Kokkola-lehti
Pyyn kuvaamisessa ei ole pikavoittoja - Luontokuvaaja Jani Ylikangas tekee valokuvakirjaa
Jani Ylikangas työstää valokuvakirjaa, jonka pääroolia esittävät pyyt ja muut metsän asukkaat.
– Pyy on ujo ja salamyhkäinen laji, joka kaikessa salaperäisyydessään kiehtoo. Alun perin pyiden kuvaaminen oli vain valokuvausprojekti muiden joukossa, kertoo valokuvaaja Jani Ylikangas.
Tuleva kirja sijoittuu vanhan metsän vuodenajan tapahtumiin, jossa pyy on keskiössä.
– Mutta on siellä pöllöjä, kettuja, lumikkoja ja muitakin metsän eläjiä.
Kirjan työstämiseen Ylikangas sai työskentelyapurahan Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastolta. Tuleva kirja tulee olemaan puoliksi kuvakirja ja puoliksi kaunokirjallinen.
– Kirja alkaa olemaan loppusuoralla, ja hetki sitten avasin myös oman verkkokaupan tauluille. Lisäksi alan pitämään kuvaesityksiä ja koulutuksia.
Luontokuvaaminen tuli Ylikankaan elämään vuonna 2013.
– Se tapahtui puolivahingossa. Olen ollut aina kova luonnossa liikkuja, ja kun aloimme liikkumaan poikani kanssa yhdessä, vähitellen kamera tarttui reissuillemme mukaan.
Pyiden kuvaamisen Ylikangas aloitti vuonna 2015, josta lähtien pyyt olivat kolmisen vuotta täysin kuvaamisen keskiössä.
– Tein pitkän taustatyön päästäkseni siihen pisteeseen, että pyiden kanssa pääsi ikään kuin sinuiksi. Pyy eroaa muista kanalinnuista siinä, että se piilottelee metsän sisällä eikä kuvaajalla ole mahdollisuuksia pikavoittoihin. Pyy on äärettömän kaunis lintu, jonka ulkoasu sulautuu metsään.
Ylikangas kertoo useiden ihmetelleen, kuinka hän on jaksanut tehdä niin pitkäjänteistä työtä saadakseen pyitä kuviin.
– Metsässä ei ole ikinä tylsää ja siellä voi kuvata muitakin kohteita. En seiso paikallani odottaen lintujen ilmestymistä, vaan liikun siellä vapaasti tutkien ja luonnosta nauttien.
Ylikankaan mukaan luontokuvaamisessa tuurilla ja sattumalla ei ole suurta osaa.
– Tuuri vaikuttaa siihen, kauanko kestää päästä asettamaansa päämäärään. Sinne pääsee aina, kunhan ei luovuta. Jos joidenkin kuvien kohdalla on tehnyt työtä 5–6 vuotta ennen onnistumista, niin ei siinä ole tuuri käynyt, vaan ei ole antanut periksi haluamistaan visioista.
Ennen metsään lähtöä Ylikangas tekee aina taustatyön ja suunnitelman, mikä eläin olisi tarkoitus kuvata.
– Keskityn aina tiettyyn yksilöön, jolloin kuvat ja visioni rupeavat syvenemään altistuessani ympäristölle. Kun tietää minkälaista kuvaa lähtee hakemaan, se myös kertoo mitä sen eteen tarvitsee tehdä.
Kuvilleen Ylikangas tekee jälkikäsittelynä perussäädöt.
– Säädöt kuuluvat valokuvaajan ammattitaitoon, ja se viimeistelee kuvan tyylin. Itselleni on todella tärkeää, että kuvauskohde on aina edukseen, ja että kuvassa on mukana jonkinlainen tarina.
Ylikangas toivoo, että ihmiset pysähtyisivät katsomaan valokuviaan ajatuksella, ja että niistä on katsojalleen iloa.
– Jos kuva puhuttelee, niin on hienoa, jos kuvalle antaa tässä kiireisessä maailmassa hetken. Silloin kuvan tarinalla on mahdollisuus temmata katsoja mukaansa sinne metsän siimekseen.
Kun tietää minkälaista kuvaa lähtee hakemaan, se myös kertoo mitä sen eteen tarvitsee tehdä.