Paikallisuutiset

Huonekasveihin on helppo hullaantua! – Lue laajasta jutusta kaikki hoidon perusasiat ja katso kuvat upeista kasveista

Koristeeksi asunnossa viljelty kasvi. Näin yksinkertaisesti Tieteen termipankki määrittelee huonekasvin.

Kun huonekasvien maailmaan sukeltaa hiukan syvemmälle, ymmärtää, että kyseessä ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Huonekasvit ovat monelle harrastajalle suuri intohimon kohde. Innokkaimmat nappaavat ruokakaupastakin mukaan vähintään yhden kasvin, jos eivät sulje silmiään ja ryntää pikajuoksijan tavoin kasviosaston ohi.

Tässä jutussa raapaistaan huonekasviharrastuksen pintaa. Jos omistaa yhdenkin kasvin, on hyvä tietää perusasiat hoidosta ja välttää yleisimpiä virheitä. Harrastuksen laajentuessa tarkempaa huomiota voi kiinnittää esimerkiksi erilaisiin kasvualustoihin, trendeihin ja ekologisuuteen.

Valo on kasveille hyväksi, tulipa se mistä tahansa. Riitta Järvelä Vakkurin kukan yrittäjä

Huonekasvit eivät ole uusi keksintö. Lasi-ikkunat ja hormiuunit yleistyivät 1700-luvulla ja mahdollistivat huonekasvien kasvattamisen. Ennen sitä valtaosa Suomen asuinrakennuksista oli ikkunattomia savupirttejä tai lautakattoisia mökkejä, joissa oli vain yksi luukulla suljettava valoaukko. Sellaisissa rakennuksissa ei riittänyt valoa ja lämpöä kasveille.

1800-luvun alussa kukat ilmestyivät kartanoiden ikkunoille. Kukkivien kasvien viljely kertoi harrastajan taidoista, ja viherkasvit yleistyivät vasta myöhemmin.Myrtti,ruusut,palsamit jalaakeripuu kasvoivat kartanoissa, kun taas tavallisen kansan ikkunoilla nähtiin ensimmäisenäpelargoneja javerenpisaroita. Palmu oli vuosisadan loppupuolella säätyläiskotien tärkein huonekasvi.

Kaupungistumisen myötä kattoon kurkottavat palmut ja peikonlehdet sekä kukkaruukkujen rivistöt muuttuivat ihmisten silmissä rumiksi ja vanhanaikaisiksi. Arkkitehti Salme Setälä kertoi oman kantansa selvin sanoin vuonna 1928:

En mielelläni käytä kovia myrkkyjä, koska maailma tarvitsee myös hyönteisiä. Pia Forsman Huonekasviharrastaja

Lopuksi jokunen sana elävistä kukista, joiden tarkoituksena kai olisi luoda eloa ja virkistystä huoneeseen, mutta jotka useimmiten tekevät vain häiritsevän vaikutuksen. Kukapa ei olisi suorastaan pelännyt kaatavansa horjuvia, hentokoipisia kukkatelineitä, joita saattaa nähdä erikorkuisia ja -muotoisia, niin, että vaatii taitoa pujotella huoneessa niiden ohi. Entä itse kukat: kaikennäköisiä siivottomia, kitukasvuisia lehtikasoja, jotka useinkaan eivät kykene silmää ilahduttamaan.

Maaseudulla huonekasvit pitivät kuitenkin pintansa, ja harrastus yleistyi jälleen 1990-luvulla. Nyt huonekasvit ovat suositumpia kuin koskaan.

Kokkolalaisen Vakkurin kukan yrittäjäRiitta Järvelä on ollut alalla 43 vuotta. Aluksi kukkakaupassa myytiin paljon huonekasveja, sillä niitä ei saanut marketeista. Nyt huonekasveja löytyy miltei mistä tahansa kaupasta, Helsingissä jopa joidenkin vaatekauppojen ja ravintoloiden yhteydestä.

– En tuomitse mitenkään markettien kasveja, mutta siellä hoito ei välttämättä ole yhtä ammattitaitoista kuin kukkakaupassa, Järvelä muistuttaa.

Huonekasvien kirjo on valtava, mutta nyt kaupaksi käyvät etenkin mummolan kasvit elipeikonlehdet,kentiapalmut,lyyrafiikukset,kilpipiileat jaanopinkielet. Aloittelijalle Järvelä suositteleepalmuvehkaa, joka pärjää niin paahteessa kuin pimeässäkin ja kestää hyvin epäsäännöllistä kastelua.

– Jos palmuvehkan saa hengiltä, on jo aika taitava.

Myös huonekasveihin hurahtanut luotolainenPia Forsman mainitsee palmuvehkan olevan omalla tavallaan helppo kasvi. Samaan porukkaan pääsevätrönsylilja,viirivehka jakultaköynnös.

– Kasvin helppous riippuu kuitenkin siitä millainen hoitaja on ja millaiset olosuhteet kodissa on. Palmuvehka ei tarvitse paljon valoa ja sitä ei kastella kovin paljon, koska sen juurimukulat keräävät vettä. Viirivehka voi siis olla innokkaalle kastelijalle parempi vaihtoehto, koska se kestää myös ylikastelua.

Forsman on itse innostunutorkideoista jabonsaista. Hän ei kulje tietoisesti trendien perässä, vaan valitsee kasvit oman makunsa mukaan.

– Olen hommannut uusia kasveja bonsaiharrastustani silmällä pitäen. Jos kasvi kasvattaa rungon, siitä voi tulla bonsai, joten olen hankkinut esimerkiksikiinanruusuja,liuska-aralian, pensasportulakan jakahvipensaan.

Bonsaiharrastuksessa pyritään illuusioon miniatyyripuusta leikkauksen ja huolellisen hoidon avulla. Tarkoitus on, että kasvi näyttää pieneltä puulta, joka olisi kasvanut karuissa oloissa vuoren rinteellä tai rantakalliolla.

– Yleensä paksulehtisten bonsaiden kanssa pärjää hyvin, mutta ohutlehtiset ovat vaikeammin hoidettavia. Jos kaipaa haastetta, kannattaa muutenkin ostaa ohutlehtinen kasvi. Esimerkiksiasparagukset ovat haasteellisia, Järvelä kertoo.

Forsmanin mielestä kaikista hankalampia ovat sellaiset kasvit, jotka tarvitsevat paljon kosteutta, mutta joiden lehdet eivät kuitenkaan saa kastua.

– Suomen oloissa on todella vaikea tuottaa tarpeeksi kosteutta ilman, että lehdet kastuvat.Begonia rex on myös hyvin hankala, koska se vaatii paljon valoa, mutta palaa rikki suorassa auringonpaisteessa.

Koska lajeja on paljon, tulee huonekasvien valinnassa ottaa huomioon monta asiaa. Jotkut kasvit puhdistavat ilmaa, toiset voivat aiheuttaa allergiaoireita. Joku vaatii jatkuvaa kastelua, joku valtavasti valoa. Lemmikki- ja lapsiperheisiin ei kannata hankkia myrkyllisiä lajeja.

– Lähden aina siitä, että huonekasvit eivät ole ruokaa tai syötäväksi tarkoitettuja. Siksi kannattaa huolehtia siitä, että lapsi tai lemmikki ei pääse syömään mitään huonekasvia, Järvelä kertoo.

Jos kasvin myrkyllisyyden haluaa tarkistaa, kannattaa asiaa tutkia monesta eri lähteestä, sillä liikkeellä on ristiriitaista tietoa. Forsman käyttää itse Helsingin yliopiston kattavaa listaa.

– Omat koirani harrastavat hortonomin hommia onneksi vain ulkona, mutta äidin tiibetinspanieli tykkää maistella kasveja ja kaivaa multaa. Lemmikkien terveys on aina etusijalla, joten kasvien myrkyllisyys on aina hyvä tarkistaa.

Vaikka yleisimmät kasvit ovat kaikki omalla tavallaan helppoja, on niidenkin hoidossa helppo epäonnistua. Forsmanin mukaan yleisin virhe tapahtuu heti, kun kasvi on tuotu kotiin.

– Ihmiset eivät hoksaa ottaa selville, mitä ovat tulleet ostaneeksi ja hoitavat kaikkia kasveja samalla tavalla. Aluksi olisi hyvä selvittää, mistä kasvi on lähtöisin ja koostaa hoito sen perusteella. Esimerkiksimaijat tulevat viidakosta, joten ne pitävät kosteasta ja viihtyvät varjossa, kun taaskaktukset kasvavat hiekkaisessa maassa, jossa ei ole juurikaan ravinteita.

Jos oman kasvin sielunelämää ei tunne, on sen hoitaminen paljon vaikeampaa.

Esimerkiksi väärällä kastelulla saa tapettua kasvin kuin kasvin. Suomalaiset yksinkertaisesti hukuttavat huonekasvinsa.

– Ajatuksena on hoitaa kasvia hyvin, joten sitä kastellaan ja kastellaan, eikä lainkaan katsota, tarvitseeko kasvi vettä. Yleensä huonekasvin pitää kuivahtaa kastelujen välillä, jotta juuret pysyvät terveinä, Järvelä sanoo.

Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että paksulehtiset kasvit kestävät kuivahtamista paremmin, kun taas ohutlehtiset vaativat enemmän kastelua. Vaikka valoisuus, ruukun koko, lämpötila ja kasvualusta vaikuttavat kastelun määrään, ei kerran viikossa kastelemalla voi mennä Järvelän mukaan kovin pahasti pieleen.

Kasteluveden on hyvä olla kädenlämpöistä ja juuripaakun pitäisi kastua kokonaan. Jos vettä valuu aluslautaselle, se kaadetaan pois.

Useiden kasvien hoito-ohjeissa kerrotaan, että kasvit eivät kestä hanaveden kalkkia. Järvelän mielestä veden seisottaminen on kuitenkin turhaa.

– Kaikkein paras kasteluvesi olisi tietysti keitettyä tai sadevettä, mutta sitten kukkien hoitaminen menisi jo aika työlääksi. Paljon tärkeämpää on se, että kastelukannu on puhdas.

Kasvin sijoittaminen on myös tarkkaa puuhaa. Aina sisustukseen parhaiten sopiva paikka ei ole kasville oikea.

Kaikki kasvit tarvitsevat valoa. Jos kasvi kukkii tai sillä on kirjavat lehdet, se kannattaa yleensä sijoittaa aivan ikkunan viereen.

– Kannattaa muistaa, että lehdessä oleva valkoinen osa ei yhteytä lainkaan, Forsman sanoo.

Järvelän mielestä suomalaisissa kodeissa riittää valoa koko kasvukauden ajan. Suomessa huonekasvien kasvukausi alkaa helmikuussa ja päättyy lokakuussa. Jos tuntuu, että valo ei riitä, voi avuksi ottaa kasvivalot tai aivan tavalliset lamput.

– Valo on kasveille hyväksi, tulipa se mistä tahansa.

Toki on olemassa myös kasveja, jotka viihtyvät kauempana ikkunasta. Viirivehka,traakkipuut javuoripalmu pärjäävät kaikki vähällä valolla. Palmuvehkan toisesta nimestä, komerokukasta, voi päätellä paljon.

– Jotkut kasvit viihtyvät hajavalossa ja toiset paahteessa. Hajavalo tarkoittaa sitä, että valoa tulee useasta suunnasta ja paikka ei ole aivan ikkunan vieressä. Paahdetta taas on aurinkoisella ikkunalaudalla, Järvelä opastaa.

Keväällä valon määrä lisääntyy ja se tarkoittaa huonekasvien maailmassa yhtä asiaa: on aika ryhtyä kasvamaan. Jotta kasvu saadaan maksimoitua, tarvitaan mullanvaihto.

Mullanvaihtoa edeltävänä päivänä kasvi kastellaan hyvin. Seuraavana päivänä se lähtee helposti pois ruukustaan. Jos multapaakku on täynnä juuria, on kasvi siirrettävä isompaan ruukkuun: yleensä sentin tai pari suurempi ruukku riittää hyvin.

– Poistan vanhat mullat hellävaraisesti ja oion juuria tarvittaessa, jotta ne pääsevät tekemään työnsä paremmin. On mielenkiintoista kurkata kasvin juuristoon ja nähdä missä kunnossa se on, Forsman kertoo.

Hän on hankkinut bonsaimultaa Saksasta ja käyttääsitruspuulle hapanta Välimeren multaa. Orkideat kasvavat karkeassa orkideamullassa, ja muut pärjäävät hyvin tavallisessa kukkamullassa.

– Halutessaan kukkamultaa voi parantaa vaikka soralla, joka luo multaan koloja ja antaa juurille enemmän happea. Kaktusten multaan sekoitan aina hieman hiekkaa.

Nykyään on saatavilla vaikka minkälaisia kasvualustoja, eikä multa ole suinkaan ainoa käytettävissä oleva materiaali. Ilmavaa kookoskuitua käytetään sellaisenaan tai multaan sekoitettuna. Vermikuliittia ja perliittiä sekoitetaan multaan, sillä ne sitovat kosteutta ja kuohkeuttavat kasvualustaa.

Savirouhe puolestaan varastoi itseensä suuria määriä vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti kasvien käyttöön. Jotkut käyttävät kasveille suunniteltua savirouhetta ja toiset samaan tarkoitukseen sopivaa tietynmerkkistä kissanhiekkaa.

– Etenkin allergisten kannattaa harkita vesiviljelyä. Silloin multaa ei tarvita lainkaan, vaan kasvien puhtaat juuret ovat lekasorassa ja vedessä, Järvelä kuvailee.

Forsmanin ja Järvelän mukaan erikoisten kasvualustojen käyttö ei kuitenkaan ole millään tavalla pakollista, vaan kasvit selviytyvät mullassakin.

– Mustaa multaa ei kuitenkaan kannata käyttää, koska se tiivistyy kastellessa liikaa eikä juurille jää silloin tarpeeksi tilaa.

Uudessa mullassa on kasville ravinteita pariksi kuukaudeksi, mutta ne puuttuvat kokonaan esimerkiksi kookoskuidusta ja savirouheesta. Olipa kasvualusta mikä tahansa, kasvit tarvitsevat kasvukaudella lisäravinteita.

– Nesteet ja puikot sopivat kaikille kasveille. Tärkeintä on noudattaa pakkauksen ohjetta ja antaa ravinnetta mieluummin vähän vähemmän kuin liikaa.

Ravinteiden ja hyvän hoidon ansiosta kasvilla riittää vastustuskykyä ja silloin tuholaisetkin pysyvät helpommin loitolla. Kasvien säännöllinen tutkiminen on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä tuholaiset saattavat ilmaantua kuin tyhjästä ja levitä kulkutaudin tavoin kasvista toiseen.

Järvelä kehottaa tutkimaan kasvit huolellisesti tuholaisten varalta jo ostopaikassa. Lehtien alapinnat, varret ja lehtihangat on syytä käydä läpi, silläansarijauhiaiset,ripsiäiset,kirvat,kilpikirvat javillakilpikät viihtyvät niissä. Jos kasvissa näkyy seittiä, on asialla saattanut ollavihannespunkki. Muutokset kasvin lehdissä voivat kertoa useista tuholaisista.

Kirvat ovat yleisimpiä tuholaisia. Ne näkee paljaalla silmällä, mutta esimerkiksi vihannespunkin voi havaita vain suurennuslasilla.

– Ostamisen jälkeen kasvia kannattaa pitää karanteenissa parin viikon ajan. Jotkut pitävät kasvin erillisessä huoneessa, mutta mielestäni muutama metri riittää hyvin, Forsman opastaa.

Jos tuholaisia tutkimisesta ja karanteenista huolimatta ilmaantuu, on harrastajalla kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko heittää saastuneen kasvin pois tai yrittää pelastaa sen.

Eri tuholaisiin tehoavat erilaiset torjuntakeinot tai niiden yhdistelmät: saastuneet lehdet kannattaa nyppiä pois, tuholaisten luontaisia vihollisia voi käyttää biologisena torjunta-aineena ja kaupasta saa useita hyönteismyrkkyjä.

Forsman ja Järvelä suosivat luontoystävällistä mäntysuopaliuosta. Kasvia voi suihkutella liuoksella tai kastaa pumpulitukon liuokseen ja käydä kaikki lehdet huolellisesti läpi.

Järvelän mielestä myös pelkkä kasvin peseminen saattaa riittää: ruukun ympärille vain kietaistaan muovipussi ja kasvi pestään suihkussa. Pelkkä sumuttaminenkin torjuu tuholaisia.

– En mielelläni käytä kovia myrkkyjä, koska maailma tarvitsee myös hyönteisiä. Jos kasvia myrkyttää oikein kovasti, siitä tulee käytännössä ongelmajätettä, Forsman muistuttaa.

Huonekasviharrastajien kannattaakin miettiä myös ekologisuutta. Forsmanin mukaan pääperiaatteen pitäisi olla se, että kasveja ei tapettaisi turhaan, vaan niitä opeteltaisiin hoitamaan. Kaupasta saa uusia kasveja kuolleiden tilalle, mutta niiden viljely rasittaa luontoa.

– Ihmisten kannattaisi ottaa selvää kasvista ennen kuin raahaavat sen kotiin, koska Suomessa myydään kasveja, joita ei saa mitenkään menestymään täällä.

Forsman suosii suomalaisia kasveja, sillä silloin hän tietää paremmin, miten kasvit on kasvatettu.

– Tuontikasvien multia ei esimerkiksi kannata mullanvaihdon jälkeen kipata heti omaan kukkapenkkiin, koska sitä ei koskaan tiedä, millaisia myrkkyjä niihin on laitettu.

Ekologisesti ajattelevat hyödyntävät kasvien kasvukykyä ja kasvattavat itse kasveja siemenistä tai lisäävät niitä pistokkaista. Kasvista leikatut pistokkaat laitetaan veteen juurtumaan ja istutetaan sen jälkeen multaan.

Pistokkaita kasvattamalla säästää myös selvää rahaa. Järvelän mukaan kasvin hinta muodostuu puutarhan hinnoittelusta, veroista ja kuljetusmaksuista. Hintaan vaikuttavat myös kasvin koko, ikä ja lajike.

– Tykkään itse ostaa kasvit pieninä, koska ne ovat silloin edullisia ja niiden kasvua on mukava seurata. Sitruspuu on kallein kasvini, sillä se maksoi muutaman kympin enemmän kuin muut kasvit, Forsman kertoo.

Halutessaan kasveihin saa uppoamaan rahaa, sillä esimerkiksi peikonlehden harvinaisemman värimuunnoksen hinta pyörii parin sadan euron molemmilla puolilla. Bonsaissa puhutaan jo tuhansista euroista.

– Sellainen ei kuitenkaan ole omissa haaveissani. Ennen kuin laitan kasveihin satojakaan euroja, haluan opetella hoitamaan niitä kunnolla.

Huonekasveissa riittää opettelua, sillä tietoa löytyy miltei loputtomasti. Useimmissa asioissa kyse on kuitenkin makuasioista. Tutustumalla löytää omaan hoitotapaan sopivat kasvit ja kasvualustat. Hienosäätää voi, jos intoa ja aikaa riittää.

– Ei huonekasvien kasvattaminen kuitenkaan ole mitään tähtitiedettä. Oikeastaan se on aika helppoa, eikä siitä kannata missään nimessä stressata, Järvelä vakuuttaa.

Forsmaninkin mielestä harrastus on helppo, kunhan sen pitää aisoissa. Kasveja on liikaa siinä vaiheessa, kun harrastus muuttuu taakaksi.

– Mutta muuten kasvit luovat ympärilleen pelkkää iloa, Forsman toteaa hymyillen.

Sinisiä linkkejä klikkaamalla pääset suoraan kyseisen kasvin hoito-ohjeisiin tai tuholaisen torjuntaohjeisiin.

Lähteet:

Koti kukkii, Valitut Palat, 1981

Rakkaat vanhat huonekasvit, Leena Arkio, 1985

Huonekasvien henkiinjäämisopas, Veronica Peerless, 2017

Huonekasvit-ryhmä Facebookissa