissa. Bonusvanhemmalla tarkoitetaan aikuista, joka jakaa yhteistä elämää kumppaninsa lapsen tai lasten kanssa.

Bonusvanhempia mietityttävät usein rooliinsa liittyvät haasteet ja oman paikan löytäminen uusperheessä, kertoo MLL:n auttavan puhelimen ja digitaalisten palvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki.

– Moni tunnistaa itsessään hyvin hankaliakin tunteita, kuten riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta. Näistä tunteista koetaan usein syyllisyyttä, ja niiden kanssa saatetaan sinnitellä yksin, vaikka niistä olisi tärkeä puhua avoimesti. Jos tunteet jäävät käsittelemättä, ne voivat hankaloittaa bonusvanhemmuutta ja näkyä esimerkiksi suhteessa bonuslapsiin, Pajamäki sanoo.

Vanhemmuuden asiantuntija Johanna Sassali Väestöliitosta tunnistaa ilmiön. Varsinkin lapsen kanssa samassa taloudessa asuvalla bonusvanhemmalla on bonuslasta kohtaan usein paljon velvollisuuksia – mutta ei kuitenkaan oikeuksia, vaikka hän saattaa huolehtia lapsesta kuin omastaan.

Jos bonusvanhempi on puolisonsa kanssa eri mieltä esimerkiksi kasvatukseen liittyvistä asioista, hän saattaa tuskailla oman roolinsa kanssa: tarvitseeko häntä totella tai onko hänellä oikeutta puuttua vaikkapa lapsen ruutuaikaan? Tällaisia tilanteita helpottaa usein se, jos asioista on sovittu etukäteen.

– Johdonmukaisuus ja selkeät säännöt ovat tärkeitä myös lapsille, ja esimerkiksi eronneiden vanhempien luona olisi hyvä pitää kiinni suurin piirtein samoista säännöistä, Sassali huomauttaa.

Sassalin mukaan osalle ihmisistä bonusvanhemman rooli ei tule luonnostaan, ja se vaatii melkoista opettelua. Jos bonusvanhemmuus herättää negatiivisia tunteita, on tärkeä huolehtia, etteivät ne kuitenkaan näy käytöksessä lasta kohtaan.

MLL:n palvelujen lisäksi bonusvanhemmuuteen liittyvissä asioissa voi olla yhteydessä Väestöliiton perhepulmapalveluihin.

MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa lapset ja nuoret puhuvat usein elämänsä aikuisista – mukaan lukien bonusvanhemmistaan.

– Moni haluaa puhua niistä tunteista, mitä eri tilanteet ovat herättäneet suhteessa omaan bonusvanhempaan, Pajamäki kertoo.

Pajamäen mukaan lapsen ja bonusvanhemman suhteen onnistuminen riippuu usein lapsen iästä ja yksilöllisistä ominaisuuksista, mutta yhtä lailla myös siitä, mitä tunteita lapsi kokee tai aistii toisen vanhempansa puolelta: puhuuko vanhempi bonusvanhemmasta tai lapsen toisesta kodista esimerkiksi ikävään sävyyn? Tällä on suuri merkitys siihen, onko lapsella ikään kuin lupa luottaa ja kiintyä elämänsä uuteen aikuiseen.

Pienempien lasten on usein helpompi hyväksyä arkeensa uusi aikuinen. Pajamäki sanoo, että murrosiän kehitysprosessiin kuuluu vähittäinen etäisyyden ottaminen omaan vanhempaan, jolloin nuori ei välttämättä halua luoda samanaikaisesti suhdetta uuteen lähiaikuiseen.

– Toisaalta joskus voi käydä toisinpäin. Joillekin murrosikäisille perheen uuteen aikuiseen – joka on turvallinen mutta sopivasti etäällä – saattaa muodostua suhde, jossa pystytään jakamaan esimerkiksi sellaisia asioita, joita ei ole oman vanhemman kanssa pystytty jakamaan.

Jos vain mahdollista, yhteenmuuttoa ei kannattaisi hätiköidä, vaan sitä olisi hyvä pohjustaa lapselle mahdollisimman hyvin, jotta lapsi saa aikaa sopeutua ajatukseen. Tanja Pajamäki

Lapsi ei ole valinnut vanhempiensa eroa, ja lähtökohtaisesti lapset usein odottavat ja toivovat vanhempiensa yhteen palaamista, eivätkä halua kotiinsa uusia aikuisia, Johanna Sassali muistuttaa.

– Tästä syystä lapsen tunteet bonusvanhempaa kohtaan eivät välttämättä ole ainakaan heti kovin positiivisia, ja tarvitaankin aikaa ja rauhaa siihen, että lapsi saa omaan tahtiinsa tutustua elämänsä uuteen aikuiseen. Suhteen kehittymistä voi tukea arkisella ajanvietolla.

Bonusvanhempi saattaa herättää lapsessa voimakastakin kateutta, ja lapsi voi pelätä jäävänsä jostakin paitsi. Tästä syystä myös vanhemmalla on tärkeä rooli lapsen ja bonusvanhemman suhteen kehittymisessä, ja hänen tulisi muistaa huomioida lasta riittävästi.

Jos vain mahdollista, yhteenmuuttoa ei kannattaisi hätiköidä, vaan sitä olisi hyvä pohjustaa lapselle mahdollisimman hyvin, jotta lapsi saa aikaa sopeutua ajatukseen, huomauttaa Tatjana Pajamäki.

– Avoimuus ja puheyhteys ovat tärkeitä kaikenlaisissa perheissä, ja niitä kannattaa vaalia – tai opetella ja rakentaa.

Pajamäki korostaa, että myös tasapuolisuus on äärimmäisen tärkeää uusperheissä, joissa usein elää rinnakkain esimerkiksi biologisia lapsia ja bonuslapsia. Lapset ovat yleensä herkkiä havaitsemaan, jos toiset lapset saavat heitä enemmän huomiota.