Paikallisuutiset

Senioritangokuninkaaksi kruunattu kaustislainen Mauri Peltoniemi on nähnyt tanssilavakulttuurin kukoistuksen ja kuihtumisen – Keikkakonkaria jännittää kilpaileminen

Kolmekymmentäviisi vuotta tanssilavoja puoliammattilaisena kiertänytMauri Peltoniemi toteaa olevansa kilpailijana untuvikko. Pitkän laulutauon jälkeen Peltoniemi on nyt tehnyt viime vuosina muutamia laulukeikkoja sekä osallistunut erilaisiin laulukilpailuihin. Viimeisimpänä hän vei voiton tangoseniorikisassa Seinäjoella.

Innostus tanssimusiikkiin ja eritoten tangoon syttyi 60-luvulla Peltoniemen ollessa parikymppinen. Silloin hän anoi armeijasta lomaa, jotta pääsi kuuntelemaan Kaustiselle Kalliopaviljongille idoleitaan Olavi Virtaa ja Reijo Taipaletta.

Seitsemänkymmentäluvun alkupuolelta lähtien Peltoniemi jo kiersi veljensä kanssa perustetun tanssiorkesterin mukana lavoja Rovaniemeltä Helsinkiin. Veljen nimeä kantava kokoonpano "Markku Peltoniemi ja yhtye" keikkaili Amerikassa asti viihdyttäen väkeä paikallisissa suomalaiskeskittymissä. Myöhemmin syntynyt Mauri Peltoniemi ja Juhonpojat pääsi viihdyttämään tanssikansaa myös yhtäaikaa samoille lavoille Peltoniemen idolin Reijo Taipaleen kanssa.

Tanssilavoille Peltoniemeä on vetänyt voimakas esiintymisvietti sekä rakkaus musiikkiin.

Tanssiorkesterille oli 80-luvulla vientiä sen verran, että musiikki olisi voinut olla päätyökin. Ala oli kuitenkin yleisesti ottaen sen verran epävarma, että Peltoniemi ei uskaltautunut heittäytyä ainoastaan sen varaan vaan työskenteli keikkojen väliset arkipäivät rakennusmiehenä.

Keikkoja oli lähes joka viikonloppu, joskus niitä mahtui viikonloppuun kolmekin. Ensin iltatanssit perjantaina ja lauantaina, sitten vielä sunnuntaina iltapäivätanssit. Nekin kuitenkin loppuivat kymmenen, yhdentoista aikaan illalla, joten ei kotona Kaustisella kovin aikaisin oltu.

– Sitten seuraavana maanantai-aamuna sai vetää haalarit niskaan ja lähteä vetelemään tasoitetta seinään, Peltoniemi sanoo.

Mikä tahansa puolison reissutyö voisi aiheuttaa perhe-elämälle haasteita. Peltoniemien perhe ei ole kuitenkaan niihin kompuroinut vaan perheen isän liikkuva työ solahti osaksi arkea. Mauri Peltoniemellä on vaimonsa Railin kanssa kaksi lasta, Maarit ja Tero.

– Silloin kun Maarit oli pieni, kyllä sitä ensin jäin kotiin itkemään kun Mauri lähti keikalle, mutta ihmeesti siihen tottui. Olin ajatellut, että keikkailevaa muusikkoa en mieheksi ota, eikä Mauri sellainen tavatessamme seurusteluaikoina vielä ollutkaan. 51 vuotta tässä nyt ollaan naimisissa oltu, että kyllä luotto isäntään on ollut kova,Raili Peltoniemi naurahtaa.

Sittemmin lapsista Maarit Peltoniemi lähtikin seuraamaan isänsä jalanjälkiä. Hänet kruunattiin tangoprinsessaksi vuonna 1994, samana vuonna jolloin Tiina Räsänen ja Sauli Lehtonen saivat kisojen kirkkaimmat kruunut.

Mauri Peltoniemi muistelee, miten hänen työnsä näkyi tyttären leikeissä. Lapsi viritti hyppynarun keittiön lieteen kiinni. Toinen pää toimi mikrofonina ja hella oli luonnollisestikin vahvistin.

Raili Peltoniemi kertoo, että hän on päässyt muiden yhtyeen soittajien vaimojen ohella usein myös mukaan tanssilavoille.

– Olihan se kiehtovaakin päästä seuraamaan, että minkälaista hommaa se oli, Raili Peltoniemi sanoo.

Keikkakilometrejä kertyi Osmo Ahon vanhasta bussista keikkailukäyttöön muokatulle autolle Mauri Peltoniemi ja Juhonpojat -orkesterin aikoihin lukemattomia. Yhdellä keikkareissulla Kainuussa Suomussalmella oli 40 astetta pakkasta. Silloin Peltoniemeä pelotti, että hyytyykö vanha bussi matkalle. Kaikki meni onneksi hyvin, mutta siltä varalta, että bussi olisi jättänyt matkan varrelle pakkaseen, yhtyeellä oli mukana bussin perällä koivuhalkoja ja sytytysvärkkejä.

Muitakin keikkamuistoja on ja mieleenpainuvimmat niistä ovat jollain tapaa liittyneet säähän.

80-luvun alkupuolella Peltoniemi oli keikalla Alavudella Aulavan lavalla. Silloin nousi kova ukkosmyrsky, kovempi mitä Mauri on koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kokenut. Siihen saakka, että sähköt menivät, väki kuitenkin tanssia rytkytti ja Mauri viihdytti, vaikka huulissa tuntui kuin mikrofonista lentäisi pieniä nuppineuvoja.

Tanssilavakulttuuri kuoli Mauri Peltoniemen mielestä siihen, kun tuli tanssipaikat, joissa ihmiset asettavat laukkunsa lattialle ja tanssahtelevat niiden ympärillä. Kaustisella perustettiin viihderavintola Konsta vuonna 1998, missä juurikin Peltoniemen kuvailema traditio eli vahvana aina viime vuoteen saakka. Tanssilavakulttuuri alkoi hiipumaan Keski-Pohjanmaalla ja koko Suomessa 2000-luvun alkupuolella. Mauri Peltoniemen oma innostus keikkailuun sammui suurin piirtein samoihin aikoihin.

– Silloin tuntui, että takki oli tyhjä eikä ollut enää mitään annettavaa. Tanssiorkesterin solistin homma on sellaista, että sitä ei voi hampaat irvessä tehdä. Enää laulaminen ei maistunut hyvältä. Tarkoituksena oli pitää vain pieni lepotauko, mutta tauko venähtikin noin 15 vuoden mittaiseksi.

Kynnys aloittaa uudelleen edes laulun harrastaminen kasvoi kasvamistaan. Kuutisen vuotta sitten Peltoniemi luopui tupakasta ja kolme vuotta sitten hän pääsi kuin pääsikin kynnyksen yli kotitalon yläkerran huoneeseen, jonne soittokamat oli säilötty. Rakkaus musiikkiin roihahti uudelleen ja palaa taas vahvalla liekillä. Nyt tekeminen lähtee kuitenkin eri lähtökohdista.

Aiemmin into pysyi yllä artistin nauttiessa vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.

– Tärkeintä oli vuorovaikutus, se kun sai ihmiset syttymään illalle, Peltoniemi sanoo.

Vuorovaikutus on esiintyessä toki tärkeää edelleenkin, mutta nykyisin Peltoniemi pyrkii myös tavoitteellisemmin kehittämään itseään laulajana. Viimeiset kolme vuotta Mauri Peltoniemi on harjoitellut laulamista ahkerasti ja ottanut elämänsä ensimmäiset laulutunnitkin.

Tanssilavoilla Mauri Peltoniemeä ei koskaan jännittänyt esiintyminen, mutta laulukilpailuissa esiintyminen onkin sitten ollut aivan eri juttu.

– Siellä kun ollaan numerolappu kaulassa verhojen takana, niin kyllä pulssi on korkealla ja jännittää. Sitten kun menee areenalle ja saa mikrofonin käteen se jännitys onneksi katoaa.

Hankalimpana Mauri kokee sen, että kilpailuihin ei voi ottaa nuottikirjaa tueksi ja turvaksi mukaan. Vaikkei sitä vilkaisisikaan, sen olemassa olo rauhoittaa. Kuitenkin, vaikka verhoissa seisoessa tuntuisi, ettei mitään sanoja muista, kummasti ne tulevat mieleen sitten kun musiikki alkaa soida.

– Kilpailuista on saanut jännitystä elämään, adrenaliini virtaa kun saa panna itsensä likoon. Tärkeintä ei ole voitto vaan se, että siinä paikassa onnistuu, saa vedettyä kappaleen niin, että itse tietää ettei se paremmin olisi voinut mennä.

Lapset ovat lentäneet jo pesästä ja Raili Peltoniemi pystyy kulkemaan miehensä mukana kilpailuissa jännittämässä ja tukemassa puolisoaan. Kun tanssilavat eivät enää työllistä artistia jokainen viikonloppu, on pariskunta käynyt pari kertaa lavatansseissakin parketin puolella pyörähtelemässä.

– Kävimme Reijo Taipaleen viimeisellä keikalla Urjanlinnassa Sievissä kolme vuotta sitten, Raili Peltoniemi muistaa.

Juttua korjattu ma 22.7. klo 11.04: Vuonna 1994 kruunun saivat Tiina Räsänen ja Sauli Lehtonen, eivät Jari Sillanpää ja Marita Taavitsainen.