Urheilu

Jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainen on kuollut 74-vuotiaana vakavaan sairauteen

– Jos halusit pelaajasta mitata ulos parasta, piti tehdä kaikki pelaajien eteen, Matikainen muisteli STT:n haastattelussa vuonna 2022.

– Lähestyimme pelaajia. Se oli totaalista, kaikki pelaajat varmasti kokivat, että olivat joukkueen jäseniä.

Sunnuntaina 74 vuoden iässä kuolleen Matikaisen johdolla Leijonat saavutti ensimmäiset mitalit niin olympia- kuin maailmanmestaruuskisoissakin. Calgaryssa vuonna 1988 saavutettu olympiahopea avasi menestyksen portit.

– Ei sitä sillä hetkellä ajatellut, että ylitettiin kynnys, mutta nopeasti sen jälkeen se valkeni. En näe sitä mitalia niin suurena saavutuksena kuin sen henkisen kynnyksen ylitystä, Matikainen arvioi.

"Isänä, äitinä tai tyttöystävänä"

Matikainen kertoi halunneensa aina ensin tutustua jääkiekkoilijoihin ihmisinä, ei pelaajina. Calgaryn olympiajoukkueen ehdokkaille Matikainen teetätti psyykkiset testit.

– Halusin tietää, millaisten ihmisten kanssa menemme kovaan stressiin ja painetilanteeseen, mitä uhkakuvia ja vahvuuksia pelaajista löytyy, Matikainen kertoi myöhemmin.

Ennen Calgarya Suomi oli ollut useita kertoja lähellä aikuisten arvokisamitalia, mutta olympiahopea oli yllätys.

Matikainen valmensi Calgaryn olympiajoukkuetta kahdestaan kakkosvalmentaja Hannu Jortikan kanssa. Maalivahtivalmentajaa tai vastustajien tarkkailemista tekevää apuvalmentajaa ei ollut, ja tuon sukupolven suomalaispelaajat olivat yhä osin puoliammattilaisia.

– Siinä sai olla välillä isänä, äitinä tai tyttöystävänä, Matikainen kertoi.

"Kaikki eivät voi olla tähtiä"

Sekä Matikainen että Jortikka olivat valmentaneet olympialaisia edeltäneinä vuosina alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta, ja suuri osa Calgaryn joukkueesta oli tuttuja tätä kautta.

Matikainen muisteli, että heille oli hyvin selkeää, mihin rooliin pelaajia haettiin: rooli oli lähellä sitä, mikä jokaisella oli seurajoukkueessa.

– Kaikki eivät voi olla tähtiä, vaan pitää olla myös duunareita. Jos jonkun tähtipelaajan alistaa duunarin rooliin, niin harvemmin he sitoutuvat eivätkä edes osaa, kun eivät ole oppineet tekemään, Matikainen kertoi.

Vuonna 1992 Matikainen johti Leijonat MM-mitaleille. Loppuottelussa Prahassa Suomi hävisi Ruotsille.

– Finaalin jälkeen tappiota ei ehtinyt suuremmin harmitella. Jälkeenpäin on miettinyt, että lähellähän se oli. Ruotsalaisilla oli parempi valmius, sillä he olivat pikkupoikina tv:stä nähneet, kuinka Ruotsi voittaa arvokisoja, Matikainen arvioi jälkikäteen.

Suhonen näytti suunnan

Joensuussa varttunut Matikainen pelasi kotimaisessa pääsarjassa vain kahtena kautena, 1971–1972 Joensuussa ja 1980–1981 SaiPassa. Muun ajan hän kiekkoili divisioonatasolla. Matikaisen pelaajauran viimeinen valmentaja oli Alpo Suhonen, uuden valmentajasukupolven suuri uudistaja, jolta Matikainen sai tärkeitä vaikutteita.

Matikainen peri Suhoselta SaiPan päävalmentajan pestin vuonna 1981. Pari vuotta myöhemmin hän hyppäsi Kärppien päävalmentajaksi, ja kaudeksi 1987–1988 hän siirtyi HIFK:n vaihtopenkin taakse. Samalla kaudella hän aloitti myös miesten maajoukkueen päävalmentajana.

Matikaisen päävalmentajakausi päättyi vuonna 1993. Hän valmensi vielä muutaman pätkäpestin ennen kuin siirtyi vaihtopenkiltä toimistoon, HIFK:n general manageriksi 2001.

Pitkän jääkiekkouran viimeiseksi etapiksi jäi Pelicansin hallituksen puheenjohtajuus, jota Matikainen hoiti vuosina 2016–2020.