Mielipiteet

Piia Metsähonkalan mielipidekirjoitus: Yhteiskunnassamme ei puhuta vanhuudesta, koska kukaan ei halua vanheta

Luin lehtijutun, joka käsitteli rauhoitettua metsää ja sen korvaamattoman arvokkaita puuvanhuksia. Jäin pohtimaan vanhuutta ja vanhus-sanaa. On mielenkiintoista, miten "vanhus" on puista puhuttaessa ihaltavaa arvokkuutta, mutta ihmisiin viitattaessa siihen liitetään kielteisiä sävyjä, jopa siinä määrin, että jotkut välttelevät sanan käyttöä.

Filosofi Timo Airaksisen mukaan yhteiskunnassamme ei puhuta vanhuudesta, koska kukaan ei halua vanheta. Mikä vanhuudessa on niin vieroksuttavaa?

On kulttuureja, joissa korkeaa ikää pidetään saavutuksena ja siihen yltäviä arvossa. Nuoruutta palvovissa länsimaissa tämä on vieras ajatus.

Meillä vanhuus yhdistetään lähinnä sairauteen, kipuun ja kuolemaan.

Suuri osa "vanhuuden vastenmielisyydestä" on juuri sairauden, huonon hoidon ja riittämättömän huolenpidon pelkoa. Pelkomme paljastaa, miten yhteiskunnassamme vanhuksia kohdellaan.

Jokainen ikääntyy. Vanhainkodissa käydessään voi katsella "tulevaa itseään". Millaisen vanhuuden nuorempi sukupolvi haluaa — sen rakentaminen tulee aloittaa tänään. Onko tähän tarpeeksi tahtoa? Yhteisesti jaettu toive kuitenkin on, että jokainen voisi levollisen mielin odottaa seniori-iän saapumista ja olla mielellään vanhus.