Paikallisuutiset

Kumpi on vaarallisempi, korona vai tavallinen kausi-influenssa? – Kysymys, jonka vastaus on siellä jossain, tilastoissa ja niiden tulkinnassa

Korona ja kuolema. Kulkutauti ja sen äärimmäinen seuraus.

Syyskuun alussa alkoi näyttää huolestuttavalta. Lokakuussa se oli jo kaikille selvää. Koronan toinen aalto on tosiasia.

Oikeastaan toinen aalto on Suomen ulkopuolisessa maailmassa vielä huutomerkkimäisempi fakta. Monessa Euroopan maassa tartuntamäärät ovat nousseet kevään synkimpien päivien tasolle. Pahemminkin ylittäneet ne.

Suomessakin päivittäin raportoitujen uusien tartuntojen määrä on ylittänyt useaan kertaan pääsiäisviikolla – huhtikuun alussa – kirjatut 200.

Oma lukunsa on ollut Vaasan seutu, jossa epidemia ryöpsähti rakettimaiseen nousuun. Edelleen Vaasan sairaanhoitopiiri on koronaluokituksessa maan pahin alue eli kolmiportaisen asteikon kolmannella askelmalla, leviämisvaiheessa.

Suomessa tosin toisen aallon trendi on viimeksi kuluneen viikon aikana kääntynyt tavoiteltuun suuntaan. Tartuntatilannetta ei voi vieläkään luonnehtia hyväksi – ei ainakaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, Vaasassa näyttää jo paremmalta ­– mutta suunta on positiivinen.

Tunnettu vihreiden vaikuttaja ja tilastotieteilijäOsmo Soininvaara on omassa blogissaan seurannut toisen aallon kehitystä lokakuun ensimmäisestä viikosta lähtien. Soininvaaran käyrätkin osoittavat, että Suomen suunta on kääntynyt.

Muun Euroopan ja maailman sen sijaan ei.

Tartuntatautipandemiatietystikin tarkoittaa ensisijaisesti lääketieteen keinoin ja parhaan ymmärryksen mukaan käytävää taistelua terveyden puolesta sairautta vastaan.

Taudin etenemisen seurannassa ja arvioinnissa ensisijaisina työvälineinä ovat numerot, tilastotiede ja matematiikka.

Voidaanko niiden perusteella ottaa kantaa tulenarkaan kysymykseen: kumpi on vaarallisempi tauti, korona vai ”normaali” influenssa?

”Tulenarkaan” sikäli, että hyvin helposti vertailu tulkitaan yritykseksi vähätellä koronatilannetta. Sellaiseen ei pitäisi olla mitään syytä. Toisaalta ei myöskään syytä tarkastella asioita toteutuneiden lukujen perusteella.

Vaarallisuuden äärimmäinen mittari on tautiin kuolleiden määrä. Mitä siitä voi sanoa?

Ennen kuin katsotaan tilannetta lokakuussa 2020, hypätään hetkeksi historiaan. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa, helmikuussa 1918 puhkesi pandemia, joka jäi historiaanespanjantautina.

Maailman väkiluku vuonna 1918 oli noin 1,8 miljardia. Espanjantautiin kuolleiden määräksi arvioidaan 50–100 miljoonaa ihmistä.

Miten on mahdollista, että kuolleiden määrän haarukka on suurempi kuin alaraja? Selitys on erittäin vaihteleva tilastointitapa. Espanjantautiin kuolleiksi tilastoitiin ihmisiä, jotka eivät oikeasti olleet siihen kuolleet. Sama päinvastoin.

Oli oikea luku mikä tahansa, valtavasta inhimillisestä katastrofista oli kyse aikana jolloin myös tykit, kranaatit ja hermokaasu olivat toimineet viikatemiehen renkeinä vuosisadan ensimmäisessä maailmanpalossa.

Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin (1957–1958) riehunutaasialainen influenssa tappoi eri lähteiden mukaan 1–4 miljoonaa ihmistä. Nytkin huomio kiinnittyy nelinkertaiseen vaihteluväliin. Maallikkoarvio sanoo, että syy on sama kuin espanjantaudin kohdalla eli kuolinsyytilastoinnin horjuvuus.

Suomea epidemia huuhtoi Tilastokeskuksen mukaan pahimmillaan marraskuusta 1957 tammikuuhun 1958 ja tappoi yhteensä 1 800 henkeä.

Vuosina 1968–1969 maapalloa riivasihongkongilaisena tunnettu influenssaepidemia, johon arvioidaan myös kuolleen 1–4 miljoonaa ihmistä. Vaihteluväli? Taas kerran iso.

Suomessa se oli edeltäjäänsä lievempi aiheuttaen tuhat kuolemaa, joista suurin osa tapahtui vasta taudin toisessa aallossa vuonna 1969.

Kymmenen vuotta sitten (2009–2010) riistäytyi pandemiaksi sikainfluenssa, johon sairastuneista kuoli arviolta 284 000 ihmistä. Mutta. Laboratoriossa varmistetuista sikaninfluenssatartunnoista kuoleman johti 18 449 tapausta. Varmistettujen tapausten ja arvion väli on viisitoistakertainen...

Kyseisten kahden vuoden aikana Suomessa tilastoitiin vain 50 influenssa­kuolemaa. Kuolleisuutta vähensi, että noin puolet väestöstä rokotettiin tautia vastaan.

Sitten takaisin lokakuuhun 2020. Pysytään silti edelleen numeroissa.

Koko maailmassa on tilastoitu perjantaihin mennessä 41,7 miljoonaa koronatartuntaa. Koronaan kuolleiden määrä on ylittänyt miljoonan rajan (1 136 570 kuollutta).

Olemme siis jo tällä hetkellä 1950-luvun aasialaisen ja 1960-luvun hongkongilaisen kuolinluvuissa. Näin siis absoluuttisissa luvuissa. Maailman väkiluku tosin on nyt (7,8 miljardia) yli tuplaantunut sitten 1950- ja 1960-lukujen.

Voiko tästä päätellä, että olisimme nyt sataan vuoteen pahimman pandemian keskellä? Jos espanjantaudin kuolleisuusluvut pitävät alkuunkaan paikkansa, yhtä tuhoisasta taudista ei ole kyse.

Luonnollisesti maailmansodan runtelemassa maailmassa ihmisten vastuskyky oli yli sata vuotta sitten hauras. Lääketieteen tason vertailu taas ei ole mielekästä.

Joka tapauksessa pahalta koronapandemian nykyinen kehitys juuri nyt näyttää.

Mennään Suomeen. Perjantaihin mennessä Suomessa on tilastoitu koronakuolemia yhteensä 353. Onko määrä paljon vai vähän verrattunavuosittain influenssaan menehtyneisiin?

Täsmällinen vastaus hipoo kiusallisuutta: ei voi tietää tai on liian aikaista sanoa.

Suomessa kuoli viime vuonna 53 949 ihmistä, joista aika tarkasti puolet miehiä ja puolet naisia. Kymmenen viime vuotta vuosittainen kuolleiden määrä on ollut pyöristäen välillä 50 000 – 54 000. Sukupuolijako on mennyt lähes tasan.

Onko koronakuolemien määrä näkymässä tämän vuoden tilastoissa niin sanottuna ylikuolleisuutena?

Ensin termi ”ylikuolleisuus”. Ylikuolleisuus tarkoittaa influenssakauden aikaisen kuolleisuuden vertaamista kauden ulkopuoliseen kuolleisuuteen sekä aiempiin influenssakausiin.

Suomessa kuolee keskimäärin karkeasti tuhat ihmistä viikossa – toki vaihdellen kahden puolen tuhatta. Runsaat 350 seitsemässä kuukaudessa on tähän suhteutettuna sittenkin melko vähän.

Heti perään on todettava, että mielellään koronaan ei tietenkään olisi kuollut kukaan. Sitä ei vain voi välttää.

Ylikuolleisuudesta ei Suomessa voi siis puhua. Voidaanko maailmalla, esimerkiksi Ruotsissa? Voidaan.

Useaan kertaan on syksyn aikana todettu yksi kuolleisuutta hillinnyt tekijä. Keväällä tapahtuneet tartuntatragediat hoitokodeissa kylvivät hyytävää satoa. Nyt syksyllä vastaavaa ei ole toistaiseksi päässyt tapahtumaan.Tartunnan saaneista 80 prosenttia on ollut alle 50-vuotiaita ja jopa puolet alle 30-vuotiaita.

Influenssaan kuolleiden määrä Suomessa vuosittain? Googlaamalla luku on välillä 20–1 000. Tilastokeskuksen mukaanvuonna 2018 Suomessa kuoli influenssaan 400 henkeä. Ihan samoin kuin koronassa ikääntyneiden pylväät ovat tilastoissa korkeimmat.

Kumpi on vaarallisempi pöpö, influenssa- vai koronavirus?

Viikko on luonnollisesti aivan liian lyhyt aika tehdä minkäänlaisia vähänkään pidemmälle ulottuvia johtopäätöksiä, mutta Suomessa tilanne siis näyttää kääntyneen parempaan suuntaan.

Huomioon on myös otettava, että kevään tilanteen todellinen vakavuus jäi arvailujen varaan johtuen nykyistä aivan oleellisesti pienemmästä testausmäärästä. Se ei ollut huhtikuussa tahdon asia. Testauskapasiteetti yksinkertaisesti oli tuossa vaiheessa riittämätön.

Toisin kuin Suomen tuoreimmat tartuntalukemat, tiedot muualta maailmasta ovat viime viikkoina ja päivinä kertoneet synkästä suunnasta. Kukaan ei voi tarkasti tietää kuinka pitkään vielä menee huonosti ennen kuin todellinen kestävä käänne parempaan tapahtuu.

Ennen tehokkaan rokotteen valmistumista ja ennen kaikkea sen laajamittaista käyttöönottoa joudumme odottamaan, pesemään käsiä, pitämään turvavälejä ja ripustamaan maskit kasvoillemme.

Näillä keinoilla taudin leviämistä voi jo hyvin todistetusti padota, mutta tukahduttamiseen rokote on ainoa keino. Sitä odottavan aika tulee väistämättä pitkäksi.

Lähteet: THL:n tilastotutkija Oskari Luomalan ja erityisasiantuntija Niina Ikosen haastattelut, Tilastokeskus sekä useat nettisivustot.