Kotimaa

Suunpieksentä vie tarmoa nelikon talouspäätöksiltä – Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma: "Kulttuurit törmäävät ja lujaa hallitusneuvotteluissa"

Perussuomalaisten kärkipoliitikoiden repivä viestintä sosiaalisessa mediassa pakotti Petteri Orpon pelisääntökeskusteluun hallituskumppanitarjokkaiden kanssa. Lisää samaa on mitä todennäköisimmin luvassa myös jatkossa, sillä kärjekäs sanankäyttö kuuluu perussuomalaisten vakiintuneeseen puhetapaan.

Hallitusneuvottelut olivat vaarassa luisua väärille urille jo alkuunsa, sillä neuvonpito sananpainotuksista vei kallista aikaa maanantaina, jolloin tärkeintä antia oli talousraamin vahvistaminen hallitusneuvottelijoiden työryhmiin, niin sanottuihin reformipöytiin.

Kokoomuksen puheenjohtaja, hallituksen muodostaja Orpo joutui heti viikon aluksi tarttumaan järeämpiin otteisiin, vaikka puolueet olivat käyneet läpi käytössääntöjä jo perjantaina.

Julkinen kiistely tuskin jää tähän, kuten Orpokin arvelee, vaikka neuvottelijoita kuinka valistettaisiin toimintatapojen merkityksestä. Perussuomalaiset ei ole tavallinen puolue niin kuin puolueen monivuotinen puheenjohtaja Timo Soini ennätti kommentoida blogissaan.

"He eivät noudata sovinnollisia normaaleja politiikan pelisääntöjä, koska he eivät ole normipoliitikkoja. Ei tämä puhumalla parane ja palavereilla muuksi muutu", populismia paitsi tehnyt, myös tutkinut Soini kirjoittaa.

Soini näkee some-lipsauttelun toisaalta samankaltaisena vallankäyttönä kuin "vanhojen puolueiden" sopivat hallitusneuvotteluvuodot julkisuuteen.

"Kirjoittelulle on saatava stoppi"

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson närkästyi viikonloppuna, kun perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mauri Peltokangas tivasi Facebookissa, että onko se kansan tahto, että "muutaman prosentin kannatuksen omaavan puolueen vähemmistö saa hallitusneuvotteluissa vittuilla ja sekoittaa pakkaa, kun Suomeen kasataan hallitusta? Och samma på svenska".

– Tämän tapaiselle kirjoittelulle on saatava stoppi, jos halutaan saada aikaan yhteinen hallitusohjelma ja hallitus, Henriksson moitti.

Österbottens Tidningin

Piikki osuu, sillä silminnäkijöiden kuvaamalla videolla kansanedustaja huusi ja kiroili äänekkäästi pitkänäperjantaina kaustislaisessa kebabjonossa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah arveli maanantaina, että kunkin puheenjohtajan täytyy "harjata" oma porukkansa. Samaa toivoi Henriksson.

Ennen Peltokankaan some-tölväisyä julkista polemiikkia aiheutti perussuomalaisten kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen Facebook-päivitys, jossa hänen tulkittiin haluavan sekaantua Yleisradion sisällöntuotantoon. Journalistisiin sisältöihin ei poliitikoilla ole Suomessa valtaa.

Perussuomalaisten politiikan ytimessä on vanhojen, perinteisten politiikan käytäntöjen haastaminen hyödyntämällä kärjekkäästi sosiaalista mediaa. Sillä saa sekä ystäviä että vihollisia, mutta huomio on taattu.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran täytyykin tasapainoilla tarkasti, mikäli hän haluaa suitsia porukkaansa. On kuitenkin epäselvää, haluaako Purra ryhtyä minkäänlaiseen suitsimiseen.

"Kyseessä on kulttuurien törmäys"

Näyttää selvältä, että sisällön, siis vaikkapa maahanmuuttokantojen ja ympäristökysymysten, ohella hallitusneuvotteluissa tulee jatkossakin kiistaa sanomisen tavoista ja tyylistä. Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma arvioi tämän tarkoittavan käytännössä sitä, että muiden hallituspuolueiden on mukauduttava siihen, että perussuomalaiset puhuu, kuten populistit puhuvat.

– Kulttuurit törmäävät ja lujaa. Nyt sitten katsotaan, kuinka käy. Kyse ei ole niinkään taktiikasta, vaan kyseessä on kaksi erilaista kulttuuria, jotka törmäävät, Aunesluoma sanoo.

Soinin onnistui kevään 2015 hallitusneuvotteluissa pidätellä puolueensa sanaseppoja, mutta urakan teki helpommaksi se, että ohjelmasta neuvotteli vain kolme puoluetta: keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Niiden ajatukset yhdistyivät jo valmiiksi monessa kohtaa. Paine perussuomalaisten keskuudessa pamahti vasta myöhemmin, kun puolueesta irrottautui omaksi ryhmäkseen hallituksessa jatkanut sininen tulevaisuus -ryhmä.

Kovat ulostulot viesti omille kannattajille

Nyt hallituskemiaa sekoittaa heti alkuunsa – ja ennakoidusti – se, että perussuomalaiset ja rkp ovat olleet toistensa tukissa kiinni jo ennen neuvotteluita.

Voi taktiikallakin olla silti jotakin tekemistä ulostulojen kanssa.

Puolueen jakautumiseen johtanut viimekertainen hallitustaival on perussuomalaisilla tuoreessa muistissa. Kokemuksen puutetta on kiusausta korvata räikeillä ulostuloilla. Puolueen riveissä tiedetään, että neuvotteluissa joudutaan tyytymään vaikeisiinkin kompromisseihin, joten värikäs julkisuuspeli sosiaalisessa mediassa voi olla myös ennakoiva tapa pitää omat kannattajat tyytyväisinä.

Rosot todistavat monelle, että aivan mukisematta perussuomalaiset eivät päätöksiä niele. Oman hännän nostamiseen voi tulla tarvetta erityisesti, koska kokoomus pitää kaikkien kahdeksan reformipöydän puheenjohtajuuksia hallussaan.

Perussuomalaiset näyttää nyt päättäneen, että julkiset ulostulot eivät muutu salonkikelpoisemmiksi, kuten Soinin neuvotellessa hallituksesta keväällä 2015.

– Neuvottelu on perussuomalaisille uusi tilanne, ja he reagoivat siihen niin, etteivät muuta tyyliään – ihan Purrasta lähtien. Voi kysyä, tuleeko hallituksen työskentely sitten olemaan hirveän erilaista. On se kyllä iso haaste muille puolueille, Aunesluoma pohtii.

Perussuomalaisten riveistä tulevia kärjekkäitä lausumia kavahdetaan muissa puolueissa, mutta omissa riveissä niihin voidaan suhtautua hyvinkin lämpimästi. Aunesluoma muistuttaa, että populisteilla vasemmalta oikealle on ollut aina omat tapansa tehdä politiikkaa.

– Skdl [vasemmistoliiton edeltäjä] meni 1940–50-luvuilla katuparlamenttiin eli mielenosoituksiin, jotka kokoontuivat aika ajoin eduskuntatalon eteen. Nämä ovat kansanliikkeitä, joilla on itselleen tyypillisiä vaikuttamisen tapoja, professori vertaa.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Perussuomalaisten politiikan ytimessä on vanhojen, perinteisten politiikan käytäntöjen haastaminen hyödyntämällä kärjekkäästi sosiaalista mediaa. Sillä saa sekä ystäviä että vihollisia, mutta huomio on taattu.

"Voi kysyä, tuleeko hallituksen työskentely sitten olemaan hirveän erilaista. On se kyllä iso haaste muille puolueille."Juhana Aunesluomapoliittisen historian professori