Mielipiteet

Luken professori Anne Tolvasen mielipidekirjoitus: Tuuli- ja aurinkoenergian sijoittaminen tarvitsee kokonaisvaltaista arviointia

Suomen hiilineutraalisuustavoite 2035, tarve edulliselle uusiutuvalle energialle ja puun energiakäytön rajallisuus vauhdittavat tuuli- ja aurinkoenergian investointeja. Voimaloiden rakentamisvauhtia nopeuttaa myös ulkomainen pääoma. Lisäksi tuulivoiman hitaita lupaprosesseja voidaan nopeuttaa pitämällä tuulipuistot pieninä. Aurinkoenergian rakentamiselle ei valtakunnallista sääntelyä edes ole, joten lupamenettely vaihtelee maakunnasta ja kunnasta toiseen.

Miten pysymme mukana näin nopeassa kehityksessä? Uusi ilmastolaki velvoittaa kunnat laatimaan ilmastosuunnitelman. Tuuli- ja aurinkoenergia houkuttavat, koska ne tuottavat kunnille tehokkaasti päästövähennyksiä ja tärkeää taloudellista hyvinvointia. Toisaalta tuuli- ja aurinkovoimaloiden sekä siirtolinjojen rakentaminen hävittää metsää ja pirstoo luonnonympäristöjä. Sitä kautta ne heikentävät alueiden virkistysarvoa ja asukkaiden hyvinvointia. Tasapainoteltavaa riittää.

Uusien energiamuotojen sijoittaminen tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti siten, ettei ilmastotavoitteiden ja taloudellisten intressien varjolla heikennetä muita kestävyyden osa-alueita. Avainasemassa on viisas ja ennakoiva maankäytön suunnittelu, jossa tavoitellaan yhteishyötyjä.

Tarvitaan vertailevaa tutkimustietoa siitä, millaisia ilmasto-, monimuotoisuus-, talous- ja hyväksyttävyysvaikutuksia aiheutuu, jos tuuli- tai aurinkovoimaa sijoitetaan metsiin, soille taikka rakennettuun ympäristöön. Tämä edellyttää myös vaikutusten yhteismitallistamista ja mittareita. Lisäksi tarvitaan menetelmäkehitystä ja ideoita, jotta aurinkopaneeleiden tai siirtolinjojen alla oleva tila saataisiin hyötykäyttöön.

Osa tiedossa olevista, uusiutuvan energian tuotantoon soveltuvista alueista voitaisiin vielä jättää odottamaan teknologian kehitystä.

Energiayhtiöt kilpailevat rakennustilasta myös keskenään. Tätä kilpailua voisi hyödyntää suosimalla luvituksissa niitä, joiden suunnitelmissa on selkeät kestävyys- ja vastuullisuustavoitteet luonnon, ympäristön ja asukkaiden kannalta. Jos uusiutuvan energian rakentamisen alta kaadetaan metsää, yritykset voisivat kompensoida toimintaansa ennallistamalla alueita muualta. Neuvottelut korvauksista maanomistajien kanssa voitaisiin tehdä yhteisesti. Kestävä ja läpinäkyvä toiminta koituisi imagohyötynä yrityksille lisäten niiden toiminnan hyväksyttävyyttä.

Olisiko tarpeen myös maltti? Osa tiedossa olevista, uusiutuvan energian tuotantoon soveltuvista alueista voitaisiin vielä jättää odottamaan teknologian kehitystä. Näin ei sidottaisi kaikkia hyviä alueita vuosikausiksi eteenpäin teknologiaan, joka saattaa jo lähitulevaisuudessa vanhentua. Energian ajoittainen jopa negatiivinen hinta osoittaa, että meillä on jossain määrin varaa myös odottaa.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori.

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.