Kolumnit

Pia Räihälän kolumni: Pysähdy, hyvä ihminen!

Kuva: Jukka Lehojärvi

Kävin vastikään pitkästä aikaa konsertissa. Takana oli kiireisiä työpäiviä, ja kyseisenä iltana teki tiukkaa ehtiä paikan päälle. Kaupassakin olisi pitänyt käydä. Suunnittelin, että teen sen konsertin jälkeen. Tottahan sitä vielä ehtisi, eihän tämä varmaan kauan kestä.

Musiikki oli kiinnostavaa, koska se oli suurimmaksi osaksi minulle entuudestaan tuntematonta. Mutta samalla kun kuuntelin, osa mielestäni askaroi kauppalistan kanssa, jota en siis ollut ehtinyt paperille raapustaa. Mitä sieltä kaapista puuttuikaan? Pitäisikö varuilta ostaa kissanruokaa, kun en hoksannut tarkistaa tilannetta? Kahta nälkäistä kissaa ei kauan kestä kuunnella.

Konsertissa ei ollut käsiohjelmaa, ja tunnin kuluttua aloin odotella merkkejä tilaisuuden päättymisestä. Mutta laulajapa ilmoittikin, että nyt pidetään väliaika, käykää kahvilla! Hävettää tunnustaa, että ensimmäinen reaktioni oli pieni pettymys. Siis miten kauan tämä kestää? En millään ehdi enää kauppaan. Kotitöitäkin olisi odottamassa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Mutta kahville jonottaessani hyväksyin tilanteen, ja vasta siitä oikeastaan alkoikin minun konsertti-iltani. Päätin, että nyt keskityn käsillä olevaan elämykseen enkä mieti enää mitään muuta. Jokin paitsi mielessä, myös kropassa antoi periksi ja rentoutui. Konsertin jatkuessa heräsin ihmettelemään sitä, että nämä hienot artistit ovat tässä ihka elävinä viihdyttämässä ja koskettamassa meitä. Että saan hengähtää, istua mukavalla istuimella ja vain nauttia. Ja ihan parasta loppujen lopuksi olikin se, ettei pystynyt käsiohjelmasta tutkimaan, mitä tulee seuraavaksi ja montako biisiä on vielä jäljellä.

Tämä kokemus tuli mieleeni, kun vastikään törmäsin terapeutti Tommy Hellstenin ajatukseen kiireestä. Hellstenin mukaan kiire on sitä, että et ole läsnä tässä hetkessä. “Pitäisi olla jo seuraavassa hetkessä tekemässä seuraavaa asiaa. Tämä hetki meni jo emmekä ehtineet mukaan, sillä olimme jo jossain muualla.”

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoi vastikään Keskipohjanmaassa ajatuksiaan aivoterveydestä ja työelämästä. Hän totesi, että kiireen tunne ja multitaskaaminen ovat kuormittavia, mutta eivät tuottavia tapoja tehdä töitä. Kun teet vähän sitä, välissä tätä, mietit jotain tulevaa tehtävää ja sitten tulee keskeytys tuolta, et pysty keskittymään mihinkään kunnolla. Mitäs sitten, jos ja kun tämä sama jatkuu vapaa-ajallakin? Voi aivoparat!

Nyt koetan aina välillä muistutella itseäni: Pysähdy, hyvä ihminen! Ja kun seuraavan kerran menen konserttiin, ehkä pistänkin sen ohjelman saman tien laukkuun.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä