Paikallisuutiset

Kalajokinen Arvi Mustonen on tehnyt lasi-igluja Lapin matkailuun, nyt eläköitynyt yrittäjä rakensi mökilleen oman iglun – "Mopo karkasi käsistä!"

– On siinä kiva katsella tähtiä! Ja kuutamolla on mukava katsella, näkyykö jäniksiä.

Arvi Mustonen jaHelena Huhtala-Isokääntä esittelevät Arvin rakentamaa iglua, pientä mökkiä jossa sängyn päällä kaareutuu lasikatto. Iglu valmistui jouluksi, ja joitain öitä täällä on jo talven aikana vietetty.

– Revontulia ei ole vielä satuttu näkemään, Helena kertoo.

Arvi on varsinainen iglu-asiantuntija. Hän jäi pari vuotta sitten eläkkeelle omasta yrityksestään, Kalajoen Teollisuusrakenne Oy:stä, jota jatkaa nyt hänen poikansa Sami Mustonen. Jo Arvin aikana, 5–6 vuotta sitten, yritys alkoi toimittaa lasi-igluja Lapin matkailuun.

Meinasin ruveta kotona puuliiterin tekoon, niin tuo sanoi, että nyt ei tänä kesänä rakenneta mitään. Arvi Mustonen

– Mehän on tehty näitä lähes sata, ja poika on myynyt taas monta kymmentä, hän kertoo.

Ja nyt on omakin iglu kesämökin pihassa Kalajoen Tyngän kylällä.

– Pitäähän iglumiehellä iglu olla, Helena toteaa.

Tosin alun perin tarkoitus oli rakentaa vain pieni nuotiopaikka yritykselle tulleista iglun koeikkunoista. Kuinkas ollakaan, ne vaihtuivat mittatilauksena teetettyihin lämpölaseihin ja nuotiopaikka igluun.

– Mopo karkasi käsistä, Arvi nauraa.

Hän ei laittanut lasia lattiaan asti vaan teki seinän alaosan hirrestä, samoin kuin sisäänkäynnin. Lasikuvun kehikonkin hän teki puusta eikä teräksestä, jota yrityksen valmistamissa igluissa käytetään.

– Oli siinä haastetta, kun kulmaa on vähän sinne-tänne, hän esittelee kattorakennetta.

Igluun on vedetty sähköt, ja mukavuudesta huolehtivat verholla suojattu wc sekä jääkaappi, televisio ja radio. Aamukahvin keittokin onnistuu täällä.

Kesällä iglun käyttö saattaa jäädä vähemmäksi ihan käytännön syystä:

– Yhtenä aamuna, kun aurinko paistoi, täällä oli jo 42 astetta lämmintä vaikka oli ikkunat auki.

Jotain vuosia sitten Arvilla oli työmaana rakentaa Saariselän Kakslauttaseen igluravintola tornin päälle, ja siellä oli auringonpaisteella lämpö saunalukemissa, yli 70 asteessa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Tyngän mökillä on pitkä historia, sillä sen vanhin osa, pieni hirsimökki, on vähintäänkin 1940-luvulta peräisin.

– Tässä on asunut Tyngän koulun keittäjä Hanna Kukko, Arvi tietää.

Hän osti mökin vuonna 1992, jolloin se oli ollut kymmenkunta vuotta tyhjillään. Sieni oli syönyt lattiat, ja välikatto oli otettava pois koska mökki oli niin matala. Jäljelle ei lopulta jäänyt juuri muuta alkuperäistä kuin seinähirret.

Mökin viereen Arvi on rakentanut erillisen saunamökin. Toissa kesänä hän lasitti molemmat terassit ja niitä yhdistävän käytävän vanhoilla parvekelaseilla. Täällä ollaan säältä suojassa, ja koleina päivinä säteilylämmittimet luovat lämpöä.

Kesäpaikassa on riittänyt Arville puuhaa jo 30 vuoden ajan, ja viime aikoina tahti tuntuu vain kiihtyneen.

– Tuli semmoinen emäntä taloon, että se sanoo että pitäisi tehdä sitä ja tätä, nauraa Helena.

– Ei se aika kulu makaamalla. Pitää olla tekemistä, Arvi sanoo.

Pariskunta on pitänyt yhtä nyt kolme vuotta, ja molemmat ovat luonteeltaan tekeväisiä. Helena hoitaa vielä oman yrityksensä kautta Alavieskan seurakunnan emännän tehtäviä, ja Arvi auttaa niissäkin töissä.

Helena toteaa, että mökillä on mukava tehdä hommia yhdessä, kun ei ole enää kokopäiväistä työtä.

– Minä sotken ja sinä siivoat, Arvi veistelee.

Helena korjaa, ettei se ihan niinkään ole. Osaava mies on joka tapauksessa onni:

– Yhtenä päivänä piirsin pöydän, ja kohta tämä tuli ja sanoi että siellä on pöytä valmiina!

Viime vuonna mökillä oli iso työmaa, kun pihaa laajennettiin Arvin ostamalle viereiselle palstalle. Alueelta kaadettiin nelisenkymmentä puuta, maata ajettiin satoja kuutioita ja kivet kerättiin isoksi kivikkokukkapenkiksi. Perustettiin kasvimaa ja istutettiin marjapensaita sekä kuusiaita tontin ympärille.

Tänä kesänä on tarkoitus ottaa rennommin, kun on Helenan pojan häät laitettavana ja Rhodoskin kutsuu.

– Meinasin ruveta kotona puuliiterin tekoon, niin tuo sanoi, että nyt ei tänä kesänä rakenneta mitään, Arvi kertoo.

Tosin mökkitontilta on nyt keväälläkin kaadettu puolenkymmentä puuta, maata pitäisi ajaa vielä lisää ja ideoita on Helenalla pää täynnä:

– Olen miettinyt pergolaa, voisiko semmoisen saada? Ja tuohon pieneen lampeen voisi tehdä putouksen, hän suunnittelee.

Tonttiin kuuluu kapea kaistale lähellä virtaavaan Vääräjokeen asti, ja Arvilla onkin työlistalla myös laituri, jolta lastenlasten on mukava käydä kalastamassa.

Mökin pihassa on vanha maakellari, jonka Arvi on kunnostanut. Joku on tiennyt kertoa, että siellä on joskus aikoinaan keitetty pontikkaakin.

Herkkuja laitetaan grillikodassa nahkiaisista lähtien, ja maakellarin vieressä on myös rosvopaistipaikka.

Käsityötaitoinen Helena vastaa sisustamisesta ja suosii romanttista tyyliä. Arvin mökkiin valitsema sinivalkoinen väritys ei heti miellyttänyt hänen silmäänsä.

– En voinut alkuun sietää sinistä, piti oikein opetella! Yritin ensin tuoda tänne jotain punaista, mutta ei se vain passannut. Nyt tuon tänne sinisiä tavaroita.

Huonekaluja on hankittu edullisesti kierrätystavarana. Mökin nojatuolitkin ostettiin parilla kympillä, Arvi purki ne ja Helena täytti ja verhoili ne uudelleen. Tuloksena oli kaksi uudenveroista tuolia.

Helena mittailee katseellaan mökin keittiötä ja miettii, että jotenkin tätä järjestystä pitäisi muuttaa.

– Härnäsin Arvia, että tehdäänkö tuo välikkö uudeksi huoneeksi. Tässähän pitää miettiä, mitä me sitten teemme, kun meistä tulee vanhoja.

Vaikka ei rakenteilla olisi mitään, ei mökillä lopu tekeminen.

– On nurmikon ajamista, rikkaruohojen kitkentää, kukkien kastelua, vadelmia pitää säilöä... Helena luettelee.

– Työleiri, Arvi pistää hyväntuulisesti väliin.

Sateisena toukokuun päivänä voi vasta aavistaa, millainen kukkaloisto mökin penkeissä lepää. Helenan mukaan siitä vastaa Arvi.

– Arvi on semmoinen viherpeukalo! Ne on aivan kauhean suuria ne sen kukat.

Ja mikä on viherpeukalon salaisuus?

– Puhuu paskaa niille, Arvi väittää. Helena oikaisee, että kunnon höystöt.

Kumpikaan ei osaa vain istua aloillaan. Mutta silloin kun halutaan levätä, ajetaan asuntoautolla Maasydänjärvelle.

– Siellä ei tarvitse tehdä mitään. Kalastetaan ja käydään tanssimassa, Helena kertoo.

Ja kyllä mökilläkin sielu lepää. Siellä vietetään puolet vuodesta, säästä riippuen noin toukokuusta marraskuun lopulle asti. Kalajoen keskustan tuntumassa olevassa kodissa käydään vain pesemässä pyykit, kastelemassa kukat, leikkaamassa nurmikko ja hakemassa postit.

– Pääsiäisenä oltiin täällä kolmena iltana. Saunattiin, ihailtiin paljusta puoliltaöin täysikuuta ja tähtitaivasta ja sitten mentiin igluun yöksi. On täällä mahtavaa olla ja rentoutua.