Paikallisuutiset

Suomen lännettymisen historia lipuu Natossa maaliinsa ja se on upeaa – Pertti Torstila: "Ulkopolitiikan tekijöinä emme olleet suomettuneita"

Kun suuri osa poliitikoista ja toimittajista hyysäsi Neuvostoliittoa, Suomen ulkopolitiikan käytännön tekijät kaiversivat ja koversivat vuosikymmenien aikana maallemme reittiä läntisiin instituutioihin. Pertti Torstila joutui 1970-luvun Unkarissa ja muualla taistelemaan oikeudesta kutsua Suomea puolueettomaksi valtioksi pitkässä kommunikeoiden asemasodassa neuvostotoverien kanssa. Diplomaatin mielestä Suomi olisi hyvin voinut jatkaa myös entisellä linjallaan, ellei Venäjä olisi rajannut meitä ulos ja käynnistänyt raakaa sotaansa Ukrainassa.

Helsinki

Suomen historia kansakuntana on oikealla hetkellä otettujen länsisuuntaisten askelten historiaa.

Viidellä vuosikymmenellä ulkoasiainhallinnossa palvellutPertti Torstila pääsi urallaan näkemään monen niistä askelista mahdollistuvan ja toteutuvan. Torstaina 24. helmikuuta 2022 aamuherätys oli pysäyttävä.

– Näin sen rakennelman murtuvan ja sortuvan, jota olimme tekemässä 40 vuotta. Käsitin hetkessä, että eurooppalainen yhteistyölle rakentuva turvajärjestys on luhistunut, Torstila sanoo.

"Silloin presidentillä tilttasi, ja suomalaisilla muillakin." Pertti Torstila Kokenut ulkopolitiikan tekijä

– Ensimmäisiä tehtäviäni nuorena virkamiehenä oli valmistella Ety-kokousta Helsinkiin. Silloin vuonna 1975 sovittiin siitä, että rajoja ei muuteta väkivalloin. Jokaisella valtiolla on oikeus valita oma turvallisuusjärjestelmänsä, joko liittoutua tai olla puolueeton. Nyt nämä Etykin pyhät periaatteet, kymmenen käskyä, saivat kyytiä.

Aamuherätyksen jälkeen muuta vaihtoehtoa Suomelle ei enää ollut nähtävissä kuin hakea Nato-jäsenyyttä. Torstilan mukaan meistä ei voinut tulla Valko-Venäjää tai Ukrainaa. Tuskin yksikään suomalainen haluaisi kuulua tuollaiseen trioon Venäjän länsirajalla.

– Suomalainen yksimielisyys on ollut uskomatonta. Yli kaikkien puoluerajojen ollaan yhtä mieltä. Se on poliittiselle johdolle äärettömän iso selkänoja ja merkittävä viesti kansainväliselle yhteisölle siitä, mikä kansan tahto ja mieli on.

"Olen ylpeä siitä Suomesta, joka kylmän sodan vuosina pärjäsi tällaisella politiikalla. Me sopeuduimme vallitsevien tosiasioiden maailmaan. Välillä oli hyvinkin ahdasta. Naru, jolla piti tanssia, oli välillä kireä, välillä löysä." Pertti Torstila Diplomaatti, suurlähettiläs

– Puhutaan talvisodan hengestä – että silloin kahtiajakautunut Suomi yhdistyi vihollisen äärellä. Nyt meihin ei kohdistu suoranaista uhkaa, mutta me otamme tällä päätöksellä vastuuta muustakin kuin omasta turvallisuudestamme. Olemme vahvistamassa sitä läntisten demokratioiden vastausta Venäjälle, että tällaista ei sovi tehdä. Me olemme siinä rintamassa, ja paikkamme on siinä.

Pitkäaikainen ulkoministeriön kansliapäällikkö ja suurlähettiläs Torstila, 76, puhuu asiapitoisesti ja diplomatian ammattilaisen harkituin sanamuodoin. On erikseen kysyttävä, miltä Suomen Nato-hakemuksen lähettämispäivä sydämessä tuntuu.

– Upealta. Aivan upealta. Se, että tästä kansasta löytyy sellainen tahdonvoima ja realiteettien taju, että tällä hetkellä on selkärankaa tehdä tämmöinen päätös, Torstila sanoo.

"Kaiken viisauden alku"Virallisemman vastauksensa Torstila aloittaa muistamallaJ.K. Paasikiven kuuluisaa lausahdusta, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Neuvo sinänsä on edelleen voimassa. Kaikki Suomen ratkaisut ovat rakentuneet aiempien peruskivelle.

– Mutta tosiasiat ovat toiset nyt kuin Paasikiven aikana. Maantiede pysyy, mutta siihen voidaan vaikuttaa. Venäjä pysyy paikallaan, mutta se ei ole enää Neuvostoliitto. Eikä Suomi ole samalla tavalla enää yksin kuin olimme sodan päätyttyä ja kylmän sodan vuosina.

Torstilan mielestä Suomi ei ole tehnyt mitään virhettä, joka Nato-jäsenyyttä hakemalla pitäisi korjata. Ilman Venäjän toimintaa Suomi olisi voinut hyvin jatkaakin entistä politiikkaa.

– Sotilaallinen liittoutumattomuus palveli meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme ja kansallista hyvinvointiamme. Olimme erittäin kelvollinen itsenäinen valtio tässä roolissa niin kuin oli myös Ruotsi, ja liittoutumattomuus oli tervetullut moniin suuntiin. Pää pystyssä puolustan sitä, mitä tuohon helmikuun 24. päivään asti oli.

Tosiasioiden muutos ei ollut kuitenkaan meistä kiinni.

– Venäjä on muuttanut totaalisesti eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen. Se on käynyt suvereenin valtion kimppuun. Se pyrkii muuttamaan rajoja kaikkien yhdessä tehtyjen, Venäjä mukaan luettuna, sopimusten vastaisesti sotilasvoimalla, väkipakolla. Se loukkaa itsenäisten valtioiden oikeutta. Mitä tulee meihin, joulun allahan Venäjä selväsanaisesti ilmoitti, että ei ainoastaan Ukrainan Nato-jäsenyys ole mahdotonta heille hyväksyä, vaan että Nato ei enää saa laajentua itään.

– Siinä ei mainittu Suomea ja Ruotsia erityisesti ensimmäisellä kerralla, mutta on itsestään selvää, että jos sulku tulee tuohon, me kuulumme siihen.

– Jos olisimme silloin pokanneet kiltisti ja tähän mukautuneet, olisimme sanoneet Nato-optiolle näkemiin. Olisimme silloin myös liukuneet Venäjän itse määrittelemään etupiiriin. Suomi ei ole koskaan hyväksynyt etupiirejä. Ei silloin, kun niitä tehtiin toisen maailmansodan alla Molotov-Ribbentrop-paktilla selkämme takana, puhumattakaan että niitä voitaisiin piirtää nyt tämän päivän Euroopassa.

Torstilan mukaan Suomessa uskottiin vielä loppuvuodesta, että Venäjä ei yrittäisi nyt nähtyä. Hän arvelee tasavallan presidenttiSauli Niinistön päätyneen Nato-johtopäätökseensä nimenomaanVladimir Putinin etupiiriajattelun paljastuttua.

– Presidentti Niinistö on perustellut ja hänen logiikkansa perustuu juuri tuon kohdan ympärille. Että omaa kansallista määräysvaltaamme lähdettiin ulkopuolelta rajoittamaan. Suomen suvereenia oikeutta päättää itse omista valinnoistaan. Sen hän toisti vielä ennen Nato-päätöstä pääministeriBoris Johnsonin läsnäollessa: "It is not your will." Ettäkö se ei olisi Suomen vaan Venäjän tahto, joka meitä määrittelee.

– Silloin presidentillä tilttasi, ja suomalaisilla muillakin, Torstila sanoo.

Juoksuhautasotaa Suomen oikeudesta puolueettomuuteenKokeneen diplomaatin puheista kuuluu, että Suomen lännettymisen historian maalitolpat ovat aina sijainneet siellä, minne olemme viimein kiinnittymässä. Suomi on tehnyt liikkeensä ripeästi aina, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Hänen mukaansa Suomen edustajille maailmalla oli kaikkina aikoina selvää, että itsenäisen päätäntävallan varmistaminen ja myös turvallisuuspoliittisen liikkumavaran maksimointi ovat tärkein tavoite. Ei Nato-optiotakaan huvin vuoksi kirjoitettu asiakirjoihin 2000-luvun alussa, vaan sanottua todella tarkoitettiin.

Eteen vain tuli ankaria aikoja, suoranaisia vaaran vuosiakin, vaikka Torstilan mielestä termi saattaa olla kärsimässä hienoisen inflaation Nato-ratkaisun yhteydessä käytettynä.

– Oikeat vaaran vuodethan olivat silloin 1940-luvun lopulla.

Jos omalta uralta pitäisi valita, hankalimpina Torstila pitäisi kylmän sodan vaikeimpia vuosia ennen Ety-kokousta.

– Meitä yritettiin kovasti panna samaan muottiin Varsovan liiton kanssa. Ruksattiin papereista puolueettomuus-sanaa pois. Ne olivat suhteessa itänaapuriin vaikeimmat vuodet, mutta ei silloinkaan meidän päällämme ollut todellista olemassaolon uhkaa. Meitä kiristettiin, mutta löysimme aina tien ulos.

Kylmän sodan vuosina Suomi joutui taistelemaan asemastaan oman määritelmänsä mukaisena puolueettomana pohjoismaana. 

Moskova ja sen satelliittimaat itäblokissa yrittivät kaikin keinoin vesittää ja horjuttaa asemaamme.

– Siksi määritelmiin ujutettiin kaikenlaista tillbehöriä ja puolueettomuutta väännettiin ”pyrkimykseksi”.

Elettiin Neuvostoliiton kanssa solmitun ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen (YYA) määrittelemässä todellisuudessa, jossa suomalaisten diplomaattien tehtävänä oli tulkita meitä kahlinnutta ystävyyden julistusta aina parhain päin Suomelle.

– YYA-uskovaisia suomalaisten joukosta löytyi, mutta ulkoasiainhallinnossa ei oltu suomettuneita. Diplomaateille sopimukseen kirjattu ”ystävyys” oli Suomen suvereniteettia rajoittamaan pyrkivä asia. Sanoisin, että se oli luottamus-teeskentelyn korkeakoulu, ketunhäntä kainalossa.

– Lännettymisen historia oli mahdollista, koska sopimus avasi mahdollisuuden puolueettomuuden rakentamiseen. Tämä ei ollut Moskovan tulkinta, mutta se oli meidän tulkintamme, ja siihen nojaten me menimme koko ajan eteenpäin.

– Diplomaattien tehtävä oli maailmalla selittää, että tämä ei ole sotilaallinen liittosopimus. Meillä oli mahdollisuus itse hoitaa tonttimme, kunhan varmistamme, ettei "vihulainen Suomen kautta pääse Venäjän kimppuun". Toinen asia on, uskottiinko meitä, Torstila naurahtaa.

Kommunikeavääntö kommunistimaiden edustajien kanssa oli vapaustaistelun jatkamista toisin keinoin, toisessa ajassa. Tiedossa oli, että vain puolueettomana Suomi asemoituu osaksi länsimaailmaa, sillä Neuvostoliiton johtamassa Varsovan liitossa ei puolueettomia ollut.

Torstila sai talvella 1975 siirtomääräyksen Pariisista Budapestiin, rautaesiripun taakse. Siellä puolueettomuusvääntö jatkui.

– Itäblokin pienemmät nilkit painelivat perässä ja halusivat osoittaa olevansa lojaaleja isolle veljelle. Siinä menivät sotilaallinen liittosuhde ja kommunismin kamppailu kapitalismia vastaan yli tutun Suomi–Unkari-ystävyyssuhteen. Paine näkyi kommunikeaneuvotteluissa. Ne olivat todellista juoksuhautasotaa. Kunnes sitten rupesi hellittämään vasta 1980-luvun puolella.

Suomettumiskirje vaikutti Ranskan presidenttiinTorstilan työurasta iso osa sijoittui Unkariin, josta hänelle tuli poikkeuksellisen läheinen maa. Kylmän sodan huippuvuosina hän opiskeli Ranskan eliitin diplomaattiakatemiassa ENA:ssa.

Vuonna 1984 Ranskan presidenttiValéry Giscard d'Estaing puhui suomettuneesta maasta, joka oli nöyrtynyt Neuvostoliiton painostukseen. Lähetystösihteeri Torstila kirjoitti Ranskan presidentille kirjeen kertoen, että "vapautensa taistellut Suomi ei ansaitse loukkaavaa suomettumis-nimitystä”. Giscard vastasi kirjeeseen ja myönsi virheensä. Hän sanoi vasta nyt ymmärtävänsä Suomen ulkopolitiikan viisauden.

Torstila muistelee tapausta helmikuussa ilmestyneessä kirjassaan Komennus Budapestiin (Siltala). Kirjassaan Torstila kertoo myös Unkari-suhteensa vaiheista. Pitkäaikaiselle unkarilaisten ystävälle ja tuntijalle Unkarin venkoilu länsimaiden Venäjä-pakotteiden rintamassa on käsittämätöntä.

PääministeriViktor Orbánin toiminnan analysointi on toinen tarina. Torstilalle Unkari-ystävyys jatkuu yhä oman, eteläisen Pécsin kaupungin lähistöllä sijaitsevan viinitilan muodossa.

"Nato-jäsenyys oli mahdoton visio"Kun Torstila ulkoministeriön nuorena virkamiehenä valmisteli "Helsingin hengestä" muistettua Ety-kokousta, Suomen rastipolulla oli vielä monta rastia käymättä.

Entä jos Etykiä valmistellessa aikakone olisi näyttänyt, että 18. toukokuuta 2022 Suomi jättää jäsenhakemuksensa Natoon?

– Se oli silloin mahdoton visio. Elimme kylmän sodan kautta, jolloin Suomen piti ensiksi varmistaa puolueettomuusasema ja päästä irti Neuvostoliiton varjosta, johon meidät ulkomaailmassa liitettiin ja johon Neuvostoliitto halusi meidän kuuluvan, Torstila hiljenee hetkeksi.

– Täytyy muistaa, että Helsingin päätösasiakirjassa vahvistettiin Euroopan etupiirijako. Mutta jos [neuvostojohtaja]Leonid Brezhnev olisi ymmärtänyt, minkälaisen asiakirjan hän allekirjoitti hyväksyessään ihmisten väliset yhteydet yli rautaesiripun, hän ei olisi allekirjoittanut sitä. Etykin kolmoskori vaikutti ja johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Se vapauden viesti, jonka Neuvostoliitto oli kansainvälisesti allekirjoittanut, antoi ihmisille mahdollisuuden tavata toisiaan yli itä-länsirajojen. Perheitä yhdistettiin ja toisinajattelua sallittiin.

– Ei kukaan rohjennut ajatella Saksan yhdistymistä silloin, tai Neuvostoliiton romahtamista.

Suomen tie kulki puolueettomuudesta Euroopan unionin kautta puolustusliitto Natoon. Polku tätä ennen oli pitkä. Mentiin Pohjoismaiden neuvostoon, Kansainväliseen valuuttarahastoon, Maailmanpankkiin, teollisuusmaiden järjestöön OECD:hen ja EFTA:aan.

– Kaikki nämä ovat läntisiä liittoutumia. Me etenimme askel askeleelta, ja puolueettomuuspolitiikka tarjosi meille lisää hengitystilaa. Olen ylpeä siitä Suomesta, joka kylmän sodan vuosina pärjäsi tällaisella politiikalla. Me sopeuduimme vallitsevien tosiasioiden maailmaan. Välillä oli hyvinkin ahdasta. Naru, jolla piti tanssia, oli välillä kireä, välillä löysä.

Kun puolueettomuus tuli: "Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Suomi"Torstilalle tärkeä välietappi lännettymisen historiassa oli Etyk.

– Se sinetöi puolueettomuusasemamme. Siitä lähtien meidät luettiin puolueettomien maiden ryhmään, jossa olivat Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Suomi. 

Myöhemmin liennytys kärsi takaiskuja. Neuvostoliitto meni Afganistaniin. Vasta 1980-luvulla Varsovan liitto ja kommunistinen järjestelmä hapertuivat, mikä johti Neuvostoliiton romahtamiseen ja Berliinin muurin murtumiseen.

– Siitä Suomi meni EU:hun, ja nyt on sitten tämä viimeinen askel täydelliseen integroitumiseen siihen arvo- ja puolustusyhteisöön, johon me itse olemme katsoneet aina kuuluvamme, mutta johon on ollut esteitä matkan varrella.

Entisenä Ruotsin suurlähettiläänä Torstila muistuttaa, että Ruotsille Nato-ratkaisu on kaksiverroin historiallisempi. Onhan länsinaapuri nauttinut puolueettomuuspolitiikkansa hedelmiä yli 200 vuotta.