Paikallisuutiset

"Mikään ei ole muuttunut pelaamisessani tai harjoittelussani" – Seura, sarjataso ja joukkueen tavoite ovat vaihtuneet, mutta pesäpallolegenda Toni Kohosen intohimo lajia kohtaan ei karise

Toni Kohonen pelasi keskiviikkoiltana Kannuksessa Ykköspesiksen pelissä. Ikimuistoinen näky ja virke, jota en koskaan uskonut kirjoittavani. Siis siinä mielessä, että lausuma kaikkine komponentteineen vastaisi totuutta.

Miten tähän on tultu? Palataan aluksi marraskuuhun 2018. Tiedote jysähtää pommin lailla valtamedioiden verkkosivuille ja on sisällölliseltä anniltaan jymy-yllätys – kirjaimellisesti.

Ykköspesikseen pudonnut Oulun Lippo ilmoittaa naaranneensa lukkarilegendan riveihinsä Sotkamon Jymystä. Siirto järisyttää kansallispelin mannerlaattoja.

Se lyhyistä saatesanoista. Muutoksien tuuli on siis tuivertanut pesäpallon grand old manin kasvoille viimeisten kahdeksan kuukauden aikana.

Poissa ovat pääsarjan kirkkaat parrasvalot supertähden elämästä. Vähintään väliaikaisesti, ellei jopa pysyvästi.

Pelipaikkaa lukuun ottamatta käytännössä kaikki on toisin kuin ennen. Tai oikeastaan ei.

– Kaikki sitä puhuvat, onko muutos iso. Mikään ei ole muuttunut pelaamisessani ja harjoittelussani. Ei se myöskään peli-intoa ole vienyt, Kohonen oikoo.

Ennätystehtailija ei kiistä sitä, että pelipaikkakuntien lajikulttuuri ja puitteet sekä yleinen mediahuomio eroavat toisistaan valtakunnallisten sarjatasojen välillä. Ulkoiset muutokset eivät häntä kuitenkaan vaikuta hetkauttavan.

Hyväksytään. Aiheesta ja projektista toiseen. Mestaruuspokaalin sijaan tavoitteena on palauttaa pohjoisen entinen pesismahti ylimmälle sarjatasolle. Viitteelliseksi aikatauluksi on asetettu kahden vuoden aikamääre.

– Siitä pidetään kiinni. Tulevaisuudessa yritämme rakentaa Oulusta Superpesis-paikkakunnan, mutta vielä sen hetki ei ole. Tapahtuuko se sitten ensi vuonna vai milloin? Katsotaan.

– Kuten tänään nähtiin, paljon on hommia jokaisella edessä, jotta kolkuttelisimme Superpesiksen porttia. Onhan näistä kaikista varmaan tulevaisuudessa tulossa pääsarjaan hyviä pelaajia. Työtä se vielä vaatii, parkkiintunut ammattilainen arvioi tappiollisen Kannus-pelin jälkeen.

– Olen sitoutunut tämän vuoden nousuprojektiin, eli vuoden sopimus on voimassa. Sen takia tähän lähdin, että kerron, mitä arki Superissa on ja mitä sarja vaatii. Toivon mukaan sinne jää jotakin oppia, hän taustoittaa.

– Tämä kaveri on ihan pätevä lukkari. Ei kuitenkaan mikään Kohosen reinkarnaatio.

Vuosikymmenen alkupuolella eräässä junioreiden pelipalaverissa pelinjohtaja esitteli vastustajan pelaajan. Ennakkotietojen loppuosassa lajin keulakuva kuvattiin jälleensyntymiseen kykenevänä eli miltei uskonnollisena jumalolentona. Messevä, kiistatta hiukan yliampuva vertaus, joka pohjimmiltaan teki oikeutta Kohoselle.

Toteamus kuvastaa hyvin sitä, kuinka monumentaaliseksi instituutioksi Kohonen on paisunut laji-ihmisten silmissä.

Maineella on kuitenkin hintansa. Mestarista ollaan monta mieltä. Yhdet ylistävät estoitta, toiset parjaavat vihreinä kateudesta.

Kohosen veroista pelimiestä ei ole eikä tule. Himotreenaaja, joka jaksaa vuodesta toiseen. Hankalaluonteinen diiva. Sooloilija.

Niinpä niin, lausuntoja laidasta laitaan. Yhtä kaikki, Kohonen on puheenaihe. Pesäpallon Wayne Gretzkyä seurataan, minne ikinä hän meneekin.

Eikä sarjatasovaihdos siirrä herra Itä–Länttä suojaan huomiolta. Kärpästen herra on takuulla luupin alla myös Ykköspesiksessä. Halusi hän sitä tai ei.

Kohosen läsnäolon vaikutus Ykköspesikseen onkin huomattava. Lajilegenda on toiseksi korkeimmalle sarjatasolle terävä pr-piikki, joka ei turruta vaan piristää. Hän tuo kosolti yleistä kiinnostavuutta "pesäpallon AHL:ää" kohtaan.

Useimmilla divaripaikkakunnilla mikä tahansa runkosarjaottelu ei vedä lehtereitä täyteen. Oulu tasokkaana vastustajana voi luonnollisesti houkutella jonkin verran ekstrakatsojia.

Kode-lisän vaikutus on kuitenkin varmasti tuntuvampi kuin tämän edustama seura joukkueena tai edes nostalgisena nimenä. Poimitaan jokunen esimerkki.

Sunnuntaina Laukaa kohtasi Oulun 404 maksavan katsojan edessä. Viikkoa aiemmin lauantaina Laukaa–Vähäkyrö-ottelua tiiraili 158 silmäparia. Molemmat koitokset olivat siis ajankohdaltaan pesisväelle otollisia, keskenään verrannollisia viikonloppupelejä.

On myös mainittava, että Vähäkyrö on Laukaan päävastus, kun taas Oulu kahnaa tyystin eri sijoista. Sopii olettaa, että pisteiden valossa merkityksellinen, tasaväkinen otatus on mielekkäämpää katsottavaa kuin kotiyleisön näkökulmasta kurja läpihuutojuttu.

Toukokuun sarja-avauksessa Pöytyä sai vieraakseen Oulun. Tuolloin paikalle tuli 322 katsojaa.

Myönnetään – ei mikään megalomaaninen saldo. Lukema on joka tapauksessa kauden kärkitulos kyseisessä pitäjässä. Ainoa samalle sataselle yltänyt kotipeli on paikallisvääntö Ulvilan kanssa.

Keskiviikkona Kannukseen kerääntyi 418 katsojaa. Väitän, että Oulu ilman Kohosta ei olisi saanut ihmisiä niin hyvin jalkeille arkena.

Uskon, että saitte kopin pointistani.

Sokeri on säästetty pohjalle. Polttavimmalle kysymykselle on annettava sille kuuluva palstatilansa. Vieläkö Kohonen nähdään jonain päivänä Superpesiksessä?

– Siihen en osaa nyt vastata. Se selviää varmaan kahden kolmen kuukauden sisällä.

Ympäripyöreä, urheilujargonin perinteitä kunnioittava vastaus, mikä ei sinänsä yllätä eikä saa aikaan paheksuntaa haastattelijassa. Sallittakoon pieni spekulatiivinen tilannekatsaus.

Sami Haapakosken kanssa Suomen varmimman viistomailalyöjän arvonimen jakavan Kohosen Superpesis-ura voi hyvinkin lehahtaa vielä hetkeksi liekkeihin. Hänen perustasonsa riittää yhä pärjäämään paratiisissa. Ei kahta sanaa.

Edes fyysisille realiteeteille pitkää nenää kauan näyttänyt 43-vuotias suurmies ei säily ajan saatossa hapertumatta. Uranäkymä on väkisinkin lyhyt. Hintalappu on lisäksi asia erikseen – talkoilla maestro tuskin tolppaa nostelee. Ei mikään herkullinen yhdistelmä urheilutoimenjohtajien näkökulmasta.

Mitään vaihtoehtoa ei voi julistaa varmaksi tai sulkea pois. Onhan kyseessä Kohonen.

Kaikkien aikojen pesäpalloilija.