Mielipiteet

Pääkirjoitus: Kukapa amiksen häntää nostaa, jos ei sitä koulut ja perheet tee

Loppuvuosi on iloa kuplivien juhlien aikaa. Syksyn ylioppilaita on perinteisesti juhlittu itsenäisyyspäivän tienoilla. Niin tänäkin vuonna. Keskipohjanmaan toiminta-alueen lukiot lakittavat omat nuorensa torstaina 5. joulukuuta koulujen itsenäisyyspäiväjuhlien yhteydessä.

Joulua edeltävällä viikolla on puolestaan ammattiin valmistuvien vuoro, kun paikalliset ammattioppilaitokset järjestävät omille opiskelijoilleen valmistujaisjuhlat.

Media on perinteisesti julkaissut eri kouluista valmistuvien nimilistat sitä mukaa, kun ne on saatu toimituksen tietoon.

Lukiot julkaisevat valkolakin saajat yleensä useampi viikko ennen varsinaista h-hetkeä. Tieto tärkeästä virstanpylväästä ehtii kiiriä siis laajalle ennen kuin valkolakit painetaan päähän.

Ammatilliset oppilaitokset kertovat valmistuneiden nimet yleensä vasta valmistujaisjuhlan kynnyksellä tai jopa sen jälkeen. Käytännössä tämä johtaa myös siihen, ettei ammattiin valmistuneista ehdi syntyä samanlaista ennakkohypetystä kuin ylioppilaiden kohdalla. Se on harmi, sillä myös ammattiin valmistuvat nuoret ansaitsisivat aivan samalla tavalla ennakkohuomiota kuin ylioppilaaksi kirjoittaneet.

Nimilistojen aikaistaminen olisikin oppilaitoksille oiva paikka nostaa ammatillisen koulutuksen häntää. Nykyinen käytäntö johtaa siihen, että ammatillisen tutkinnon suorittaneet jäävät julkisuudessa helposti ylioppilaiden varjoon.

Huomion epäsuhta johtaa puolestaan helposti aikuisten keskinäiseen kiistelyyn ylioppilastutkinnon ja ammatillisen koulutuksen arvosta. Se on sinänsä turhaa, koska molempia koulutuksia tarvitaan.

Kaikkein harmillisinta on kuitenkin se, että joskus väittelyn keskiöön nostetaan valmistumassa olevat nuoret. Ei ole nimittäin tavatonta, että ylioppilaiden saamasta huomiosta harmistuneet pitävät valkolakin juhlimista täysin ylimitoitettuna touhuna, koska yo-tutkinto ei pätevöitä mihinkään ammattiin.

Tähän on helppo esittää vastaväite. Jokainen nuori on juhlansa ansainnut, olipa tutkinto sitten mikä tahansa. Opintojen valmiiksi saattaminen on aina juhlan paikka!

Ylioppilaiden juhlimisessa on pitkät perinteet, joista voisi rohkeasti ottaa mallia myös ammatilliselle puolelle.

Suomalaiset ovat tottuneet juhlimaan valkolakin saanutta koko perheen, suvun ja tuttavien kesken. Julkiset yo-juhlakutsut ovat esimerkiksi Keskipohjanmaan toiminta-alueella enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Myös valmistuneen muistamisesta kiitellään jälkikäteen lehti-ilmoituksilla.

Ammattiin valmistuvia juhlitaan harvemmin samanlaisella volyymilla, vaikka perheet ovat varmasti ylpeitä oman nuorensa saavutuksesta. Ilo ja ylpeys kannattaisi kuitenkin näyttää myös reippaasti ulospäin.

Muutos tapahtuu juhla juhlalta. On ollut ilo huomata, että yo-juhlakutsujen ja -kiitosten joukossa näkyy joka vuosi yhä enemmän ammattiin valmistuneiden ilmoituksia.

Jokainen tietysti juhlii tai on juhlimatta omalla tyylillä. Isojen kestien pitämistä ei kannata kuitenkaan jättää väliin vain siksi, että se ei ole ollut tapana ammattiopintojen päätteeksi.

Pääkirjoitukset ovat Keskipohjanmaan kannanottoja, jotka kuvastavat lehden periaatelinjaa.