Kotimaa

Räppäri Sana puhuu mielenterveysasioista avoimesti, koska siten hän voi auttaa muita – julkisessa keskustelussa häntä ärsyttää yksi sitkeä asia

Pelko hulluksi leimaantumisesta voi rajoittaa nuoria puhumasta omista mielenterveysongelmistaan ja hakemasta niihin apua. Tätä mieltä on räppäri Sana eli Sanna Rönnberg.

– Minulla on kaveri, jonka suurin pelko oli se, että hänet leimataan hulluksi, jos ystävät tai perhe saa tietää hänen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään. On hirveää, jos tuollaista pitää edelleen pelätä, ja se estää ongelmista puhumisen tai avun hakemisen, hän sanoo.

Rönnberg on yksi niistä julkisuuden henkilöistä, jotka ovat kertoneet avoimesti omista mielenterveysongelmistaan. Ensimmäisen kerran hän tuli julkisuuteen oman elämänsä kipukohtien kanssa viitisen vuotta sitten. Silloin hän kertoi päihdeongelmistaan ja siitä, millä tavalla hän oli päässyt päihdekierteestä irti.

Sen jälkeen Rönnberg on kertonut ADHD:stään ja hiljattain diagnosoidusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

– Minulla ei käynyt mielessäkään se, ettenkö puhuisi omista ongelmistani avoimesti ja julkisesti. En myöskään tunne häpeää puhua näistä asioista, hän sanoo.

Sukupolvi vaikuttaa avoimuuteen

Mielenterveyteen liittyvistä ongelmista on viime vuosina keskusteltu paljon ja laajasti. Eikä ihme, sillä masennus on kansansairaus ja mielenterveysongelmat yleisin eläköitymisen syy.

Äänessä ovat olleet erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. He ovat kertoneet ahdistuneisuushäiriöistä, uupumuksesta ja masennuksesta. Terapiasta puhuminen on arkipäivää.

Psykiatrian erikoislääkärin Jukka Kärkkäisen mukaan avoimuutta ja erityisesti nuorten rohkeutta puhua omista ongelmistaan julkisesti selittää juuri sukupolvikokemus.

– Sukupolvesta riippumatta kaiken ikäisillä tapahtuu asennemuutosta, mutta juuri nuorempi sukupolvi puhuu näistä asioista vapaammin. Luulen, että avoimuus liittyy vapaampaan kasvatuskulttuuriin, jonka myötä nuorista on tullut vapaampia ja avoimempia, hän sanoo.

Kärkkäinen on tehnyt pitkän uran psykiatrian erikoislääkärinä ja toiminut muun muassa ylilääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tällä hetkellä hän on Satakunnan hyvinvointialueen psykiatrian johtaja.

Asenteiden muutos alkoi 1980-luvulla

Kärkkäinen ajoittaa muutoksen alkujuuret 1980-luvulle, jolloin lääketieteessä alettiin diagnosoida ja hoitaa lievempiä mielen sairauksia, esimerkiksi eritasoisia masennustiloja.

Siihen asti oli diagnosoitu ja hoidettu lähinnä vakavia mielen sairauksia.

Masennuksen ja ahdistuksen hoidossa käytettävät SSRI-lääkkeet tulivat markkinoille ja niitä markkinointiin voimakkaasti. Nyt masennuslääkkeitä käyttää puolisen miljoonaa suomalaista.

– Asenteet ovat muuttuneet lähemmäksi sitä, miten fyysisiin sairauksiin suhtaudutaan, mutta nämä eivät ole edelleenkään samalla viivalla, hän sanoo.

Kärkkäisen mukaan esimerkiksi työpaikoilla voi olla yhä edelleen vaikeaa kertoa, jos sairauspoissaolot johtuvat mielenterveydellisistä syistä. Luunmurtumista on helpompi puhua kuin siitä, että luiden sijasta murtuukin mieli.

– Toipumisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että ainakin lähiesimies tietäisi, jos alaisella on mielenterveyteen liittyviä sairauksia tai ongelmia. Silloin esimerkiksi työn kuvaa voidaan muokata sopivammaksi sairastuneen työntekijän toimintakykyyn nähden. Näin on mahdollista hyödyntää työn kuntouttava ja toipumista edistävä vaikutus.

Niputtaminen ja yleistäminen harmittaa

Rönnberg ja Kärkkäinen pitävät molemmat mielenterveydestä käytävää keskustelua pääasiassa hyvänä ja laadukkaana, vaikkakin keskustelussa korostuu hoidon saamisen vaikeus.

– Toivon, että ihmiset jaksaisivat hakea apua ja hoitoa, vaikka sen saaminen voi olla vaikeaa. Useissa kaupungeissa on kuitenkin akuutin kriisiavun ja keskusteluavun tarjoajia, jonne voi mennä, Rönnberg sanoo.

Rönnbergiä keskusteluissa kismittää asioiden niputtaminen yhteen ja oletus, että esimerkiksi kaikki ADHD-ihmiset olisivat samanlaisia. Näin ei todellisuudessa ole.

– Yleistäminen harmittaa, sillä oirekuvat voivat olla todella laajoja ja olla jokaisella ihmisellä oireet ovat yksilöllisiä ja erilaisia. Ei näistä asioita voi niputtaa sanoa, että tällaisia ADHD:tä sairastavat ihmiset ovat.

Kärkkäisen mielestä julkisessa keskustelussa erityisen hyvää on se, että mielenterveyteen liittyvistä ongelmista puhuvat myös niin sanotut tavalliset ihmiset.

– Matti Meikäläiseen on helpompi samaistua, koska usein heidän elämänsä on samankaltaista kuin itsellä.

Avoimuudella voi auttaa muita ihmisiä

Rönnberg on valinnut avoimuuden, koska hän sillä tavalla hän voi auttaa muita ihmisiä. Kun kertoo omista kokemuksistaan, välittää toivoa muille ja antaa viestiä siitä, ettei kukaan ole ongelmiensa kanssa yksin.

– Näissä asioissa ei ole mitään hävettävää ja kukaan ei ole oireiden kanssa yksin. Meitä muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa, on paljon, hän sanoo.

Räppäri kertoo saavansa myös avoimuudestaan myös paljon palautetta, joka on pääosin hyvää ja positiivista. Mikäli Instagramin viestilaatikkoon tipahtaa viesti, jossa pyydetään apua, hän myös auttaa.

– Pitkiä keskusteluja en ehdi käymään, mutta voin vähintään auttaa löytämään sellaisen paikan, jonne ottaa yhteyttä.

Kirjailijan kuolema kosketti

Kirjailija Miki Liukkonen oli yksi niistä ihmisistä, joka kertoi omista mielenterveysongelmista avoimesti ja rehellisesti. Hänen kuolemastaan uutisointiin heinäkuun alussa. Liukkosen kuolema ja hänen avoimuutensa ovat koskettaneet ihmisiä syvästi.

Kulttuurinpuolustajat ry avasi Liukkosen muistolle hyväntekeväisyyskeräyksen, johon on lahjoitettu perjantaihin 14. heinäkuuta mennessä yli 58 000 euroa.

Mieli ry. käyttää varat vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttamiseen.