Kotimaa

Perussuomalaisten tuoreimmassa supo-sotkussa yhtäläisyyksiä 1930-luvun ääriliikkeiden historiaan? – Oula Silvennoinen: ”Autoritääriset liikkeet houkuttelevat tietynlaisia ihmisiä”

Jo kahden perussuomalaisen ministerin avustajan nimitys on kaatunut supon turvallisuusselvitykseen. Tutkija ei näe tässä tahallisuutta, vaan osaamattomuutta perussuomalaisten rekrytointitavoissa.

Ääriliikkeiden historiaan perehtynyt akatemiatutkija Oula Silvennoinen näkee perussuomalaisten viimeaikaisissa ”supo-sotkuissa” viitteitä 1930-luvun historiaan. Kyse on siitä, miten tietynlainen puolue houkuttelee tietynlaista väkeä piiriinsä.

– Jos katsotaan historiallisesta perspektiivistä, niin autoritääriset liikkeet houkuttelevat tietynlaisia ihmisiä, Silvennoinen sanoo.

– Meillä on ihan dataakin, että perussuomalaisissa on huomattavasti enemmän ihan rikostuomion saaneita kansanedustajia kuin muissa puolueissa. Jos nyt katsotaan 1930-luvun Euroopan historiaa, niin sekä kansallissosialistit että kommunistit houkuttelivat huomattavan paljon ihan rikollisia riveihinsä.

Jo kahden perussuomalaisen ministerin eli valtiovarainministeri Riikka Purran ja liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen esikuntaan on pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen perustamisen jälkeen pyrkinyt mediatietojen mukaan henkilö, jonka nimitys on kaatunut suojelupoliisin turvallisuusselvitykseen.

Asiaa on käsitelty laajasti suomalaisessa mediassa alkuviikon aikana. Kyseisten henkilöiden turvaselvityksistä ei ole julkista tietoa, mutta turvaselvitysten yleisistä päälinjoista on. Niitä käsitellään tässä jutussa.

Silvennoinen on Suomen johtavia ääriliikkeiden tutkijoita. Hän sai vuoden 2017 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon teoksesta Suomalaiset fasistit yhdessä Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kanssa.

Hän on ollut myös kahdesti vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiiristä, mutta on kummallakin kerralla jäänyt rannalle.

Turvallisuusselvitys on rutiinitoimenpide

Turvallisuusselvityksiin ei liity suurta mystiikkaa, vaikka ne toimeenpaneekin suojelupoliisi. Valtioneuvoston kanslia on kohun yhteydessä julkisuuteen kertonut, että jokaisesta ministeriöön töihin palkattavasta henkilöstä samoin kuin ulkoisten palveluntuottajien henkilöstöstä tehdään aina turvallisuusselvitys.

Supon verkkosivujen mukaan turvallisuusselvityksissä tutkitaan ennen kaikkea henkilön rikosrekisteri. Vaikka rikokset olisikin sovitettu ja anteeksipyydetty, virkamieheltä odotetaan työssään Suomessa nuhteettomuutta ja riippumattomuutta. Rikostaustassa huomioidaan kuitenkin myös teon olosuhteet ja teosta kulunut aika.

Tärkeimmissä nimityksissä tarkistetaan myös taloudelliset sidonnaisuudet, muut mahdolliset sidonnaisuudet ja myös, onko henkilöllä niin paljon velkaa, että se voi altistaa työntekijän lahjonnalle.

Joissain tilanteissa myös tehtävään nimitettävän perhesuhteet saatetaan tutkia, ja ne voivat synnyttää epäilyksiä riippumattomuudesta. Esimerkiksi lähisukulaisen tai puolison kytkökset järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai ulkomaantiedusteluun ovat seikkoja, joissa puoliso tai lähisukulainen vaikuttaa turvallisuusselvityksen lopputulokseen.

Turvallisuusselvityksessä listataan seikat, jotka saattavat muodostaa rekrytoivalle organisaatiolle tai valtiolle turvallisuusriskin, mikäli henkilö tehtävään palkataan. Työnantaja päättää, antaako tietojen vaikuttaa rekrytointipäätökseen.

”Puolueen pitäisi tietää nämä”

Silvennoisen mukaan turvallisuusselvityksissä tuodaan esille seikkoja, joiden lähtökohtaisesti pitäisi olla rekrytointiin osallistuvan puolueen tai ministerin tiedossa jo muutoinkin omien taustaselvitysten kautta.

Perussuomalaisten Riikka Purra puolustautui asiassa tiistaina eduskunnassa toteamalla toimittajille, että turvallisuusselvityksissä esille tulevia asioita ei työhaastattelussa saa edes kysyä.

– Näiden pitäisi tietysti olla sellaisia asioita. Ymmärrän kyllä, että he (perussuomalaiset) ovat sekä kyvyttömiä että haluttomia näitä selvittämään. On syytä hahmottaa, että puolueen pooli (ihmisistä), josta voidaan avustajia rekrytoida tälle tasolle, on aika kapea. Sitä saat mitä tilaat, taitaa olla puolueen vaalislogankin. Näin se asia menee, Silvennoinen laukoo.

Toisin sanoen rekrytointisotkussa lienee enemmän kyse perussuomalaisten rekrytointitaitojen puutteesta kuin siitä, että perussuomalaiset olisivat tahallaan halunneet uittaa turvallisuusriskejä valtioneuvostoon.

– Jostain syystä muut puolueet ovat onnistuneet aina siinä, että näille paikoille ei yritetä tunkea ketä tahansa. Puolueiden tulisi hyvin tietää, millä kriteereillä supo kandidaatteja tutkii, Silvennoinen sanoo.

Poliitikoista kuten ministereistä supo ei saa tehdä turvallisuusselvityksiä. Oikeus rajautuu yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeisiin työ- ja virkasuhteisiin valtionhallinnossa, muussa julkishallinnossa ja myös joissain yrityksissä.

Poliitikkojen menneisyyden sekä mahdollisten kytkösten selvittäminen äänestäjien tietoon on turvallisuuspoliisin sijaan median tehtäviä.

"Jostain syystä muut puolueet ovat onnistuneet aina siinä, että näille paikoille ei yritetä tunkea ketä tahansa. Puolueiden tulisi hyvin tietää, millä kriteereillä supo kandidaatteja tutkii."Oula SilvennoinenAkatemiatutkija ja historioitsija.